Epätodellista

Tulipa käytyä konsertissa, jo toisen kerran tämän vuoden aikana. Kaksi kertaa useammin kuin viime vuonna. Tunti oli ihan hyvä aika; musiikki ei ollut ihan makuuni. Tytöt esiintyivät toki hyvin, ja sovitukset olivat taidokkaita, niitä saattoi jopa ihailla...

Eilen sain yllättäen vieraan, kun rakas ystäväni soitti ja kertoi olevansa maisemissa. Hän muutti viikonloppuna tosi kauas, mutta joutuu toistaiseksi käymään etelässä työssään, viikon silloin tällöin. Meillä oli mukava ilta. Saunottiin vuoronperään pikkuruisessa saunassani, ja oli myös ilo katsoa kun toiselle ruoka maistui; itse olin jo syönyt joten jätin väliin.

Aamuyö oli jo käsillä kun jutut oli juteltu ja kuulumiset päivitetty. Alan ihmisenä hän antoi joululahjaksi selkähoidon, eli tänään oli hiukan notkeampi olo töissä. Väsyttää toki nyt, joten untuviin suuntaankin tästä.

... eli ns. normaalien kiireiden ja menojen lisäksi elämme 'pakollisien' pikkujoulujen aikaa. Paitsi että aikaa menee vaateongelmien kanssa, myös itse happening vaatii veronsa. Ei riitä että on muutaman tunnin kiinni tapahtumassa; sen jälkeinen aamu pruukaa olla normaalia hitaampi tempoltaan. Riippumatta nautitun alkon määrästä.

Tämä päivä on mennyt eilisien valokuvien muokkaamisessa; ehkä niistä on joillekuille paikallaolleille iloakin, ainakin heille joilla muisti pätkii syystä tai toisesta. Poju kävi luonani paistelemassa joulupiparit ja tortut; nyt täälläkin on hitunen joulun tuntua.

Huomenissa koetan paneutua muutamien joulukorttien vääntöön sekä enkulien viimeistelyyn. Myös kaulaliinaprojekti katsoo syyttävästi tuossa vieressä. Jos olisin viisas, menisin nukkumaan nyt heti, välittömästi.

... eli töistä asemalle hakemaan ja viemään yksi nuorukainen konserttiin, pikainen kokouspistäytyminen ja sitten laatimaan pientä esitettä; niin pientä, että aiheen ja sisällön rajaaminen on taidetta. Niinpä siihen ei sitten tullutkaan kuin pääasiat: päivämäärät etc. Oli tositosi kivaa päästä monen vuoden jälkeen testaamaan vanhan taitto-osaamista. Tämä oli onneksi helppo sellainen; monisivuisen lehdykän tekemiseen pitäisi hiukan keskittyäkin.

Homman lomassa tuikkasin lasagnen uuniin, jos nuorukaista vaikka hiukoisi monituntisen musiikkinautintonsa jälkeen; haen hänet kymmeneltä nukkumaan ja aamulla on aikainen herätys puoli kasin junaan. Ei ole nuorillakaan helppoa tämä elämä. Onneksi meillä on molemmilla flunssan tapaista, joten maakuntien flunssa ei sekoitu meikäläiseen eikä toisinpäin.

Saisi vain oma flunssani päättää iskeekö päälle vai meneekö takavasemmalle. Olo on suht'hyvä ja työpäivä meni terhakasti. Töissä on menossa koulutusjakso pienryhmissä, joten iltapäivät ovat tiukantyön aikaa. Ke-to on oma vuoroni; jotenkin ei jaksa ajatellakaan istua siellä kuuteen asti - vaikka muutoin uuden oppimisesta tykkäänkin. Kutominen jää jälleen lapsipuolen asemaan...

Normiviikosta tulikin kaikkea muuta. Yksi lomailee, toinen jäi saikulle ja kolmas lapsen vuoksi päiväksi kotiin... Itse olen mahdollisesti flunssan koukkuun jäämässä sillä olo on lievästi v-mäinen ja tosi inha. Paitsi kuluneen viikon jengivajausta, hommat ovat olleet täysin epänormeja.

Tänään oli pakkopistäytyminen stadissa seiskalta; kotona olin vasta ysin jälkeen. Oloutuminen vie aikansa, ja niinpä petiinmeno on vasta näihin aikoihin. Ostin flikoille pienet yllärit huomisen punnitussession johdosta, ehkä se vähän loiventaa masista jonka vaa'an lukemat itsekussakin aiheuttaa.

Jos vain saisi olla viikonlopun issekseen. Eilinen kokous verotti käyntiä isän luona; hänellä oli eilen synttärit, joten käyn siellä ehkä sunnuntaina. Muuan toinenkin vierailu on tiedossa, joskin itseni luo. Ellei sitten flunssa iske täysillä.

Tulipa talvi, jälleentaaskerran yhdellä sateella. Kaduilla kolisevat aurausautot, joilla saattaa olla edessä vielä pitkä yö... lunta tupruttaa jatkuvasti lisää. Käväisin itse ulkona aiemmin illasta, ja hiukan tuntui kylmältä sieltä palattua; ei ole vieläkään lämmennyt. Untuvapeittoihin hetken kuluttua, siellä viimeistään lämpiän.

Viikonloppu takana, työviikko edessä. Tulee edellistä rauhallisempi viikko, sillä sisäänajoni päättyi ja voin keskittyä normihommiin. Myös omat kotihommani ehkä etenevät; toistaiseksi en ole saattanut kutoa kuin pätkissä, ja eihän se sillä lailla toimi. Neljättä kaulaliinaa vasta tulossa ja tarkoitus oli saada loimi pois tämän kuun aikana.

Lehti ilmestyi ja taitaa olla lähes jaettukin. Olisi hyvä alkaa pohtia jo seuraavan numeron aiheita, ja ehkä alkaa työstääkin niitä. Pää on vain kuten tavallista, täysin tyhjä. Silmät rekisteröivät ympäristöään huomaamatta siellä mitään erityistä; kaikki on kuten pitää ollakin. Vai onko...

... nimittäin olen jälleen päässyt muutaman vuoden jälkeen kangaspuiden pukille, joka on paikkana omiaan pistämään aivosolut liikkeelle. Kun ensin pääsee poljennan rytmiin (mitä nyt välillä pitää skarpata että suunta on oikea) ehtii pyöritellä päässään omat sekä muiden asiat.

Tänään funtsailin päivällä saamaani viestiä, jossa nuoruusystäväni kertoi elämänsä olevan kriisissä. Kriisin syytä en tiedä; tuli vain mieleeni ettei tämäkään ihminen päässyt kuivin jaloin tästä elämästä. Onko se ihan pakko että jokaiselle meistä tulee ainakin yksi paha tilanne? Edellinen yhtä paha viesti tuli pari viikkoa sitten, myös yllättäen.

Näitä pohdiskellen sujutin sukkulaa kaulaliinaloimeen. Loimi ei ole täysin onnistunut johtuen osin sen tiukkuuden epätasaisuudesta (olosuhteet!), osin värivalinnoista. Nättiä siitä kuitenkin tulee... Koetan muistaa kysyä alakerran nuoriparilta, josko polkusten aiheuttama pieni kolina on häiritsevää... koetan muutoin olla ihan hissukseen.

... täällä kirjoittaa. Näin väsynyt en ole vielä ollut -tällä viikolla :) Jo aamulla herätessä tuntui, että nyt ei kertakaikkisen millään jaksaisi nousta päivän touhuihin. Sama tunne jatkui koko työpäivän sekä tähän hetkeen asti. Kohta menen saunaan, ja sen jälkeen: unta kuulaan.

... ja vielä kuhkin valveilla. Aika on vain mennyt suhinalla, ja kyllä tästä kohta nukkumaankin pääsen. Isänpäiviltä palattua oli kohta jokatoisviikkoinen leffakerho, jonka päätyttyä jatkoin päivällä keskeytynyttä ilmoitusluonnosten laadintaa sekä vaille sadan postituskuoren täyttöä.

Tarkoitus olisi ollut saada tänä viikonloppuna loimi puihin, vaan puihin se tosiaan meni. Eilen juoksin huoneesta toiseen ja takaisin vetäen villalankaa pituudelle 30m. Aikaa siihen tuhraantui usea tunti; luontipuilla menisi vain tunti. Ehkä seuraavaan kertaan saan sen värkättyä?

Eilen haastattelin opiskelukaverini; saimme siihen kulumaan kolmatta tuntia, sillä puhetta riitti loputtomasti. Hän on hiljattain alueelle muuttanut, ja nuoresta iästään huolimatta saanut jo jonkin verran meriittiä. Oli tosi kiva nähdä sekä kuulla tuttuja asioita ja termejä. Ihan alkoi tehdä mieli alkaa taitelut uudelleen. Ehkä joskus vielä. Tai siis: joskus vielä.

... eli eipä juuri mitään; tavanomaisia puuhasteluja. Sain viimein kompotin tehtyä, välillä autellen remppaukkoa joka tuli narinalistani kourassaan iltakuudelta. Nyt apk pysyy tukevasti paikoillaan eivätkä korit tipahda syliin. Myös sähköt lienevät lainvoimaisia sillä mikrotasoon porattiin reikä johdon ujuttamiseksi seinäpistorasiaan. Puolet listasta jäi vielä huomenna tehtäväksi.

Sain yhteyden entiseen opiskelukaveriin, joka on kuukauden verran asustanut lähimaastossa. Enää koetetaan saada aikataulutus pelittämään jotta voidaan tavata. Sinänsä hankala yhtälö: nuorilla on omat kiireensä ja menonsa, vanha ei enää jaksa repiä itseään kovin kauas. Haastattelua olisi tarkoitus pusata, omaan aluelehteemme.

Oman vuosikurssini kaveri vastasi viestiini, joskaan en saanut auttavaa vastausta kysymykseeni missä loimen voisi luoda. Sinänsä ymmärrettävän hankala tilanne jos ei kuulu kerhoihin tai vastaaviin ryhmittymiin. Ehkä pitäisi, vaikka pelkästään sen vuoksi että saisi loimia... alkaa olla jo kiire ja kylmät ilmat käsillä joten kaulaliinoja pitäisi olla tarjolla.

... olisi hyvä ainakin harkita; alkaa tuntua, että on tullut kerättyä erilaista askarehtimista turhan paljon. Tänään viikon kolmas kokous, huomenna töistä stadiin yhtä jutunaihetta metsästämään. Perjantaina se on kuitenkin varma Stop. Silloin töistä ainoastaan kotiin.

Viime yönä sain nukuttua kunnolla (mitä nyt puoli kaksi satuin katsomaan kelloa); edelliset kaksi olivat liki unettomia. Eilen olo oli kuin puolizombiella. Lisäksi, toissa yönä pistin pitkästä aikaa tulpat korviin, ja kävi niin että aamuneljältä havahduin kun toinen tulpista oli katkennut ja sentin verran jäänyt korvakäytävään. Siinä ei sitten nukuttu enää senkään vertaa.

Aamulla lääkäriin ja setä teki hikipäässä työtä ennen kuin sai tulpan pois. Esinainen oli kuulemma vähän nikotellut kun laitoin hänelle tekstaria missä viivyn. Ei ihme. Loppupäivän korvaa aristi julmetusti. Viime yö menikin sikeästi, tulpitta. Sellaista osaa arvostaa kovasti.