Epätodellista

Perjantaina aamiaisen jälkeen kevyt aamujumppa kasilta: erilaisien urheilulajien kuivaharjoitteluliikkeitä. Kyytiä saivat kaikki venyvät yms. lihakset. Aamupäivällä oli myös fysioterapeutin ryhmis, jossa käsiteltiin rankaa ja sen ympäristössä olevia liikkuvia osia. Allasjumppa oli tehokasta minuuttitreeniä, ja sen jälkeen olikin jo lounasaika. Hyvin käytetty aamu, joka tuntui varsinkin sisäreisissä.

Ravitsemusterapeutin anti oli tuttua tavaraa eri ruoka-aineiden terveellisyydestä tai ei. Oma ruokailumallini on suurin piirtein kohdillaan, mitä nyt tämä sairasteleminen on lisännyt makean syöntiä. Minähän olen ollut "karppaaja" tietämättäni jo kymmenen vuotta... Iltapäivään kuului vielä yksi saliliikunta, jonka jälkeen ilta-aika olikin vapaata. Pikkujouluajan vuoksi ravintola eli meidän ruokailupaikkamme oli illalla kiinni, ja porukat näyttivät oleilevan aulassa - tarjoilu toki pelasi.

Me käytettiiin vaatteita pyykkikoneessa ja muutoin istuskeltiin käsitöinemme omassa huoneessa. Oma työni ei vaan ala wörkkiä, vaan jatkuvasti olen sen purkanut alkukekijöihinsä. Kohta lankaa ei enää ole järkevä käyttää vaan katkaistava kulunut osuus pois. Näinköhän ehtii jouluksi?

Kahden nukkumattoman yön jälkeen oli palattava isompaan nukkuannokseen. Ei kiva, mutta pakollinen kuvio.

Aamukasilta taas liikkeelle: keppijumppaa. Ja sitä ennen oli käytävä aamupalalla, sillä seuraava treeni palloilla alkoi välittömästi keppien jälkeen. Pienen tauon jälkeen meidät kävelytestattiin sateisessa säässä. Tuloksia odotellaan... Läksin liikkeelle kolmantena, ja tulin neljäntenä: eka kävelijä tuli toiseksi, toka viimeiseksi, neljäs tuli ekaksi ja viides kolmanneksi :) Mielenkiintoinen järjestys...

Kuntosalilta lintsasin, sillä arvelen suoriutuvani siitä omallakin ajalla. Sen sijaan kävin parturissa, ja hiustenleikkuusta tuli värjäysprojekti. Nyt on kevyt ja uuusiutunut olo. Täällä näyttäisi ylipäätään vallitsevan aika chic-look. Sinänsä se ei haitannut, mutta auton rikkoutumisen vuoksi viimeperjantainen parturiaika oli peruttava, joten tämä tuli hyvään saumaan.

Hydrojet-hieronta oli uusi kokemus: vesipeti, jossa jonkinlaiset sisäpuoliset männät tai vesisuuttimet liikkuivat pitkittäissuuntaisesti ja hieroivat kropan niskasta nilkkoihin. Ei mitenkään epämiellyttävää. Siihen sopi mainiosti rentoutumisryhmä: salin lattialla jumppa-alustalla maaten rentoutuskasetin kuuntelua. Seuraavastakin ohjelmasta luistelin: luennon sijaan käytiin taas stadissa fillareilla, sillä tänään sain uusintaresetin astmalääkkeelleni.

... tai ainakin tuntui levolta kun ohjelmassa ei ollut kuin pari "vakavasti otettavaa" kellonaikaa. Aamulla oli tosin ulkoilemaan lähtö heti kasilta, ja jätettiin suosiolla aamiainen sen jälkeen. Muuta ohjelmaa oli sossuohjaajan mitäänsanomaton alustus aiheesta "ajan hallinta", sekä ip allasjumppa. Vesi oli 30-asteista ja oikein miellyttävää. Jumpan jälkeen pyysin ja sain yksityisopetusta selkäuintiin, ja sekin meni oikein hienosti. Melkein innostuin. Päivän viimeinen virallinen osio oli vt-johtajan luento (apuva) vaihdevuosista!!! Meno- ja andropaussia.

Taisi olla päivän turhin tunti? Huoneeseen palattua olo oli niin ärrinpurrin, että rojahdin punkkaan. Hetkeksi. Kämppis oli käynyt hakemassa värin päähänsä ja mikä ihme sai itseni haluamaan samantapaista muutosta. Kävin varaamassa ajan huomiseksi, ja samalla otettiin respasta fillarit vuokralle ja niillä sitten kylälle. No, hiusajan vuoksi minun on käytävä omat reissut aerobiseen ja kuntosalille. Mut ei haittaa, ihan mielelläni menenkin yksin.

Kevennetyn päivällisen jälkeen ollaan vain oltu: kämppiksellä virkkuuneula ja itselläni pyöröpuikot viuhuen. Ei taideta mennä karaokea katsomaan/kuuntelemaan vaan mennään ajoissa nukkumaan. Aamulla on ennen jumpalle menoa käytävä kysymässä, josko astmaresetin uusinta onnistuisi täältä, sillä lähtöhötäkässä unohdin piipun kotiin, ja Kela ei korvaa näin nopsaan uutta (vasta joulukuun puolella saisi). Täällä on kuitenkin opaskoiria yms. astmariskejä, joten toivon että järjestyy.

Hmm. Kasilta aamujumppa? Haloo: minä olen osarilla eli aloitan työpäivät kello 10!!! Mentävähän se oli, ja sitä ennen käytävä aamupalalla joka muuten olisi jäänyt väliin. Jumppa oli kylläkin ensin aerobista treeniä ja sen jälkeen kuntosalin katsastusta ja kokeilua. Oli kiva huomata, että puolen vuoden tauon jälkeen osa lihaskunnosta oli vielä tallella. Vatsa- ja selkälihakset tarvitsevat tehotreeniä jotta saan ruotoni pysymään kasassa.

Treenit ovat yleensä ryhmiksiä, joskin kuntosalia koetan alkaa käyttää itseksenikin. Tänään oli oma fysiatrilla käyntini, ja ihan samaa siellä kuin aiemmilla käynneilläni muualla. Ei selkoa tai selvitystä, ainoastaan lihaskunnon vahvistamisen neuvomista. Mut kai se on vaikea arvata vikaa kun ei sitä oikeasti voi mistään löytää.

Kämppiksen kanssa menee onneksi mukavasti. Hän on itseäni kymmenisen vuotta nuorempi ja: ei kuorsaa! Mentiin tunti sitten joulukorttipajaan, ja hän jäi sinne väkertämään. Minua alkoi hetikohta ahdistaa niin kovin, että en kyennyt mihinkään. Naisia joka puolella, innokkaasti pärpättäen ja ohjaajalta neuvoja kysellen. Ei osaa sillä tavoin. Johtuneeko siitä, että on itse aikoinaan ollut ohjaamassa muita - ei joulukorttien teossa mutta muuten kädentaidoissa? Sosiaalisuuden puutetta se ei voi olla, sillä oli ihan ok katsoa muiden intoa. Huoh.

Eka päivä uurastettu. Ikäneitoni prakattua viime viikolla tulin tänne jo eilen, koska muutoin en olisi julkisilla ehtinyt tämän aamun käskynjakoon. Oli ihan kiva nukkua ensin yö rauhassa, jolloin mielikin ehti orientoitua tulevaan kahteen viikkoon. 2 viikkoa, hurja ajatus! En muista milloin olisin viimeksi ollut niin kauan pois kotoa. Onneksi meidät on osin ohjelmoitu täksi ajaksi, mutta kyllä näihin päiviin paljon tyhjääkin mahtuu.

Tänään siis venytreeni salissa, fysioterapeutin yksilövastaanotto ja sitten vesijumppa. Ihan hyvin meni altaassa, vaikka edellisestä kerrasta v 2006 muistan hillittömät suonenvetokohtaukset. Rintauinti sen sijaan ei tuntunut hyvältä: selästä otti julmasti, ja koetankin huomenna selkäuintia, jos se vaikka keventäisi rangan taakkaa. Toisaalta ranka saattaa saada lisätaakkaa, sillä täällä näyttää olevan melkoiset kattaukset per ateria.

Kädentaidonhaluisillekin on ohjelmaa, sekä paikkakuntakiertoajelua, moninaisia itse treenattavia liikuntalajeja yms. Takuulla ei aika käy pitkäksi! Toivon autoni saavan yhtä hyvän kohtelun siellä missä on. Tällä viikolla konepellin alunen puretaan pikkuosiksi, ja siinä yhteydessä koettavat paikantaa vikakohdan. Kansipahvi vissiin menee uusiksi... muusta en tiedä. Olisihan se varsin kiva saada lisäaikaa hänelle, sillä juuri nyt, osasairauspäivärahalla, ei ole ylimääräisiä senttejä vaihtarin hankkimiseksi.

... tiistaina läksin Ikäneidollani töihin, ja hiukan kuuntelin moottorin hörhötystä... Kotiin palatessa kaupassa- ja yhteispalvelupisteessä käynti. Josta parkista auto ei enää käynnistynyt. Naks. Naks.... Tekstari ystävälle, joka sitten soitti... pitkä puhelu, jonka aikana ehti kyynel jos toinenkin tirahtaa.... Tuli ehtiessään paikalle, käytti minut kotona pakkaamassa kassini ja palattiin Neidon luo. Pistettiin köysi autojen väliin ja niin sitä lähdettiin...

Totesin parin km:n jälkeen, ettei minusta ole hinattavaksi. Vaihdettiin paikkoja keskenämme, ja 45 km:n mutkainen sekä pimeä matka sujui kohtalaisen hienosti. Olen suorituksesta vähän ylpeäkin... Perille saavuttuamme oli jo miltei yö, ja iltahommat sen mukaiset... Ystäväni poika on kädentaitoinen, ja lupasi ottaa remontista projektin itselleen.

Jo eilen soitteli Kelan henkilö, ensin kertoakseen etten mahtunut hakemalleni kuntoutuskurssille. Olin pahoillani. Soitti sitten työajan jälkeen uudelleen ja kertoi löytäneensä Lounais-Suomen alueelta samanoloisen kurssin jos minut vain sinne saisi. Ilmeisesti onnistui, sillä tänään tarkistaessani Kelan sivuilta minulle on ko. kurssi myönnetty. Alkaa ensi maanantaina ja päättyy 2.12.

Summa summarum: auto tenäsi oikeaan aikaan, sillä tämän viikon kestän minä, ja toivottavasti ystävänikin, sekä mahdollisesti auto tulee tänä aikana kuntoon?

Niin. Ensin luvattiin korjata auto lauantaina (kyllä, työskentelevät myös la). Sitten soittivat etteivät saakaan osia, menee maanantai-illaksi. Karkasin siis monien mutkallisien järjestelyjen jälkeen naapurikuntaan ystäväni luo lauantaina. Illalla saunasta palattuamme huomasin pajapoikien soittaneen. Jeps. Ikäneitoni oli jo korjattu, ja palautettu omaan katokseensa, lasku etupenkillä.

No, eipä se haitannut. Vietettiin kiva lauantai, jopa lavatansseissa pyörähdeltiin kolmisen tuntia. Sunnuntaiaamun nousu venähti päälle kahdentoista... Lämmitettiin leivinuuni, sillä olin tuonut kilon ahvenia kukoksi tehtäväksi. Minulle vieras uuni, en juuri osannut auttaa. Sensijaan korjasin yhden maton sekä puuhasin muuta pientä. Summittaisen arvion jälkeen ahvenat pääsivät pataan ruistaikinakuoren alle ja sitten uuniin. Kypsyminenhän kestää monta tuntia, joten valmistin tuoretavarasta pyttipannua... tabascoa luirahti Pikkuisen Liikaa...

Potti jäi vielä uuniin kun minun oli mentävä yöunille. Ystävä jäi valvomaan, sillä hänellä on erilainen unirytmi. Oli kuulemma ottanut kahdelta potin pois uunista... Aamulla korkattiin, ja mahtavan hyväähän se oli! Työlounaaksi tabascopyttistä ja ahvenkukkoa. Jäin suosiolla autosta hänen työpaikkansa lähistöllä, sillä hänellä oli aamupalaveri ja kiire. Kävelin 3km töihin ison kassini kanssa. Työpäivän päätteeksi 1km pysäkille, tunnin kylmä odotus omaan bussiin. Bussista ulos ja 4,9km kävely kotiin, pimeitä teitä ilman kevyenliikenteen väyliä... Onneksi oli vkl-heijastimet mukana.

Kotona jo hiukoi, joten jääkaapista räiskäleitä mikroon. Eka kuumeni hyvin. Toista laittaessani luukku oli jäykähkö, mutta tuuppasin sen kiinni ja start. POKS menivät keittiön sulakkeet. Vielä menivät toisetkin ennen kuin uskoin jotta tämä mikro on entinen. Nyt on risa mikro pöydällä ja ruokatarpeet sisällään...

Olipa eriskummallinen viikko. Se alkoi viime su, jolloin ajoin Ikäneidon miltei kuiviin, ja tankkauksen jälkeen ajo alkoi olla pahasti nykivää ja epätasaista. Olin su kummisetäni epävirallisilla 75-päivillä, ja aika vierähti mukavasti hänen sekä jälkikasvunsa kanssa rupatellen sekä mahtavasti syöden.

Vaikka viikolla isossa palaverissa sovittiin että pidän kaksi lyhyttä taukoa yhden sijasta, sekä sen vuoksi lähden viisi minuuttia myöhemmin, en tuota toista taukoa ole ehtinyt pitää. Työtä on 4,5h ja työnkuvan PITÄISI olla kevennetty. Joka päivä kotiin tultuani on tuntunut, että takki on aivan tyhjä ja pää täynnä. Jokin ei ole ihan kohdillaan. No, torstaina oli aamusta tt-lääkärin vastaanotto ennen töihinmenoa. Autopa ei käynnistynyt. Lyhyesti pyörähti ja sitten mykistyi. Avaimesta käännettäessä vain naksahti.

Varmuuden vuoksi latasin akun, ja sitten pakitin auton vastamäkeen ja koetin mäkistartilla: ei eloa. Soitin pajalle, ja heillä ei ollut yhtään autoa edes omassa käytössään, joten niin pojat ramppasivat jalan tuon kilometrin matkan - tässä vaiheessa koko päivä oli jo "ohi" ja olin soittanut asiaankuuluvat tahot sekä peruuttanut ajat. Kokeiltiin vielä porukalla mäkistartilla, mut lopputuloksena työnneltiin Neitoni verstaan pihalle: toisella pojista välilevyn pullistuma, toisella käsi kantositeessä ja itse tässä omassa kehnossa jamassani. Funtsittiin, josko koko kesän oireillut jäähdytysjärjestelmä olisi nyt lopullisesti pimahtanut. Auto jäi sinne, ja minä lampsin kyynel silmäkulmassa kotiin. Selkä huusi kipeyttään koko loppupäivän, ja minä myös.

Avulias ystäväni tuli illaksi, saunottiin vain ja mentiin nukkumaan, ja niin pääsin aamulla töihin. Tosin oli käveltävä tunnin verran ympäristössä, etten olisi leimannut liian varhain... Hetki sitten soittivat verstaalta, ja kertoivat startin yhden piuhan olleen irtoamaisillaan ja yhden tulpan täysin elottoman. Jos näillä selvitään, saan huomenna Neitoni kotiin ja voin alkaa kaikessa rauhassa pohtia seuraavaa siirtoa.

... siis tällä sovelletulla työnkuvalla. Back-office on kovaa duunia, jota riittää koko päiväksi eikä tarvitsisi puhelinlinjassa viettää sekuntiakaan. Liekö syynä oma epäkunto vai onko normityö todella niin kovaa ettei tästä sovelletustakaan tahdo selvitä? Tämänhetkinen olo on täysin puhki. Syönnin jälkeen veti kovasti vaakatasoon, mutta kuten viimeisen kolmen kuukauden aikana: päikkärit eivät vain onnistuneet. Sitä makaa silmät kiinni tai auki, leukoja revittää niskoihiin asti, ja nukahdus jää viittä vaille vajaaksi.

Eilen ja tänään kävin töistäkotiinmatkalla lenkillä. Kotiympäristö on täysin mahdoton kävelyä ajatellen, niinpä keksaisin pysähtyä paikalliselle kunto/hiihtoalueelle, jossa talvellakin käväisin pari kertaa. On kyllä niin jyrkkää maastoa (lähinnä lasketteluun yms. soveliasta), että lyhyt lenkki vastaa tuplasti tasamaalenkkiä. Vielä kun onnistuin molempina päivinä eksähtämään monikuvioisilla väylillä, niin ehkä kilometrejä tuli 3-4?

Nukkupäiväkirja voi loistavasti. Tuskin olisin kyennyt sitä ensi aikoina ylläpitämäänkään, sillä kellonaikamerkinnät eivät niin tiivistahtisessa heräilyssä olisi onnistuneet. Viimeisimmät merkinnät sisältävät ruhtinaallista nukkumista, arvioituina melko laadukkaiksi. Laatu-uni keinotekoisesti aikaansaatuna on kaukana luomu-unesta, mutta on valvomista parempi vaihtoehto. Luulenpa, että kun päikkärit taas onnistuvat, koko ongelma on ohi?

... erikoista. Viikonloppu mennyt ensin lauantaina mökkeröisen tiimoilla puuhastellen; vintiltä löytyi pari lisämattoa, ikkunat tuli pestyä ja pari lehtikasaa muodostui pihalle. Illanpuolesta kassin pakkaus ja keula kohti naapurikuntaa. Tanssikeikka jäi vain pariin tuntiin, sillä molemmat oltiin hiukan vaivaisia eikä riehakas liikuntamuoto oikein iskenyt.

Nukkumaanmeno siirtyi kuitenkin sunnuntain puolelle klo yhteen, ja vähänpä jännitti miten unentulon käy. Ja kas: sain ennätyshyvät unet sekä laadultaan että määrältään.Kasin jälkeen eka heräys ja alkuaamiainen. Puolilta päivän toinen heräys ja varsinainen aamiainen. Yhteenlaskien unitunteja tuli about 8h? Niinpä olo on ollut virkeän hyväntuulinen koko päivän.

Laiteltiin viiden litran kattilallinen Oikeaa Lihakeittoa ja pannaria - itse lähinnä ohjeistin ja tein ns. apuhommia ystäväni toimiessa kokkiharjoittelijana. Ja, kuten aina, keitosta tuli syötävän hyvää! Tutustuin myös muutamaan hänen melkeinsukulaiseensa, ja siinä vaiheessa kello oli (talviajasta huolimatta) niin paljon, että sovittiin minun jäävän toiseksikin yöksi tänne. Koiruus lenkitettiin, ja sain selkäni kipeäksi... Josta muistui mieleen että selkätreenit olivat vielä tekemättä. Viikonlopun saldo: hyvää seuraa, mukavaa liikuntaa ja paljon unta!