Yle unohti tehtäväänsä ja toimintaansa pohtivassa ohjelmassa erään tärkeän ulottuvuuden: ohjelmissa esiintyvät henkilöt.
Eritoten erilaiset keskusteluohjelmat kuitenkin rakentuvat paljolti juuri esiintyjien varaan.
Olen seurannut esimerkiksi aamu-tv:n urheilu, talous- yms. keskusteluja. Niiden muutamat vakiovieraat saavat ohjelmien tason madaltumaan.
Tarkoitan näillä vakiovierailla heitä jotka ovat suuna päänä halliten narsistisesti ohjelmia.
Usein nämä henkilöt jo kiiruhtavat aloittamaan keskustelun heti kun juontaja on aiheen valinnut. Ja sitten he pyrkivät hallitsemaan juttelua suuna päänä puhuen pitkään ja toisten päälle ja alleviivaavalla äänenpainolla.
Tällaisia ovat tällä haavaa Kai Kunnas, joka tehostaa itseään vielä koomisilla lapuilla, Ulpu Iivari, Mari Rantasila, Janne Saarikivi .
Keskusteluissa kuulija kuitenkin haluaisi kuulla kaikkien mielipiteitä, sillä siitähän keskusteluohjelmissa pitäisi olla kyse.
Koomista on lisäksi se, että Iivari lienee viestinnän ammattilainen ja Kunnas Ylen toimittaja, joten viestimisen tulisi olla hanskassa. Vaan ei ole.
Ikävä on Kalle Isokalliota, joka oli Jälkiviisaissa. Hän odotti puheenvuoroaan ja kun sen sai sanoi painavimmat ja asiallisimmat kommentit.
Ylen ohjelmapohdintaa kartoitettaessa esille nousi myös muiden kuin yleläisten mielipiteiden esille tuominen. Miksi ihmeessä siis Ylen urheilutoimittajat kansoittavat aamu-tv:tä?
Paljon ulkomailla olevana seuraan BBC:n ja CNN:n ohjelmia ja niiden toimittajien työskentelyä. He osaavat keskeyttää suuna päänä puhujat. Nämä eivät pääse hallitsemaan ohjelmien kulkua kuten Ylessä on asian laita. Ylen juontajat eivät ole useinkaan tilanteiden tasalla.
