Emma Karin blogi

Kaupunginhallituksen enemmistö päätyy tänään hyvin todennäköisesti kannattamaan kaupungin lisärahoitusta Olkiluoto 3:n vaikeuksissa olevalle ydinvoimahankkeelle. Päätös on huono. Sen sijaan olisi alettava valmistelemaan Olkiluoto 3 -omistuksesta luopumista. Niin taloudelliset kuin ympäristölliset seikat puhuvat selvää kieltä siitä, ettei Helsingin kannata olla mukana uusissa ydinvoimahankkeissa.

Helsinki on suoraan mukana niin Olkiluoto 3:ssa kuin suunnitteilla olevassa Olkiluoto 4 -hankkeessa. Lisäksi Helsinki omistaa merkittävän osan Vantaan energiasta, joka puolestaan on osallisena kaatumisen partaalla olevassa Fennovoiman hankkeessa.

Helsingin päästöjen vähentäminen on tärkeää, kun Helsingin energian osuus koko Suomen päästöistä on 5 %. Neljä Suomen 50 eniten saastuttavasta laitoksesta sijaitsee Helsingissä, joista kaksi on top 10:ssä. Kaksi kolmasosaa Helsingin päästöistä syntyy kaukolämmöstä ja liikenteestä.

Ydinvoimahankkeisiin osallistuminen ei Helsingin päästöjä vähennä. Helenin fossiilivoimalat pyörivät tasan sen mukaan, kuinka paljon kaupungissa tarvitaan kaukolämpöä. Sähköä riittää myytäväksi kaupungin ulkopuolellekin.

Helsingin päästöjen vähentämiseksi merkittävällä tavalla on parasta:

- vähentää lämmityksen tarvetta eli parantaa rakennusten energiatehokkuutta
- korvata maakaasua ja kivihiiltä biokaasulla ja biomassalla
- pienentää liikenteen päästöjä

Sen sijaan, että rahaa heitetään kalliisiin ydinvoiman ikuisuushankkeisiin, Helsingin pitäisi investoida energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvan energian lisäämiseen kaukolämmön tuotannossa.

Ydinvoiman kustannukset kohoavat. Ydinvoimahankkeiden kustannukset näyttävät liikkuvan vain yhteen suuntaan: ylöspäin. Olkiluoto 3:n piti olla kiinteällä hinnalla toteutettu, avaimet käteen projekti ja silti omistajilta tullaan nyt hakemaan lisärahaa. Arviot uusien reaktorien hinnasta ovat nousseet jo 8 miljardin euron kieppeille. Suunnitteilla olevan Olkiluoto 4:n kohdalla se merkitsisi Helsingille 800 miljoonan euron investointia.

Helsingin pitäisi nyt irrottautua ydinvoimahankkeiden riskeistä ja ryhtyä järjestelmällisesti investoimaan lämmitystarpeen ja kaukolämmön tuotannon päästöjen vähentämiseen.

Osallistuin tänään Helsingin seudun ilmastoseminaariin Finlandia-talolla, jossa pohdittiin, millainen on ilmastonkestävä kaupunki. Miten ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan Helsinkiin ja miten siitä selvitään? Kesäiset lämpöaallot voivat olla kohtalokkaita erityisesti vanhuksille ja sateen lisääntyminen sekä tulvat koettelevat kaupungin rakenteita.

Oman hyvinvointimme takia meidän on pakka etsiä keinoja sopeutua ilmastonmuutokseen ja vähentää lisääntyvien ääri-ilmiöiden haitallisia vaikutuksia. Varautuakseen muutoksen suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiin pääkaupunkiseudulle on tehty strategia ilmastonmuutokseen sopeutumisesta.

Tämä ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että keskitymme ainoastaan sopeutumiseen. On selvää, ettei Helsinki tule kuulumaan ilmastonmuutoksen suurimpiin kärsijöihin. Pahimmat ongelmat kohdistuvat alueisiin, joissa sopeutumismahdollisuudet ovat olemattomat. Jos kaikki ihmiset eläisivät kuten suomalaiset, tarvitsisimme kolme maapalloa tyydyttämään tarpeemme. Sopeutumisen lisäksi meidän on leikattava päästöjämme.

Ilmastoseminaarissa esiteltiin Kööpenhaminan kaupungin ilmastopolitiikkaa. Kööpenhamina aikoo hiilineutraaliksi ensimmäisenä pääkaupunkina maailmassa vuoteen 2025 mennessä. Helsingissä on voimassa tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Tähän mennessä Helsingin päästöt ovat jo vähentyneet 15 prosenttia, joten saavutamme tavoitteen ilman suurempia toimenpiteitä.

Vihreät vaativat viime valtuustokaudella päästövähennystavoitteiden kiristämistä 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Ikävä kyllä Kokoomus ja SDP eivät olleet valmiita kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan. Sen sijaan muut puolueet suostuivat "selvittämään mahdollisuudet" ilmastotavoitteiden tiukentamiseen.

Ilmastopolitiikka on huomioitava kaikessa kaupungin toiminnassa. Uusi valtuusto hyväksyy tämän kevään aikana valtuustostrategian, joka ohjaa valtuuston työskentelyä läpi valtuustokauden. Tässä yhteydessä katsotaan, ottaako uusi valtuusto ilmastonmuutoksen tosissaan.

Elämme maailman tilastoidun säähistorian lämpimintä syksyä. Ilmaston lämpenemisen myötä lämpenee myös meri. Itämeren rannalla sijaitsevalle Helsingille tämä tarkoittaa sademäärien ja kaupunkitulvien lisääntymistä. Asfaltin peittämässä kaupungissa mikään ei sido vettä. Siksi on muistettava pitää esillä kasvipeitteen merkistystä.

Viherkatot vähentävät ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien sateiden aiheuttamia tulvia. Tämän lisäksi ne torjuvat ilmastonmuutosta vähentämällä rakennusten energiantarvetta. Viherkatot tekevät kaupungista myös viihtyisämmän paikan elää ja hengittää. Melutasot laskevat ja ilmanlaatu paranee.

Viherkatto laskee rakennuksen energiankulutusta kahdella tavalla. Talvisin kylmällä viherkatto toimii eristeenä ja kesäkuumalla viilentää ja vähentää näin ilmastoinnin tarvetta. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on yksi tärkeimmistä keinoista vähentää energiankulutusta ja näin ilmastopäästöjä. Viherkatot ovat hyvä lisä energiatehokkaan rakentamisen työkalupakkiin.

Helsinki on hyväksynyt hulevesistrategian, koska hulevedet ovat aiheuttaneet kaupungissa hallitsematonta tulvimista. Asfalttikaupungissa sade ja myrskyt saavat viemärit nopeasti täyttymään. Viherkaton etu on nimenomaan tässä: kasvillisuus sitoo vettä ja vähentää näin tulvimista. Samaan tapaan kasvit sitovat myös ilmansaasteita.

Kaupunki voi olla koti myös monille lajeille. Helsingissähän viihtyvät huuhkajatkin. Viherkatot tarjoavat uusia paikkoja ja kasvualustoja luonnon monimuotoisuudelle. Viherkatto on todettu niin hyväksi asiaksi, että Kanadan suurin kaupunki Toronto päätti muutama vuosi sitten, että kaikkiin uusiin rakennuksiin pitää tulla viherkatto. Nyt kaupungissa on jo yli 36 000 neliömetriä viherkattoja.

Samalla tavalla kuin Torontossa, Helsingissä voitaisiin sopia, että uusien rakennusten katoista osa peitetään kasvillisuudella. Tähän tarvitaan kaupungin puolelta selkeät tavoitteet ja strategia. Aloittaa voitaisiin kokeiluilla, joista kerätään kokemusta ja osaamista.

Kun Helsingin kouluissa siirryttiin syömään kasvisruokaa yhtenä päivänä viikossa, puhuttiin pakottamisesta, totalitarismista, Natsi-Saksasta ja Neuvostoliitosta. Ruokapolitiikka on herkkä asia, josta on vaikea keskustella.

Kaksi viikkoa sitten maailman johtavat vesitutkijat julkaisivat tutkimuksen, josta selviää, ettei lihansyönnin jatkaminen nykyisellään ole enää tulevaisuudessa mahdollista. Vesi ei yksinkertaisesti riitä ihmisten ruokkimiseen enää vuonna 2050, jos jatkamme lihansyöntiä nykytapaan.

Nyt ihmisten juomavesi menee rehun kasvattamiseen, sillä lihantuotanto vaatii paljon enemmän vettä kuin kasvinviljely. Kasvisruuan lisäämisessä tavoitellaan sitä, että ihmiset söisivät itse pelloilla viljellyn soijan tai maissin, eivätkä vasta papurehulla ruokittujen eläinten lihaa. YK varautuu nyt ruokakriisiin, sillä etuoikeutetuilla ei ole tapana muuttaa elintapojaan yhteisen hyvän takia.

Kasvisruoan lisäämisellä kuntien joukkoruokailussa voidaan merkittävästi pienentää suomalaisten kasvihuonekaasupäästöjä ja vesijalanjälkeä. Eikä kyse ole vain ympäristöstä, vaan myös terveydestä. Tällä hetkellä suomalaisten lasten ja nuorten päivittäinen kasvisten syönti alittaa suositukset. Lihaa ja rasvaa lapset taas syövät liikaa ja yhä useampi suomalainen lapsi on ylipainoinen. Suomalaiset syövät 1,5 kg lihaa viikossa, kun esim. syöpäjärjestöjen suositus on 500 g. Vaikka lihansyönnin räjähdysmäinen lisääntyminen on tapahtunut lyhyellä aikavälillä, emme huomaa muutosta.

Vaikka tutkijat totesivat, että maailman väestön on tulevaisuudessa melkeinpä pakko siirtyä lähes kokonaan kasvisyöjiksi, ei politiikassa kukaan aja tätä. Viime maanantaina vihreät ehdottivat kaupunginhallituksessa lisäysehdotusta silloin käsiteltävään Globaalin vastuun strategiaan, että Helsinki panostaa kasvisruuan laatuun ja määrään. Tämä oli ainoa yli kymmenestä lisäysehdotuksesta, joka hävisi äänestyksen kokouksessa.

Kasvisruuan edistämisessä on aina tärkeintä pitää mielessä se, että ruuan on oltava hyvää. Vaikka monet koululaisten suosikkiruuista ovat vuodesta toiseen kasvisruokia, he eivät ajattele ruokalajien olevan erityisesti juuri kasvisruokaa. Lapsille on tarjottava hyvää ruokaa. Tuottajan vastuulla on huolehtia ruuan ympäristö- ja terveysvaikutuksista.

Tänään ihmiskunta on kuluttanut luonnon koko vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Jos kaikki ihmiset kuluttaisivat kuten helsinkiläiset, vuoden ylikulutuspäivä päivä olisi tullut paljon aikaisemmin. Syksyn alussa valtuustossa hyväksytään Helsingin Globaalin vastuun strategia, jonka on tarkoitus löytää keinoja pienentää Helsingin ekologista jalanjälkeä ja edesauttaa ihmisoikeuksien toteutumista.

Strategiaa on valmisteltu yli kolme vuotta. Tuloksena on surkein paperi, jonka olen koko valtuustourani aikana nähnyt. Neljä sivua tekstiä ilman yhtäkään uutta avausta. Strategiaa kuvaa hyvin "kappale" ympäristönsuojelusta. Kohta alkaa reippaasti: "Helsinki on eturivin toimija ympäristönsuojelussa." Koko asiasta todetaan kuitenkin ainoastaan, että Helsinki tehostaa Itämeren suojelua.

Edes valtuuston jo tekemää päätöstä Reilun kaupan kaupungiksi hakemisesta ei ole haluttu kirjata ohjelmaan. Päätös oli ainoa konkreettinen velvoite, joka strategian valmisteluun oli annettu. Ruoka muodostaa jopa kolmanneksen kaikista kulutuksen ympäristövaikutuksista. Helsingin Palmia ruokkii 80 000 ihmistä päivässä. Jos ekologista jalanjälkeämme halutaan pienentää, on panostettava lähiruokaan ja vähäpäästöiseen kasvisruokaan.

Hankinnat ovat vastuullisuuden ytimessä. Vaikka Helsinki on sitoutunut pienentämään hankintojensa ympäristövaikutuksia, sosiaaliset vaikutukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kaupungin ei pitäisi tehdä hankintoja yrityksistä, joissa työntekijöiden järjestäytymisoikeutta on rajoitettu tai jotka toimivat veroparatiiseissa.

Vastuullisuuteen eivät sisälly ainoastaan välilliset vaikutukset ihmisiin. Tänne saapuvista pakolais- ja turvapaikanhakijalapsista ja -nuorista lähes kolmasosa on vaikeasti traumatisoituneita tai oireilevia, mutta heistä vain pieni osa saa hoitoa. EU:n ulkopuolelta tulevat työntekijät ovat usein Helsingin työmarkkinoilla hyvin heikoilla. Tällaisiin kysymyksiin ohjelmassa ei haluta koskea. Sen sijaan todetaan, että: "Maahanmuutto Helsinkiin on pysyvä ja vahvistuva kaupunki-ilmiö. Maahanmuuttajien merkitys kaupungin elinvoimaisuuden ja kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämisessä tunnustetaan."

Globaalin vastuun strategia olisi voinut olla mahdollisuus miettiä vakavasti toimintamme vaikutuksia ympäröivään maailmaan. Näyttää siltä, ettei tätä mahdollisuutta haluta käyttää.

Osallistuin tänä aamuna Helsingin seudun ympäristöpalveluiden järjestämälle ilmastoaamiaiselle, jossa julkaistiin Pääkaupunkiseudun ilmastoindikaattorit 2010 -raportti. Heti alussa todettiin, että peruuttamaton muutos ilmastossa on jo tapahtunut. Päästöjen vähentämisen rinnalla on siis alettava sopeutua muutoksen seurauksiin.

Pääkaupunkiseudulla tavoitteena on alentaa hiilidioksidipäästöjä 39 prosentilla vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Nyt on selvää, että tämä vuonna 2007 asetettu tavoite on riittämätön. Tänä vuonna tavoitetta tiukennetaan.

Mutta miltä tilanne nyt näyttää? Asukkaiden määrä on 20 vuoden aikana kasvanut 220 000 hengellä ja päästöjen määrää per henki on saatu laskemaan. Kokonaisuudessaan päästöt ovat kuitenkin kasvaneet. Vuonna 2010 pääkaupunkiseudun päästöt olivat kolme prosenttia suuremmat kuin vuonna 1990. Helsingissä asuminen näyttäisi olevan muuta pääkaupunkiseutua ekologisempaa, mutta kaupunkina emme muutu ekologisemmaksi.

Helsinkiläiset käyttävät eniten joukkoliikennettä ja kävelevät vuosi vuodelta enemmän. Kuitenkin pyörätieverkko on Helsingissä suppeampi kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Autojen määrä kasvaa vuosittain kaikkialla, vantaalaiset autoilevat eniten, mutta lähes samoihin lukuihin pääsevät espoolaiset ja kauniaislaiset. Alle puolella helsinkiläisistä kotitalouksista on auto ja alle 10 prosentilla niitä on kaksi.

Myös maankäyttö on tehokkaampaa, eli asukas- ja työpaikkatiheys on suuri. Ekotehokkaimpia alueita ovat Helsingin niemi ja ratojen varret. Ja töissä pääkaupunkiseudulla käydään yhä kauempaa. Työmatkapituudet ovat kasvaneet käsittämättömän pitkiksi ja työssäkäyntialue ulottuu jo parin sadan kilometrin päähän. Tämä tarkoittaa, että turkulaiset ja tamperelaiset sukkuloivat päivittäin töihin Helsinkiin. Ja liikenteen päästöille tämä ei tee hyvää.

No mitä sitten olisi tehtävä, jotta Helsingistä ja koko pääkaupunkiseudusta saataisiin entistä ekologisempi?

Liikenteen päästöt on saatava alas. Ruuhkamaksut on otettava käyttöön, parkkipaikkapolitiikkaa on muutettava sekä pyöräily- ja joukkoliikennemäärärahoja on nostettava. Asumispuolella on pidettävä huolta siitä, että 1960 - 1970 -luvuilla rakennetut energiasyöppötalot saadaan energiatehokkuusremonttiin ja uudet rakennettavat asuinalueet on rakennettava ekotehokkaiksi. Hiilidioksidipäästöt eivät vähene 39 prosentilla ilman puuttumista rakentamiseen, autoiluun ja energiankäyttöön.

Helsingin energian on saanut osakseen paljon kritiikkiä kivihiilen käytöstä ja uusiutuvaa energiaa hyödyntävien hankkeiden hidastelusta. Tällä viikolla Helsingin Energian johtokunta päätti osallistua Teollisuuden Voiman (TVO) Olkiluoto 4 –ydinvoimayksikön kilpailu- ja suunnitteluvaiheeseen.

Paitsi itse hanketta myöskään päätöksentekoprosessia ei voi paljoa kehua. Hankkeeseen osallistuminen ei ollut lainkaan johtokunnan alkuperäisellä esityslistalla, vaan lisälistalla, joka toimitettiin kokouksen jäsenille muutamaa tuntia ennen kokouksen alkua. Yllättäen asiattoman lyhyt valmistautumisaika ei vaivannut johtokunnan kokoomus-demari-koalitiota, jotka saivat osallistumispäätöksen läpi vihreiden ja RKP:n vastustuksesta huolimatta. Päätöstä ei kuitenkaan voitu panna toimeen, sillä asian esitellyt virkamies todettiin myöhemmin asian suhteen jääviksi. Tänä keskiviikkona sama päätös uusittiin, esittelijä vaihdettiin.

Kyse on sen verran suuresta päätöksestä, että moni voisi kuvitella keskustelun olevan tarpeellista. Helsingin kaupungin osallistumiskustannukset kilpailu- ja suunnitteluvaiheeseen ovat enintään 29,5 miljoonaa euroa. Tämä on siis alustavaa karkkirahaa verrattuna lopullisiin kustannuksiin. Kokonaisuudessa Olkiluoto 4 reaktorin rakentamiskustannuksien arvellaan olevan 6 miljardia euroa. Ja siis tämä on alustava arvio.

TVO:n näytöt eivät ole kovinkaan vakuuttavat. Olkiluoto 3:n alkuperäinen hinta-arvio oli 3,2 miljardia euroa ja kaupallisen sähköntuotannon oli tarkoitus alkaa vuonna 2009. Tämän hetkiset hinta-arvioiden mukaan kustannukset ovat kaksinkertaistuneet ja optimistit toivovat yksikön aloittavan sähkön tuotannon vuoden 2013 lopussa. Rakennusprojekti on ollut jatkuvasti skandaalien keskellä heikon rakentamislaadun, turvallisuusongelmien ja työvoiman huonon kohtelun takia.

Silti Helsinki haluaa työntää kätensä samaan suohon. Kun muualla Euroopassa tehdään päätöksiä luopua ydinvoimasta, miljoonia euroja helsinkiläisten veronmaksajien rahoja tullaan käyttämään uuteen ydinvoimahankkeeseen. Valtuuston hyväksymissä energiapoliittisissa linjauksissa tavoitteena oli kasvattaa uusiutuvan energian osuutta ja panostaa energiatehokkuuteen. Näihin investointeihin on nyt vaikea löytää rahaa, toisin kuin ydinvoimaan.

Ympäristötietoisten asiakkaiden pako Helsingin Energiasta Kraft och kulturille tai Lumituuli Oy:lle tulee siis jatkumaan. Surullista tämä on siksi, että Helsingin Energian tuloutukset rahoittavat kaupunkilaisten terveysasemia, päiväkoteja ja kouluja sadoilla miljoonilla euroilla vuodessa.

Tänään vietetään WWF:n maailmanlaajuista Earth Hour -tuntia. Miljoonat ihmiset sammuttavat valonsa tunniksi samana päivänä. Suomessa valot sammuvat klo 20.30-21.30.

Valojen sammuttaminen on symbolinen teko, mutta tempauksen takana oleva tavoite elintärkeä. Tuotamme valtavia määriä kasvihuonekaasuja, jotka voimistavat kasvihuoneilmiötä. Ilmasto muuttuu, eikä tämän muutoksen seurauksien laajuutta pysty ennustamaan kukaan. Selvää kuitenkin on, että ilmaston lämpenemisen vaikutukset jakautuvat epäoikeudenmukaisesti. Suurimmat päästöjen aiheuttajat eivät ole suurimpia kärsijöitä. On turha hokea, että meillä kaikki hoidetaan jo mallikkaasti. Suomessa ja muissa rikkaissa teollisuusmaissa on opittava tekemään asioita toisella tavalla.

Ilmaston kannalta suurin vaikutus suomalaisten elämäntavassa syntyy lämmityksestä, liikkumisesta ja ruuasta. Jokainen meistä voi laskea huonelämpötilaa, jättää auton kotiin ja vaihtaa naudanlihan pihvin soijapihviin. Ilmastonmuutoksen torjumista ei voi kokoomuksen toiveista huolimatta kuitenkaan jättää ainoastaan yksittäisten ihmisten tekemien valintojen varaan.

Energiansäästön mahdollisuuksista on Suomessa vieläkin valtaosa käyttämättä, ja energiatehokkuutta voidaan lisätä jokaisella talouden sektorilla. Suomen on sitouduttava EU-tavoitteen mukaiseen energiatehokkuuden parantamiseen vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Rakentamisen energiatehokkuusvaatimuksia on edelleen tiukennettava ja päästöjen vähentämiseen tähtäävää energiaverotusta lisättävä.

Suomen on siirryttävä ilmastopolitiikan jarruttelijasta sen edelläkävijäksi. Energiatehokkuuden parantaminen on asetettava päästöjen vähentämisessä etusijalle kaikilla sektoreilla. Hiilineutraali Suomi on ainoa ilmaston kannalta kestävä tavoite.

Helsingissä halutaan suojella ilmastoa, mikä tarkoittaa väistämättä muutoksia myös liikennepolitiikkaan. Nyt asiaa on lähdetty tekemään nurinkurisesti. Valtuusto päätti tänään myöntää vähäpäästöisille henkilöautoille 50 prosentin alennuksen pysäköintimaksuista sekä asukas- ja yrityspysäköintitunnuksien hinnoista. Ilmastonmuutosta torjutaan tekemällä autoilusta halvempaa.

Helsingin autopaikat ovat nykyisin todella halpoja. Kantakaupungissa asuvat autoilijat voivat hankkia asukaspysäköintitunnuksen vuodeksi 100 eurolla, mikä tarkoittaa, että autopaikalle tulee hintaa alle 30 senttiä päivässä. Tämä on kuitenkin parannus, jolloin tunnus maksoi ainoastaan 36 euroa vuodessa eli alle 10 senttiä päivässä. Yrityksille pysäköintitunnus irtoaa 360 eurolla ja yleiset pysäköintimaksut ovat 4, 2 tai 1 € tunnissa, riippuen maksuvyöhykkeestä.

Kaupunkitilaa tarjotaan siis halvalla, ainakin autoille. Autoilun aiheuttamia ongelmia ei vähennetä laskemalla sen kustannuksia. Autojen ainoa ongelma ei ole niiden aiheuttamat hiilidioksidipäästöt. Autot vievät suuren määrän kaupunkitilaa, aiheuttavat ruuhkia ja melua sekä huonontavat hengitysilman laatua. Ja ihmiset, jotka eivät omista autoja, joutuvat jatkuvasti maksamaan autopaikkojen alihinnoittelun omien asuntojensa hinnoissa.

En usko, että päätökseen ostaa auto vaikuttaa se, maksaako pysäköintimaksu Helsingissä euron vai kaksi tunnissa tai maksaako pysäköintitunnus 30 euroa vai 15 senttiä päivässä. Jos autoista halutaan ekologisempia, on vaikutettava autojen ostohintaa. Hyvä alku tähän on tehty autoverouudistus, jossa autoverotusta muutettiin päästöperustaiseksi. Tämän seurauksena uusien autojen keskipäästöt on saatu laskemaan jopa 20 prosenttia.

Hyvä tapa suojella ilmastoa on luoda kokonaan autottomia alueita kaupunkiin, parantaa pyöräilymahdollisuuksia ja kannustaa ihmisiä käyttämään joukkoliikennettä edullisten hintojen ja ruuhkamaksujen avulla.

Mitä digitalisointi tarkoittaa ympäristön kannalta?

Journal of Industrial Ecology on julkaissut aiheesta kokonaisen numeron, joka on vapaasti verkosta luettavissa. Eräs artikkeleista vertailee musiikin ilmastopäästöjä.

Artikkeli vertailee syntyviä ilmastopäästöjä, kun musiikin ostaa tavallisesta kaupasta cd-levyllä, tilaa levyn netistä tai sitten imuroi musiikin netistä. Tulos on selvä: musiikin imuroiminen netistä on ekoteko.

Huolimatta siitä, että tietokoneet ja palvelinkeskukset kuluttavat sähköä, musiikin lataaminen netin yli on ympäristön kannalta cd-levyn ostamista parempi vaihtoehto. Ilmastopäästöt vähenevät 40–80 prosenttia. Cd-levyjen valmistus, varastotila ja rahti aiheuttavat paljon päästöjä perinteisen musiikkikaupan elinkaaressa.

Jos kuitenkin ostaa cd-levyn levykaupasta, sinne kannattaa mennä kävellen tai pyörällä. Tutkimus osoittaa, että aivan yhtä paljon päästöjä kuin itse levyn kauppaan asti saamisesta, koituu helposti siitä, että kuluttaja ajaa kauppaan omalla autollaan.

Lataaminen siis kannattaa.