Epätodellista

Tällainen sunnuntai on parhaasta päästä: herääminen sitten kun unet on katsottu, puolen tunnin saunasessio ja kahviaamiainen. Sen jälkeen voi puuhastella tai sitten ei; itselläni pari viimeistä tuntia ovat menneet keittiön kaappien järjestelyn parissa. Pähkäilyä ja 'turhaa' tuumailua.

Lopun päivääkin voi käyttää miten parhaaksi katsoo. Hernekeitto on onneksi pakastimessa valmiina, ja pullat paistettu jo eilen. Jos viimeinkin tulisi jatkettua kutomista; eilen vähän yrittelin, kunnes nuorukaiset keskeyttivät tullessaan käymään. Esikoinen sai viritettyä laitteiston ja viimein äänet kuuluvat kuten pitääkin. On ihanaa, kun voi luottaa nuorison osaamiseen.

Jospa vielä keittäisi toiset kahvit ennen kuin miettii seuraavaa siirtoa...

Pistin muunto-ohjelman latautumaan, tulee kovin hitaasti. Ei nopeutunut vaikka suljin muut sivut. No, kai tässä muutaman tunnin jaksaa valvoa. Tosin kaikki hommat tuli jo tehtyä so. taloyhtiön ja seuran. Viimeksimainittu taisi jäädä vähän vaiheeseen...

Muutoin päivä on jälleen ollut aika hektinen. Aamulla tuntui ettei jaksaisi raahautua töihin, ja sinne päästyä hommat alkoivat rullata sellaista vauhtia, että posket punottivat ja askel oli keveä. KipKop, tänään oli korkkarikeskiviikko. Josko vielä jaksaisi korjata eilen valmiiksi saamani pipon...

Hetki sitten tulin saunasta. Olo on siis rauhallisenpuikea. Oikeastaan voisi pistää leffan luukkuun ja relata sen aikaa mitä ohjelman latautuminen kestää. Yes.

... eli paremmalta tuntuu. Jos flunssani lähtee yhtä nopeasti kuin tuli, se on ensi viikolla muisto enää. Tänään olen malttanut olla hiljakseen, isompia tekemättä. Sen näköistä täällä kyllä onkin... katsoo josko huomenna pistäisi hösseliksi ja kämpän iskuun.

Pipon sain valmiiksi, ja paraikaa kerin lankaa vyyhdeltä uutta aloittaakseni. En ollut ihan tyytyväinen ensimmäiseen, joten luovin vähän että saisin mieleisemmän. Mukavaa, joskin tarkkaa hommaa, ainakin tällä tekniikalla. Huomasin ensimmäistä kertaa että pluslaseista on hyötyä...

Kävin puoliltapäivin seukkaamassa täkäläisen toisen yksinasujan kanssa. Tuli vain mieleeni, että joskus voi käydä tapaamassa ihmisiä ilman että on asiaakaan. Vähän tuntui oudolta, ja kuitenkin oli lähtiessä hyvä mieli. Pakko tässä on kai alkaa käydä ulkona muutenkin kuin kokouksissa tai koulutuksissa; ne ovat kuitenkin mielenkiintoisuudestaan huolimatta ikään kuin vähemmän vapaita tilaisuuksia. Ohjattuja.

... olo on yhä viheliäinen. Lieneekö nieluun kulkeutunut puudutussuihke kuitenkin ollut jotenkin pahasta, sillä kurkku on vieläkin kipeä. Myös päätä särkee ja olo on kaikinpuolin kettumainen. No, onhan tämä toki ohimenevää, joten sitä odotellessa tiedän marisevani joutavia.

Päivä on mennyt enimmäkseen relaten, osin kyllä ahkeroidenkin. Postissa oli pakko käydä, sillä lähetys olisi muutoin palannut takaisin. Halvatun kylmä. Päällä oli enemmän vaatetusta kuin oli tarpeen, ja sittenkin paleli. Kai tämä alikuntoisuus sen tekee. Nyt ei oikein jaksa ilakoida...

Onneksi on kuitenkin vielä kaksi päivää vapaata. Huomenna teen vain ne jotka on tehtävä. Eli syön ja nukun :) muusta viis. No, en itsekään tuohon usko. Kummasti aikuisuus teettää kaikenlaista vaikkei välttämättä olisi mikään ehdoton pakko tehdä. Esimerkiksi järjestelyn, siivouksen yms. voisi kevyesti siirtää vaikka kuukaudella.

... sattuu nieluun, nenään, päähän...Maanantaina ip alkanut flunssa iski niin rajusti päälle, että keskiviikkona oli mentävä ontelokuvauksiin. Sieltä pääsinkin saikulle... Tänään kävin Husissa punkteerauksessa; näin viheliäinen olo ei ole ollut kuin viime kesänä parikuisen päänsäryn aikana. Kotiuduttuani olin niin kylmissäni, ettei lämpö ole vieläkään täysin palannut. Jalkoja kylmää.

Muutoinkin ketuttaa, sillä päivään mahtui muutama muukin 'takaisku'. Koetan huomisen päivän ottaa täysin relana, nukkuen ja päätä mahdollisimman vähän rasittaen. Hommia kyllä piisaisi; ajattelin kuitenkin, että koska ansiotyöstä sain saikkua, pidän sitä myös siviilihommista. Loogista?

Poju toi illasta pyykkinsä pestäväksi, tarvitsee ne jo huomiseksi. Onneksi on kone... Tuli kyllä mieleen, että jos oikein tosissaan sairastuisi, vakavasti, olisi aika ankea olla näin yksin kuin nyt olen. Ei olisi ketään jolle kiukutella tai purkaa tuntojaan. Tai ketään joka tarjoaisi olkapäätä nojatakseni. Muutoinkin alan väsyä vahvana olemiseen.

Vanhenemisen huomaa ainakin siitä, että aika vierii kuten ainakin alamäessä tosi hurjaa vauhtia; tuntuu että tekemistä olisi enemmän kuin vuorokaudessa tunteja. Ja - ei tarvitse epäilläkään - se ei johdu siitä että tekisi asiat aiempaa hitaammin. No way.

Olisiko niin, että kokemuksen karttuessa kaikenlaista tarttuu hihaan matkan varrella ja siten on niistä ikään kuin pääsemättömissä? Työ haittaa harrastuksia... siltä se ainakin tuntuu. Päivät eivät todellakaan käy pitkiksi vaikkei ansiossa tarvitsisi käydäkään. Toisaalta, harrastuksia (ilmaisiakaan) ei voi toteuttaa ellei normi elämä ole turvattu.

Kehässä mennään. Onneksi siellä on muitakin; epäselvää on enää kuka johtaa ja kuka pitää perää; piirissä mentäessä sitä on vaikea hahmottaa. Nyt meni liian monimutkaiseksi. Joten, juten Scarlett tämän illan iki-ihanassa must-leffassa: After all... tomorrow is another day. ...

... huomasin ykskaks kun tsekkasin sivuni. Viikko on ollut yksinkertaisesti niin täysi, ettei ole ollut ajatustakaan kirjoittaa ajatuksiaan ylös. Sinällään ei mitään merkittävää ole tapahtunut. Kokouksia, tapaamisia jne. Siinä ohessa olen koettanut saada kotisivujemme vanhentuneita tietoja iskuun; siinä menee yllättävän monta tuntia ennen kuin voi sanoa että tämä sivu on nyt ok ja ajan tasalla. Linkki on kuollut, ok, etsipä sitten googlettamalla oikea osoite.

Ihan mielenkiintoista puuhaa. Silmien väsyessä olen ottanut puikot kätösiin ja jatkanut pipon neulomista, ehkä saan sen ensi talven lumille valmiiksi :) Kutomaan en ole ehtinyt ainakaan viikkoon, näinköhän saan kaulaliinoja valmiiksi ennen kevättä.

Tänään koetan vielä muistaa käydä naapurin rouvan luona varmistelemassa huomista kuvaamista. Rouva innostui kovasti, kun kerroin hankkeestamme. Hän on uskomaton tarinaniskijä kun saa vauhdin päälle (päälle 80vee). Loppuilta menneekin saunoen ja toivottavasti leväten.

Eilinen päivä oli monin tavoin antoisa. Kesken lehdenlukua alakerran kirppistäti soitti, ja kertoi että sinne oli tullut säkkikaupalla lankoja;minä sipaisin saappaat jalkaan ja pinkaisin tsekkaamaan. Palasin neljän muovikassillisen kera, ja vein langat parvekkeelle pakkasdesinfioon.

Puoliltapäivin uhmasin pakkasta lähtemällä kävelemään palstan suuntaan. Ihmisiä oli paljon liikkeellä reippailumielessä, eläimistä näkyivät vain yöllisen temmellyksen jäljet. Näin tikan (palokärjen?), jota en saanut kuvattua, koska se hakkasi niin puunoksien pimennossa. Koukkasin läheisen puron kautta, ja palatessani tielle meinasin kolaroida kärpän kanssa. Kärppä teki neliraajajarrutuksen, ja palasi takaisin. Puolen sekunnin kuluttua se oli kuitenkin jälleen edessäni mutta: oli kiertänyt tien ali ja tullut esiin maakolosta. Siinä se pyörähteli kolosta koloon ja oli kovasti harmissaan, kun ei päässyt hankea pitkin määränpäähänsä. Lopulta viimeisen kolon jälkeen kärppä loikkasi puron yli.

Päivän päätti konsertti Kultsalla. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit pisti parastaan, ja yleisö eli täysillä mukana; itseni lisäksi varmaan moni muukin olisi halusta vähän jammaillut... Summa summarum: täydellinen päivä!

... huomisen päivän, viikko on ollut kohtalaisen tiivistahtinen. Töissä normihommien lisäksi erityinen viikkonakitus (niitä on kolme erilaista, kiertäen 8 työntekijällä) sekä omaan erityisosaamiseeni liittyviä hommia. Väsy alkaa jo painaa. Kotosalla ei juurikaan ole jaksanut tehdä mitään, ja onneksi ei ole ketään vaatimassa tekemään mitään:)

Se, että tosissaan malttaa mennä itsekseen eikä ala haahuilla seuraa, antaa hivenen energiasäästöä. Jos sensijaan, kuten armas serkkutyttöni eronsa jälkeen, koettaa epätoivoisesti löytää kumppania vierelleen, voi käydä ettei energia riitäkään pelkkään peruselämiseen. Joka sekin syö aika ison osan ihmisen jaksamisesta.

Sekavaa, myönnettäköön. Muistan vain vuodet 2000-2002 kun oikein toivoin, ettei ketään pöllähtäisi eron jälkeiseen elämääni ennen kuin olisin itse siihen valmis. Nyt menee todennäköisesti useampi vuosi. Sen verran pahaa jälkeä ex-avokki aikaansai.

Ai että on kiva että on taas viikonloppu. Alku on ollut ihan vauhdikas; ilta on mennyt kotiteatterilaitteistoa viritellen. Vielä on ongelma, kuinka keskikaiuttimeen saisi äänen :) piuhat näyttäisivät olevan ihan oikeassa järjestyksessä, mutta....

Jaksaisikohan sitä huomenna liikkua skarttikauppaan. Onneksi se ei ole ihan pakollinen kuvio, sillä digi ja dvd ovat vierekkäin ja kaapeli siten helposti vaihdettavissa. Ne loimipäreet kuitenkin pitäisi jostain haalia... Ei, ei kotiteatteriini niitä vaan kangaspuihin :)

Tansakalainen olut maistuu hyvältä. On upeaa tietää, että oluet säilyvät kaapissa vaikka maailman tappiin asti. Edellisessä elämässä tämä case olisi loppunut jo reilu viikko sitten (kaksi viikkoa risteilystä). Myös viini kestää samasta syystä avattuna sen kaksi viikkoa, joka itselläni ainakin menee hiljalleen tissutellen...