Epätodellista

Lauantai on ollut järkyn pimeä aamusta lähtien. Siivoamiseenkin on tarvinnut valoja, kun muuten olisi ollut kuin ikkunattomassa majassa. Sain imuroitua kaikki kaksi krs, sekä pestyä kaksi koneellista... tavoite oli saada khh:n keskilattia tyhjäksi, mutta Isäntä kielsi sanoen etteivät ehtisi vuorokauden aikana kuivua. Niinpä lattialle jäi vielä about kolmen koneellisen verran pestävää. Näin siis vieraissa.

Isäntä itse on vihdoin viimein Ikäneitoni parissa, pääsi sinne peräti viideltä ip. Kävi toki ensin kaupat yms. mutta muutoin ei oma työdraivini tuntunut tarttuvan häneen - oli tosi aikava tänään :) No, kukin tavallaan, eikä sovi mennä mitään sanomaan, vallankaan kun on vieraana talossa. Isoin duunihimo jo ehti hiipua, joten loppuilta saattaa mennä neulomisen parissa?

Torstaina oli työpäivän päätteeksi meidän osastomme palaveri henkilöstötutkimuksen tiimoilta - jouduin siis jäämään yli oman aikani, kello puoli viiteen asti. Ja eilen oli pikkujoulu, ensin omissa tiloissa klo 16 (minä pääsin vasta 16:20 kun räpsähti sellainen case ettei paremmasta väliä...) ja sitten siirryttiin eräänlaiseen ruokaravintolaan. Koko illan aikana ei tohtinut nauttia alkoa, sillä oli ajateltava paluuta tänne, naapurikuntaan. Kahdella bussilla ja sitten autolla... Viima ja tuiskutus oli hirmuinen, ja olinpa umpijäässä vihdoin tänne päästyäni.

Yhtä haipakkaa. Aamulla taas 2,5 km kävely töihin ja 4,5h tiukkaa back-officea. Töistä junalla stadiin, jossa ensin käynti seulontakuvissa, sitten Kelalla, jossa sain käteen nron 274 - menossa oli nro 244... Täytin lomakkeet ja pistin luukkuun sekä annoin numeroni ovesta tulleelle hlölle. Esikoisen tapaaminen viivästyi ruuhkan vuoksi, mutta saatiinpa operaattorimme laskutuskuvio selkeäksi.

Ystävä oli jo tekstannut lähtevänsä töistä klo x, mutta jäi vielä kun en ehtinyt kyytiin. Bussin valinta ja ajo lähelle tapaamispaikkaa - jossa sitten kilometrin juoksu (sauvat kainalossa) kunnes ystävän auto tuli vastaan. Mentiin ensin hakemaan varaosaa Ikäneitooni, sitten kaupoille ja vielä etsin säilytyslaatikoita äidilleni - hän on jo usean kk:n tehnyt siivoa ja kuulemma tarvitsee laatikoita. Hukkareissu.

"Kotiin" palattua pikainen tortillatäytteiden valmistus, ja syönnin jälkeen ystävä lähti talliin tervehtimään autoani. Viipynee jälleen puolille öin, huoh. Omasta ehdotuksestaan autoni on täällä hoidossa, joten ei pitäisi kantaa huonoa omaatuntoa? Ei sille kuitenkaan voi että nolottaa ja hävettää. Itse viimeistelen kohta joulukortit jotta saan ne huomenna postiin.

... on alkanut. Hetki sitten luin/talletin/poistin kahden viikon työsähköpostit. Aikaa vierähti reilun tunnin verran. On homma, jonka aloittamista tulee lykättyä viimeiseen asti, mutta helpottaa ensimmäistä lomanjälkeistä työpäivää kummasti. Nyt oli kertynyt vaille 600 viestiä, joista vain parikymmentä jäi tarkempaan syyniin huomenna.

Paluun eka päivä eilen sujui ihan notkeasti: alkuaamiainen kymmeneltä ja lopullinen ylösnousu vaille 13... Päivän aikana tuli tehtyä useaa pikkuhommaa kerrallaan, joten tarkkana sai olla ettei esim. öljy palanut pannulle pyykkihuoltoa hoidellessa. Oli varsinainen energiapiikki päällänsä :) mut ihan kiva oli tehdä arkiaskareita. Ensin oli tarkoitus mennä kotimökille yöksi, mutta Ikäneitoni keskeneräisen rempan vuoksi päätettiin lähteä vasta ensi yöksi.

Su jatkuu suvereenisti eilisestä. Verhojen alasottoa, pölytystä ja tuunausta uuteen kuosiin, huoneet tulevat piirun verran valoisemmiksi? Autoa korjaillaan pikkuhiljaa, ja remontöörit käyvät välillä tsekkaamassa netistä vaihtoehtoisia korjausmalleja milloin millekin löytämälleen vialle. Auton liikkeellelähdöstä ei ole vielä kuin summittaisia arvioita - olisi kiva saada edes loppuviikosta, jotta tietyt tapahtumat ja velvoitteet tulisi hoidettua ajoissa.

Koti - ei vaan: paluumatkalla on aikaa muistella mennyttä 2-viikkoista. Haikea oli heittää hyvästit puoleksi vuodeksi. Toisaalta on hyvä palata omaan, yksinkertaiseen elämäänsä. Ja toisaalta ensi maanantain töihinpaluu kauhistuttaa.

Moni kuntoutuja varmaan toivoo sisimmässään edes pientä terveyden kohenemista? Niin ainakin minä. Kotiinviemisinä yhä ajoittain kipeytyvä selkä, tabuilla nukkuminen ja yletön väsymys. Keinot ongelmien ratkaisemisen yrittämiseksi: liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa. Ja illalla eiminkään tekemistä jotta pää rauhoittuisi.

Tavoitevihkossa on tila puolen vuoden toiminnalle. Nyt juuri on niin puhki olo, että pientä liikunta- yms notkahdusta on odotettavissa. Jään bussista ystäväni kohdalla, ja jatkosuunnitelmat tsekataan vkl. Ikäneitoni on yhä laittamatta, joten työkulkeminen on poikkeustilassa jonkin aikaa.

Pehmeän lempeällä aamujumpalla käynnistyi tämä päivä. Lempeydestään huolimatta otti lujille yhä kipeille kintuille. Puolen tunnin tauon jälkeen kipikipi autolle, ja suunta kohti hiihtoputkea - sukset tulivat perässä toisessa autossa. Mielenkiintoinen kokemus. Jälkeenpäin aprikoitutti, kuinka kilpahiihtäjät jaksavat treenata kilometrinsä noin lyhyellä ladulla - itseä jo tylsytti vaikka vain 3x0,6 km edestakaisen matkan veivasin. Ladulla oli sen verran jyrkkyyttä, että meikän huonokeuhkoisen kunnolle otti aika kovasti.

Hommasin sieltä kuitenkin kävelysauvat, kun niin sopivasti osuivat kohdalle. Paluumatkalla poikettiin paikallisessa sotilaskodissa munkkikahveilla. Josta johtuen lounas "kotona" ei oikein maistunut. Ymmärtää äitien välipalakiellot... Iltapäivällä oli kuntosali ja kohta sen jälkeen rentoutusta. Viimeisenä nummerona oli fysiatrin ihan mielenkiintoinen luento: aiheena oli selkä, sen rakenne, erilaiset kivunaiheuttajat ja niiden hoito.

Palattiin vielä kolmen tytön voimin aamumaisemiin, ja käytiin tehtaanmymälässä... Tarjonta ei ollut kaksinen, mutta koska olin päättänyt tietyistä ostoksista, otin härkää sarvista ja tein valintani. Kassalla vasta tuli mieleeni, että kuinka selviän huomisesta bussimatkasta näine kantamuksineni. Ilta on viimeisemme, joten pidetään ihan lyhyt tapaaminen alakerran karaokepaikalla. Tai, minulle siitä tulee joka tapauksessa lyhyt sen pahuksen kapnometriseurannan käynnistämisen vuoksi.

Onneksi päivän eka toiminto oli ryhmis, sillä eilisen suoritustestin vuoksi kaikki lihakset olivat ikään kuin kipeähköt. Sosiaaliohjaajan luennon aihe sinänsä ei kiehtonut, ja antikin oli laihanpuoleista. Taisinpa pienesti kivahtaakin siellä, kun koko meno tuntui niin esihistoriasta kaivetulta... Kahvikupillinen tuil hyvään tarpeeseen sieltä lähdettyämme. Onneksi seuraavaksi oli yksilöfysis, jossa käytiin läpi kuntoutusta ja hieman mm. tavoitteita seuraavaan tapaamiseen ensi kesänä.

Kävelyilma oli sateinen ja tuulinen, mutta urheasti sauvoimme kolmekilometrisen. Viimeinkin muistin ottaa kameran mukaan, mutta eihän ravakasti sateessa liikkuvista saanut kunnon kuvaa, kunhan muistoksi yhden. Ehkä huomenna kun mennään hiihtoputkeen? Lounaan jälkeen lastauduimme autoon ja menimme paikalliseen uimahalliin vesikävelemään. Ei ollut minun juttuni: pitkäveteinen eri tavoin eteneminen altaan päästä päähän alkoi piankin turruttaa.

Keskiviikkoluento sen sijaan synnytti jotain. Aiheena oli uni, ja sitä käsiteltiin itseäni läheltä riipaisten: lääkitystä ja unenlaatua yms. Jäin kyselemään tarkemmin, ja kerrankin joku KUUNTELI mitä kerroin. Ja, nyt minulle tehdään to-pe välisenä yönä kapnometriseuranta, josta selviää mahdolliset hengityskatkot yms. Tämä siksi, jos ikuinen väsymys keinounesta huolimatta aiheutuisi yönaikaisesta unihäiriöstä?

Käytyäni varaamassa ao. laitteen taivalsin huonettani kohti, ja matkalla törmäsin yhteen kurssikaveriin, joka muistutti huomisen hiihtovälineiden varaamisesta. Pengottiin varasto ja löysin sekä luistelu- että perinteiset sukset, kun combi-suksia ei näyttänyt olevan, tai en niitä tunnistanut. Vielä muistin käydä tunnin hieronnassa, jonka jälkeen vihdoin viimein päivälliselle ja lepoon.

Takana hurja päivä. Puolilta päivin tuntui että putoaa polvilleen kun ei reisissä ollut tuntoa ja sitten tunnottomuus siirtyi pohkeisiinkin. Ei mitään vakavaa: tunnottomuus aiheutui suorituskykytestistä. Ensin aamutuimaan kasilta oli kohtalaisen kova aamujumppa, jossa sivuaskellus aiheutti lonkkiin kiputilan... Ei olisi onnistunut enää edellisillan A- ja V-kuviot. Oli kuitenkin ihan kivaa heilua :) Rauhallista sen sijaan oli psykologin ryhmis, jossa tutkailtiin stressiä sen joka puolelta.

Muut menivät lämmittelemään ja kuntosalille, kun itse kävin yksityisajallani. Ehdin lämmittelyn hännille, ja vielä salillekin. Hillittyä treenaamista iltapäivän testin vuoksi. Lounaan jälkeen sitten raakaa repimistä, josta huomenna saadaan tulokset. Testiä seurasi ryhmähieronta - ei sitä miltä kuulostaa, vaan piikkipalloilla tehtiin parityötä. Maanantain kävelytestin tulokset saatiin fysioterapeutin ryhmiksessä, jossa aiheena oli: liikunta. Nuori tytönhupakko koetti innostaa meitä vanhuksia kuntoilemaan... ihan kuin nämä selkäkivut olisivat kuntoilun puutteesta aiheutuneita tms. Höh.

Loppupäivä meni vahingossa ihan jouten; vesipeti ei innostanut joten "myin" aikani kaverille. Ensin tuumasin pistäytyä altaassa, mutta senpäiväisesti kiusatut jalkani pistivät harkitsemaan. Tsekkaan illan musiikkitarjonnan vielä ennen nukkumaanmenoa. Huomenna jälleen aamukasilta eka ohjelma.

Saatiin nukkua/levätä ruhtinaallisen pitkään: eka ohjelma sauvakävely alkoi vasta ysiltä. Oli hieno maanantaisää: aurinko paistoi ja maa oli miltei valkoinen. Pururata tosin pehmoinen ja märkä... Reilun 3 km:n jälkeen tsekattiin torstaiksi suunnitellun hiihtoputkireissun varusteita, ja sitten pyysin ja sain hoitoa lonkkaa vaivaavaan kipuun: ensin kylmähoitoa ja sitten kipulaastarit.

Seuraava ohjelma oli vasta ip, joten tein kuntosalikiekan yläkropalle. Lounaasta seuraava ohjelma oli tehokasta, rytmikästä jumppaa. Meikäkin pysyi tahdissa... Uima-allas oli jaettu kahtia, sillä muutama vieras oli halunnut pelata verkkopalloa - vähän harmitti, sillä menin hyvissä ajoin tarkoituksenani uida muutama altaanpituus. Allasjumpan jälkeen saattoi jo uidakin. Iltapäivän rentoutus pidettiin vaakatasossa, mut syke sen kuin nousi ja alkoi ahistaa.

Sain neulottua aika monta varvia, ja sitten tytöt kävivät kysymässä yhteislauluiltaan. Saliin tuli vähän kerrassaan lisää yleisöä, ja viimein meitä oli oikein komea laulukööri musisoimassa trubaduurin säestämänä. Vihkosen 41 laulua olivat tuttuja, vain 1 oli vieras. Vielä viivähdimme puoli tuntia pienen punavinkkulasillisen parissa, sitten koitti ilta ja yö...

Nukkumatti tuli ja vei illalla, ja palautti vasta kasilta tänään. Peilistä katsoen ei uskoisi noin pitkiksi yöuniksi - naama on kuin haamulla ja silmät kuopilla. Aamiaistamisen jälkeen päivä meni miltei laiskotellen - muutama neulosvarvi syntyi toki. Ip pistäydyimme sateisessa keskustassa, jossa oli "Joulun avajaiset". Poloiset järjestäjät... vettä tuli kuin aisaa, ja parikymmentä paikalle saapunutta värjötteli toriaukion reunamilla olevien liikkeiden katosten alla. Puolen tunnin jälkeen luovutettiin ja palattiin kuntsalle.

Umpijäisinä toiset päättivät lähteä saunomaan, mutta minä nykäisin jumppavermeet päälle ja läksin juoksumaton kautta salille, ja vasta sieltä altaaseen ja saunaan. Teki oikein hyvää! Tosin kuuntelin huolestuneena oikean lonkan kipua, joka tuntui varsinkin loitontajia treenatessa. Limapussin tulehdus? Nyt ei tarvitsisi ylimääräisiä vaivoja, tai osa täällä olosta menee hukkaan.

Päivällinen oli kooste parin päivän tarjonnasta. Hyvää oli ja paljon. Lopun iltaa olen istuksinut ja koettanyt päivittää kylämme kotisivuja - jostain syystä linkittäminen ei onnistu ja ihan alkaa hermostuttaa... Kämppis lähti toiseen huoneeseen katsomaan telkkaria, joten täällä on mukavan hiljaista. Kohta yöhön valmistautuminen ja aamulla alkaa arki ryhmänohjaajan palatessa työmaalleen.

Heräys seiskalta, miltei umpiunta kahden valvotun yön jälkeen! Kasilta aamupalalle ja ysiltä aamujumpalle (kämppis jäi nukkumaan). Jumppa rauhallista mutta varsin tehokasta venyttelyä. Pienen tauon jälkeen rentoutuskasetti auditoriassa; rentoutuminen ei onnistunut taaskaan... Lounastus ja sitten ulkoilemaan tunniksi: päivä oli aurinkoinen, kuiva ja erittäin sopiva kävelylle. Kamera on jäänyt täysin unohduksiin, mutta eipä sitä näillä pyrähdyksillä olisi mahdollista käyttääkään.

Siitä alkoi viikonloppuvapaa. Muutama tunti kulutettiin ihan huoneessa leväten; kämppis nukkuen, minä neuloen. Telkkaria laiskasti katsellen ja päivälliselle valmistautuen. Viikon ruokalista on ollut hyvin kalapitoinen, mikä sopii itselleni. Kasvikuntakin on ollut mallikkaasti edustettuna niin tuore- kuin kypsennettyjen salaattien osalta. Ei ihme ettei paino laske tai vaatteet väljene...

Vapaasta huolimatta kipaistiin aerobiseen, kuntosalille ja sieltä tunnin ahkeroinnin jälkeen uimaan sekä saunaan. Oli oikein mahtava olo, kun selkäuinti toimii yhä ja jaksaa uida vaikka kuinka kauan! Nyt istutaan kylpytakeissa ja ihmetellään, josko lähdetään kuntsan pikkujouluihin... On maksullinen tapahtuma ja jaksamisen laita vähän niin ja näin.