Epätodellista

... tanssikurssin ekan osion jälkeenkin. Perusosaaminen on toki vankalla 30-vuotisella pohjalla, joten niihin vain hienosäätöä kuten pientä briljeerausta yms. Opitut uudet tanssit vaativat vielä runsaasti lavoilla käyntejä ja taidon treenausta, ennen kuin voi sanoa edes osapuilleen osaavansa kuviot.

Sinänsä hämmästyttävää, että kahden päivän á 3h opiskelusta voi olla niin puhki olo. Varsinkin kun lähikokemuksissa on 5h maratontanssi lavalla :) Onhan toki eri asia mennä asioita hitaasti junnaten ja päntäten kuin huidella helmat liehuen salin päästä päähän... Joten: tämä on vain koettava ja kestettävä, ja vielä kurssin jälkeen kestettävä kuvioiden hidas päähän iskostuminen.

Odotan innolla sitä päivää, kun perusjutut ovat hallussa ja voi alkaa soveltaa. No, jos partneri vain jaksaa pysyä rinnalla, niin eiköhän taito kartu jo tämän vuoden aikana. Ja, toki toivon että partnerista tulee vähän enemmänkin kuin vain tansseissa mukana kulkija. Kunnes toisin määrätään: mennään näillä kuvioilla :)

... päivänä hiihtelyn yritystä. Eilen käytiin kotikulmillani, jossa olevat ladut olivat aivan onnettomat paitsi mäkisen maaston, myös kuntonsa puolesta. Toki viime päivien kelit ovat vaikuttaneet kaikenlaisen roskan kertymiseen, ja lisäksi pakkaset ovat jäätäneet latu-urat kivikoviksi.

No, tänään käytiin oikeassa liikuntapuistossa, jossa upeat ladut ovat selkeästi ylläpidettyjä. Navakan tuulen nakkelemat oksat yms. takkusivat luistoa, kun taas pito oli huonoa jäätyneistä ladunpohjista johtuen. Tuulesta huolimatta oli hienoa sujutella auringossa, ja lyhyen metsäyrityksen jälkeen jäätiin kiertämään kenttää useaan kertaan.

Viikonloppuna on vuorossa tanssikurssi, joka kahtena peräkkäisenä la-su on kivaa vaihteluaa talviliikuntaan. Ja sen jälkeen riemu vasta alkaa, mikäli pysymme sovussa kurssin jälkeenkin ja jatkamme harjoituksia lavoilla. Liian monta vuosikymmentä on mennyt ilman tätä suuresti nauttimaani liikuntamuotoa, joten nyt kaikki peliin!

... viikonlopusta. Olin varautunut uuden tuttavuuteni tänne tuloon ja hiihtämään lähtemiseen. Sainkin yllättäen kutsun hänen kotiinsa, vaikka olin uskonut ettei se useaan viikkoon voisi toteutua. Lauantaina kurvasin sinne sukset ja iso varustekassi mukanani.

Jo säät suosivat meitä kahta, ja päästiin testaamaan hänen suksihankintojaan sekä omaa, rapistunutta hiihtokuntoani. Ladut olivat super, ja mieliala samoin. Ilta kului saunomisen ja hyvän ruoan merkeissä, sekä karvakorvien kanssa seurustellessa.

Sunnuntaina sama fiilis jatkui. Pitkänpitkän aamuheräämisen, voi että tykkään sellaisista, jälkeen varsinainen aamiaisten aamiainen! Hän oli todella pohtinut mitä kaikkea voisi pistää tarjolle... Päivää kulutettiin häpeämättömän laiskasti monella mukavalla tavalla. Ilta pimeni jo, kun oli vastahakoisesti lähdettävä kotomökille.

Nyt on hiukan epätodellisen euforinen olo...

... jota ei kovin usein ilmene (onneksi): janottaa hirmuisesti, eikä jano kohdistu kahviin, teehen tai limsaan vaan puhtaasti alkoholiin. Pähkäilin tässä mitä asian eteen olisi tehtävissä, ja ainoa ratkaisu oli korkata sekä alkaa tissuttelu itsekseen. Kylältä ei ole vielä ryyppykaveria löytynyt :)

Tarve on ihan positiivisella tavalla syntynyt, sillä erityisiä paineita tai harmeja ei ole. Ellei sitten vkl ja perjantai luo painetta? Janottaa... Ensiapu on onneksi lähellä, sillä lahjusviinejä on useita tallessa, ja pitäisikin tarkistella niiden parasta ennen päiväyksiä. Taannoin kävi niin, jotta omat tuomiset olivat ehtineet mennä puoli vuotta yli viimeisen käyttöpäivämäärän.

Joten, ei muuta kuin korkkia auki ja ääntä kohti. Illan muu ohjelma koostuukin sitten ajoittaisesta koneella istuksimisesta, keskeneräisien dvd:leffojen katselusta ja sen sellaisesta aivot-narikkaan-jutuista. Hei sun heiluvilles ja kippis...

Eli: ei auttanut apu maallinen. Maanantaina käynti työth:ssa toi pari saikkupäivää, vaikkei isoja sairauksia ollutkaan so. sain puhtaat paperit. Perjantaina aloittamani omaehtoinen lääkitys sai kiitokset lääkäriltä. Hoito jatkuu, vaikkei selkeää paranemista ole havaittavissa. Pysynee edes kurissa?

Lauantaina tuli kuitenkin mentyä Ruusulinnaan - ja tanssia riitti 5h putkeen! Meillä vain askelet ja rytmi sopivat älyttömän hyvin yhteen, mikä oli ällistyttävää koska oli ensimmäinen yrityksemme. Jälkitautina kipeät lonkat ja yläreidet... Sunnuntai menikin sitten niitä toivutellessa, eli vasta iltaysiltä noustiin punkasta :)

Ma-iltana oirehti hammas, jota helmikuussa aloitettiin hoitaa ja joka sitten pärkiintyi (lue: rikkoutui) täysin. Yö meni miten kuten, aamulla kuudelta herääminen ja ap päivystykseen. Päivä on siis ollut valmiiksi säröinen. Huoh. Onneksi on vielä huominen saikkupäivä, jospa sen saisi vaikka kokonaan nukuttua?

... ainakin fiilis on ollut sellainen jo kolmatta päivää. Eilinen työpäivä meni tyyliin "tillintallin" eli jokseenkin hämärissä merkeissä, tänä aamuna havaittavissa hiukkaista lämpöä. Tuhtia lääkitystä eli auringonhattu-uutetta ja nokkatroppeja. Pienoinen epäilys, että näin vain kituu ennen kuin vaara on ohi, mutta ehkä kannattaa ottaa riski mieluummin kuin TosiFlunssa?

Hitsiläinen miten oli raskasta lunta eilen luotavaksi oveni edestä! Onneksi möörönköörö putsasi tienpätkän vielä myöhään illalla, joten isoa syyllisyyttä ei tarvitse kantaa. Kevättä on runsain mitoin ilmassa, ja ulko-ovikin selkosen selällään koska petaukset ovat oven päällä tuulettumassa.

Illan Ruusulinnan-keikka jää kyllä toiseen kertaan, mutta onhan siellä hyviä esiintyjiä varsin usein. Olisi ollut kiva kokeilla ennen kurssille menoa, kuinka askeleet ja otteet sopivat yhteen :) Ei tiedä, josko mieli tästä vielä muuttuu ja tuleekin yllätyslähtö, joten taidanpa tsekata tanssivermeet kuntoon.

... kun lavat ovat aivan koppurassa? Moniin aikoihin ei ole ollut tällaista jumitusta, eikä pitäisikään sillä salilla tulee tehtyä passelit tykyharjoitteet kolmesti viikossa. Jumitus ja jomotus alkaa olkapäistä siirtyen lapoihin ja käsivarsiinkin. Noh, jospa illan saunominen helpottaisi tilannetta.

Ikäneito tuli pestyä talven tervasta, ja tulihan hänestä aivan omanvärisensä. En ole hänelle uskaltanut kertoa, että vaivihkaa koetan etsiä uutta käytettyä... On niin mainio kulkupeli ja vie niin sievästi, ettei oikeastaan raskisi luopua. Seuraajansa löytyminen on toisaalta täysin onnenkantamoisen päässä, joten ei suotta viitsi pahoittaa mieltään.

Taidanpa vielä käydä putsailemassa porrasedustaa lumista ja jäistä. Illalla odotettavissa saunavieras ja mukavaa seukkaamista. Sitä ennen on otettava ainakin tunnin päikkärit, sillä viime yö tuli chattailtua reissukaverin kanssa aamupuolelle asti - ja huomaamatta tyhjennettyä muutamakin viinilasillinen.

... ilmassa maalla ja merellä. Ja eläintarhassa; tulipa sunnuntaina tehtyä hieno reissu paikalliseen eläintarhaan. Auringonpaiste ei lainkaan vähentänyt päivän upeutta, ja kevättä oli selkeästi ilmassa; jopa eläimet sen tiedostivat. Jellona karjui siihen malliin, että tätä naarasta miltei alkoi houkuttaa mennä samaan häkkiin... Ei vaiskaan, mutta niin selvä naaraankutsukarjunta se oli, että sääliksi kävi...

Samaa touhua paviaanien keskuudessa. Tiedä sitten oliko siellä sekä uroksia että naaraita, mutta ihan vahingossa tuli napsaistua kuva rysän päältä. Kuvan otettuani oikein hätkähdin jotta mitä tulikaan otettua :)

Loppupäivä meni sekä hyvää päivällistä että kaikkea koettua sulatellen. Vaaka-asennossa toki, vuoroon torkuskellen vuoroon ajatuksia vaihtaen. Viimein nukkumaan päästyä (siis valokuvien työstämisen jälkeen) nukahdus oli välitön sekä ripeä.

... tekisi näin viikonlopun iloksi ja kunniaksi? On täysin vapaa ilta eikä mitään velvoitteita, huvituksista puhumattakaan. Sepä onkin täyttä huvia. Puolikkaan pakastepizzan ja puolikkaan tunnin päikkäreiden jälkeen on jokseenkin relaksoitunut ja hyvä mieli. Pitkänpitkästä aikaa tuli lueskeltua telkkariohjelmiakin, ja hyvältä tuntui ettei sieltäkään tule mitään must-juttua.

Lauantaina jokatoisviikkoinen siivous - toivon ainakin. Siis toivon että tulee raivattua isoimmat villakoirat huitsulaan ja tasoja tyhjiksi. Tätä piuhaviidakkoa! Mustia johtokieppejä mihin silmä vain osuukaan. Ajatella: ennen oli olemassa vain niitä piuhoja, jotka menivät laitteesta verkkoon. Nyt on jos jonkinlaista kaapelia ja usbia.

Illaksi sitten saunomista ja hyvää seuraa. Sunnuntaina mahdollisesti samassa seurassa käynti paikallisessa eläintarhassa ja sitä ennen pojun matsiin vientiä. Saattaa tulla mukava pyhäpäivä?

... miten mahtava talviloman lopetus. Pe lähtö Himokselle, ja biletystä heti samana iltana. Lauantaiaamulla majoitteeseen, unta kuulaan ja ajoissa aamiaiselle. Takaisin nukkumaan, heräämisen jälkeen oleilua, tunnin pakkaskävelyä ja taas nukkumaan. Saunominen ei järjestynyt, joten kohta päivälliselle, sitten nukkumaan ja takaisin bilepaikalle.

Meillä oli kiva porukka; sukulaistyttö, tämän äiti ja poikaystävä sekä yksi äidin ystävätär. Kerrossängyt pikkuruisessa huoneessa täyttivät tehtävänsä täydellisesti, samoin vähäiset mukavuudet. Mitä sitä oikeastaan tarvitseekaan, kun pääpaino on hauskan pidolla ja yhdessä olemisella?

Paluukin sujui juohevasti ilman ruuhkia, ja auton noudettuani pyräytin vielä tapaamaan uutta ystävääni. Siinä vierähti usea tunti kaikenlaisista asioista ja aiheista jutskaten. Kello kävi yhdeksää ennen kuin kotimökin ovi aukesi - ja kyllä on kiva olla kotona taas. Kertakaikkiaan mainio viikonloppu - ja samalla myös talvilomaviikko. Tästä riittää mielihyvää pitkiksi ajoiksi :)