Epätodellista

... ennen petiin kaatumista. Mikäli en kaadu jo sitä ennen, väsy on todella mahtava. Takana on kaksi raittiin ilman päivää, ja naamassa hehkuu melkoinen kuumotus. Myös erinäisiä hommia on tullut tehtyä, joten väsymys pukkaa sitäkin kautta. Lauantaina pistin sipulit multaan, kehystin marjapensaat ja tein muutakin puuhommaa istutuksen lisäksi. Myös istutin ostamani kesäkukat.

Tänään pistin siemeniä piiloon, osan ehkä turhan aikaiseen, joten saa nähdä kuinka käy. Myös vein muutamat taimet peltoon: tomaateille kannoin kiroilujen kera roskiksesta pelastamani kaksi lasiovea; tein niistä minikasvihuoneen. Toivottavasti toimii, sillä jos rikkoutuu, on tosi vaikea hävittää.

Tänään kävin myös nuoremman systerin plantaasilla Pikku-Huopalahden rantamilla. Hän sai palstansa vasta mennä viikolla, joten muutamat asiat olivat jo myöhässä kuten marjapensaiden äkämäpunkkisota. Niinpä pensaat jouduttiin leikkaamaan juuria myöten alas. Aloittelin hänelle maankäännön ja ai että kävi kateeksi sillä maa oli aivan uskomattoman muhevaa laatua. Toista kuin meidän saviset peltomme... Yhden citykanin bongasin siitä ihan vierestä.

... vähän tyhjä olo. Ei ole kiireempää tekemistä, ja kuitenkin taitaa ilta jäädä kesken. Toki tekemistä on, kunhan vain ryhdyn. Kirjoittamista, valokuvien siirtoa, korjausompelua, kasvien hoitoa jne. Taidan laistaa ja vain olla tämän illan.

Voi että kun olisi nykyistä parempikuntoinen fillari... Hyvä on, että on edes se, tottakai. Tästä vain on satula irti, takajarruvaijeri poikki ja vaihteita olisi hyvä vähän tsekata. Huollon hinnalla saisin jo puolikkaan, itselleni kelvollisen (käytetyn) pyörän. Seuraavasta tilistä näen vain ohuen haiun, joten odotellaan vielä.

Aion kyllä uhallakin sijoittaa tilistä muutaman kympin palstatarvikkeisiin so. kesäkukkiin, nauloihin, sipuleihin, ehkä matalaan aidantapaiseen. Juu ja viinin käymispakkaus olisi käytävä hakemassa ja upotettava loput marjat veteen viiniytymään. Pian on kesäloma jeeee. Kunhan vain naapuripalstan mustis emäntä pysyy kuosissaan...

Olihan viikko - tuntuu että jäin töissä vähän jälkeen. Ensi viikolla saan rästit kiinni, ei epäilystäkään. Melkoista haipakkaa. (Jälleen sataa...) Perjantaina olikin aika tattis olo. Polkaisin töistä suoraan palstalle, ja ilokseni huomasin että kaupunki oli vetänyt vedet. Sopivasti pääsin kastelemaan peltoni, sillä illasta alkoi sataa oikein kunnolla. No, kesken saavin täyttämistä tuli puhelu...

Tuttuni soitti, ja ilmoitti olevansa stadissa hukuttamassa surujaan. Pyysi paikalliseen, johon oli seuraavaksi menossa. Harkitsin tovin, sillä perjantai-illat ovat ehdottomasti ominta aikaani. Lupasin kuitenkin. Puhelun päätyttyä palstalleni kömpi naapuriviljelijän eukko, joka uhosi melkoisessa kierteessä, että varoisin vikittelemästä hänen miestään (eläkkeellä...). Olin jo melko puhki kaikesta, joten hiukan kovasanaisesti kehotin häntä siirtymään omalle plantaasilleen.

Loppuilta meni tuttavani viininjuontia ja lisääntyvää humaltumista seuraten. Suru oli ymmärrettävää, joten koetin empatiseerata. Viimein tilasimme hänelle taksin, itse ehdin fillarilla ovelleen samaan aikaan. Varmistin hänen kotiin pääsynsä ja valuin sitten omaan luukkuuni.

Lauantaina oli kylän siivoustalkoot - meitä oli 3 hlöä vesisateessa... Kyllä palelsi loppuillan... Tänään pääsin vihdoin palstalle; tein loput penkit ja lannoitin ne. Olinpa siellä ollessani onnellinen... Illaksi tulivat kaikki poikaseni päivälliselle. Eka oikea äipänpäivä, kaikki yhdessä!

Pääsin lähes tavoitteeseeni: sain käännettyä uuden puolikkaani loppuun!!! Yhteenlaskien n. 17 kuutiota on tullut nostettua, käännettyä ja putsattua viime syksystä tähän päivään mennessä. Ei paha! Olo on kuin Niskavuoren emännällä: kyllä tässä pärjätään (vaikka välillä olikin renginkaipuu...)! Penkkien teko jäi vielä tuleville viikonlopuille. Ei sekään ihan kevyttä ole: kyyköttäminen ja taimien sovittaminen multaan käy selän päälle.

Ulkoilmassa olo on ihan toista kuin kylmänä vuodenaikana; silloin se on pakkovääntöä, nyt ei saisi millään lähtemään sisätiloihin. Kohta on look kuin pilkkijällä: naama ruskea ja kaulasta alaspäin maidonvalkoinen. Ei haittaa, en minä nakuna esiinny julkisilla paikoilla kuitenkaan. Ainakaan ennen kuin nämä ylimääräiset sentit ovat sulaneet.

Siinä onkin pohtimista kuinka ne saisi lähtemään. Tyystin syömättä ei voi olla tai putoaa kelkasta. Liikkumiseksi riittää työ- ja muiden matkojen fillarointi. Omasta omituisesta mielestäni jotain on pielessä kun sisäinen tilavuus ja sitä kautta ulkoinen ympärysmitta sen kuin laajenee...

Ollapa aina 3 päivää vapaata ja loput 4 töitä; siinä olisi sopiva rytmi meikäläiselle - ainakin näin viljelyaikana. Eilen palstalla 7h ja tänään kuusi - ei huono. Naamaa kuumottaa ja silmissä kirvelee paljo aurinko ja tuuli. Tänään sentään muistin pistää aurinkorasvaa ennen menoa.

Mitä tänään sain aikaan... ainakin päivän päätteeksi pistin perunaa piiloon mullan alle. Jos lähtevät kasvamaan, saatan saada vaikka juhannuspotaatit. Myös taisin saada pationi oikealle paikalle, sillä nyt se on ok. Eilen väänsin toiselle palstapuolikkaalleni penkit valmiiksi odottamaan taimia. Huomenna, jos vain suinkin jaksan, teen samat uudelle puolelle.

Siellä on jotenkin niin paljon sitä maata työstettäväksi, että väsyttää jo valmiiksi. No, kun väsyttää voi pistää huilaten vaikka lopuksi päivää, ei siitä sanomista tule... Kotiin lähtiessä kävin vielä tsekkaamassa roskien keruupaikan, jos siellä olisi vaikka poisvietyjä puita marjapensaideni kehikoksi. Sammakko-ojassa oltiin tänään melko hiljaa; ihmetyttää mihin viime vkl aikuissammakot ovat oikeasti menneet jätettyään lapsukaiset kasvamaan?

... merkinnästä. Ja kaksi viikonloppua. Palstaviikonloppua :) Nyt tuli oltua sekä la että su molempina á 6h, ja tietty ilman suojakertoimia. Nenä ennakoi jo vappua. Vaan oli se mukavata. Tähän mennessä ei ole voinut suuriakaan tehdä, ensi viikonlopusta alkaen työtä piisaa! Aloitan penkkien teot ja sekoitan samalla lannoitteet multaan.

Taimet ovat kasvaneet kuka mitenkin. Viikonlopusta alkaen ryhdyin karaisemaan niitä, eli aamulla ulos ja illalla kotiin. Kasvu tyrehtyi oitis, ehkä ne kasvattavat tukevia juuria? Näin ainakin toivon. Parhaiten on venynyt kesäkurpitsa. Kukat kaikkein hitaimmin. Jos ehtisi hakea lisää istutusmultaa jotta saisi vielä jotain esikasvamaan.

On se vaan niin mielenkiintoista puuhaa! Tietää tekevänsä ihan itselleen, ainakin jos myyriä yms. ei lasketa mukaan. Voi tehdä tai olla tekemättä; jos tänään ei huvita, teen huomenna. Jotkut (iäkkäämmät) viljelijät ottavat kesäloman kannalta, ja laittavat vain joitain kesäkukkia. Muun tilan he käyttävät olohuoneen tapaan...

... kaksi täysin omassa vallassa olevaa päivää. Viikko oli todella niin raskas kuin ennalta arvelin. 60% miehityksellä (naisituksella) painoimme ja selvisimme! Olisipa mukava kun olisi jälleen neljä vapaata. Tai edes kolme. Huomenaamulla saunaan, pientä siivousta ja ehkä palstalle.

Sain tänään tämän pienen kannettavani kotiin ja olen koettanut oppia sen tavoille. Ensitöikseni latasin siihen (tällä onnettoman hitaalla yhteydelläni) kaikki tarvitsemani ohjelmat. Poloinen, pääsi heti tositoimiin. Viikonlopun aikana vielä hienosäädän. Meikäläisen nakkisormille näppis on onnettoman ahdas, ja virheitä tulee tuon tuostakin.

Neljä viikkoa seuraavaan liksaan. Saa nähdä kuinka eukon käy. Ihmeitä pitäisi tapahtua että selviää kunnialla. Toivon että keskimmäiseni löytäisi työpaikan jotta jäisi se huoli ja samalla käytännön huolehtiminen.

... työpäivä ja ansaittu lepo. Tämänpäiväinen ohjelma: fillarilla pikkupakkasessa duuniin ja takaisin, siinä välillä kahdeksan tositiivistä työtuntia. Poju parturiin, kahden tunnin kokous ja tunnin herkutteluhetki naapurin 83v rouvan seurassa, hänen valmistamaansa pashaa nautiskellen. Kyllä aikansa saisi turhemminkin kulumaan. Kuten jos ajattelen esim. alakerran juottolan asiakaskuntaa, joka jo ennen ysiä roikkuu ovenkahvassa.

Eivätkä pihlajanmarjat tällä kerralla ole happamia; en suin surmin vaihtaisi osia heidän kanssaan. Vielä on vähän työmotivaatiota jäljellä, sekä halua olla mukana elämänsyrjässä. Tämä siitä huolimatta, että eilisen tilipäivän jälkeen tulevalle neljälle viikolle jäi alle satanen. Toivoa sopii, ettei mitään ylläreitä osu vastaan. Juniorin kenkähaaveet piti kyllä tylyttää, en pysty.

Milloinkahan helpottaa? Josko saisin tähän vuokralaisen ja itse muuttaisin jonnekin tätä halvempaan vuokrakämppään? Silloin jäisi mahdollisesti jokin kymppi elämiseen?

... odotettavista hankalista työpäivistä. Pääsiäisen jälkeinen aika, sekä työpaikan henkilöstövaje aiheuttavat pikkuisen troublesia. Eka päivä kuitenkin takana, enää kolme mikäli oikein laskin. Olisipa jeesjuttu jos työviikko olisi nelipäiväinen (hui entisiä kuusipäiväisiä...)

Otin siis lauantaina fillarin käyttöön, ja tänään polkaisin työmatkatkin. Oli sitten vapaa fiilis, tuttua mennä vuosilta. Aikaakin menee n. 10 minuuttia vähemmän kuin julkisilla liikkuen. Mahtavaa. En minä sitä ajansäästöä, vaan helppoa hengittämistä ja vain itsensä kanssa olemista.

Sekin, että olen alkanut katsella omakotimökkejä sillä silmällä, tulee siitä, kun ei enää jaksaisi olla muiden keskessä. Ainakin vuosi tässä kuitenkin menee ennen kuin mitään pääsee tapahtumaan. Saisi ensin rahoitettua uuden tietsikan hankinnankin, tämä poloinen vetelee jo viimeisiään.

Ainakin aamupäivä taitaa kulua palstan istutussuunnitelmaa tehden, sillä plus kuuden asteen lämpötila ei houkuttele lähtemään palstalle. Eilen vietin siellä viisi antoisaa tuntia, ja kotiin palattua olo oli jokseenkin rento ja raukea. Puolentoista tunnin nokoset ja olo oli jälleen freesi.

Käänsin uutta maatani kahden lapiorivin verran, ja loput käännän vasta kun routa sulaa vähän lisää. Nyt se oli vastassa jo lapionterän päässä, joten kaikkia juuria ei saanut täysin nostettua pois. Osan aikaa vain istuin ja tuijotin tyhjyyteen. Siinäpä on yksi palsta-ajan viehätyksestä: voi vain istua hetken ilman minkään miettimistä. Sehän sopii tällaiselle Havukka-ahon ajattelijatyypille.

Helkata. En vielä ole päässyt suunnittelemaan, sillä kannettavani tilttaa tuontuostakin. Näytönohjaimen ajuri päivitykseen, jos oikein ymmärrän annetun vihjeen...