Epätodellista

Aamuselkäjumppa, ulkoilua, sisällä huilintaa ja poju soittaa: joko olet tulossa? Hitsiläinen, olin ymmärtänyt väärin hänen kesätyöhaastattelunsa ajan. Kamppeet niskaan ja menoksi, onneksi oli kolme varttia aikaa. Ehdittiin hyvin, ja siitä iloisena kysyin hänet mukaan kesärengasrumbaan.

Poju nosti kesikset takakonttiin ja sitten talvirenkaat vaihdon jälkeen liiteriin. Ajoin hänet kotiin, ja palattuani takaisin olo so. selkä oli aivan sohjona; 80 km ajoa oli liikaa. Tein kuitenkin päivätreenin, jonka jälkeen vedin vaateriin tunninksi. Vähä kerrassaan selkä laukesi normiksi.

Tyytyväinen kuitenkin päivän saldoon. Kohta iltatreeni, nappi ja odottelemaan huomista lekurikäyntiä. Myös mies taitaa olla jokseenkin ok. Kotiutettiin myöhään eilen, ja on tämän päivän pärjäillyt ilmeisen hyvin. Vielä en ole kuullut viimeisintä raporttia, mutta: no news is good news?

... yhä vain. Kipuisan selän varominen aiheutti säryt myös lonkissa :( ja aamun yritys tehdä töitä jäi muutamaan tuntiin. Tosin heti aamusta oli fysioterapeutti, sitten lounasaikaan spirometria jonka jälkeen pyyhälsin selkäröntgeniin. Se vähä aika minkä työasemalla ehti olla, oli vuoroon istumista, vuoroon tanssahtelua kun särki jumalattomasti. Nyt ti-ke saikulla, ja ke tt-lääkärille.

Kaverilla hiukan sama tilanne, hän on oman kuntansa sairaalassa odottamassa huomista lääkäritutkintaa. Kipuhuumetta on kuulemma saanut, mutta muuten on hämillään kun ei tiedä mitään tulevasta. Huoh.

Kämppä oli kuin hulabaloon jäljiltä, sillä sairaankuljettajilla oli selkeästi ollut ongelmia saada iso mies täältä ulos. Matot sekä sohva siirretty ja kuraisia jälkiä matoissa. Ei haittaa, pääasia että homma toimi. Nuoriso tuli hakemaan iskänsä auton sekä tänne jääneet tavarat iltapäivällä. Nyt enää odotellaan.

... taas kerran. Ensin jännitin selkän kestoa jos vaikka tansseihin tulisi lähtö. Tuntui niin hyvältä, että lähdettiinkin lähilavalle. Kurssilla opittuja kiemuroita ei kuitenkaan arvannut soveltaa käytäntöön, vaan mentiin pääsääntöisesti perusaskelilla, loivasti varioiden. Kivaa oli, ja tanssitunteja tuli peräti 5h.

Aamulla tosin polvet olivat aivan pehmoiset, kuin liikaa keitettyä pastaa. 1. aamiainen, puuhastelua, nukkumista, 2. aamiainen ja kello oli hups 12. Loput kahvit juotiin ulkoportailla istuskellen auringonpaisteen hellien talven kylmästä selvinnyttä kroppaa.

Mut sitten. Ryhdyttiin kaadettujen puiden pilkkomiseen. Kirves oli historiallinen esine, mutta pääteltiin sen olevan toimintakykyinen. Ensimmäinen pölkky pieneni näppärästi. Toinen hakkuupölkylle, kirves ylös ja ai hurja. Kaverilla prakasi selkä. Tässä nyt ollaan. Toinen vuoteessa eikä pääse kääntymään tai liikkumaan jotta saataisiin hänet autoon ja kotiin. Ihmetellään loppu ilta tässä...

.... tänään 4 km. Kävin tekemässä tonttikatselmuksen, ja siellä kaikki hyvin. Lunta hirmusti vielä, mutta oma puroni oli jo auki ja solisi iloisesti. Lenkkarit jalassa ei paljoa viitsinyt rämpiä, mutta tulipa otettua muutama kuva, sekä rupateltua naapurin emännän kanssa.

Totesin matkan olevan pidemmän kuin olin tähän mennessä luullut: 2 km sivu. Kävely sujui oikein mallikkaasti, vaikkakin kevyen liikenteen väylän puuttuminen on harmillinen juttu. Kevätkokouksessa parin viikon kuluttua tätäkin puutetta käsitellään, sekä väylän visioita.

Sen sijaan mallikasta ei ole ollut näpyttely. Siirsin läppärin hyllykköön, ja koetin seisaaltaan näpytellä. Selkä jumittui vartin jälkeen joten luovutin. Nyt olen puolimakuullani sohvalla ja tämä sujuu joten kuten. Voi elämän kevät: olenpa pahoillani heidän puolestaan, jotka joutuvat pakon edessä viettämään sänkyelämää ties kuinka kauan...

... loppuviikko taas petissä - tai selkäsaikulla ainakin. Alkuviikko on ollut tuskaisa, ja istumatyö repinyt selkää. Jokin kumma siellä on, joka ei tulehduskipulääkkeillä tokene ja antaa särynkin mellastaa. Vasta tänään pääsi tt-lääkärin vastaanotolle.

Nyt on uudet tabut - en ota käyttöön - ja lähete fysioterapeutille maanantaiksi. Taivuttelut sujuivat hyvin, joten kivun aiheuttaja jäi edelleen tuntemattomaksi. Hirvittää vain, kun kivun lisäksi turtuvat sormet... esinainen lohdutti, että jos vielä lasken allenikin, niin tunnin sisällä pitäisi olla sairaalassa. Yksinasujan painajaisia tällaiset...

Lääkäritäti määräsi myös kevyttä liikuntaa kuten kävelyä sauvoin tai ilman, eikä tanssiminenkaan ole kiellettyä. Jos vaikka ensi lauantaina sitten... Ja jospa silloin nappaisi yhden vahvan tabun jotta jaksaisi koko illan pyörähdellä :) Niin ja tietysti edelleen tyky-harjoitteitani, ja ehkä myös perjantaina käyn aamukävelyllä salilla, á 400 kcal.

... pulkassa. Hei hulinaa, sitä se oli A:sta Ö:öhön. Ulkoisista tekijöistä johtuen, ja niistähän tilanne yleensä syntyy, hennoille hartioillemme laskettiin melkoinen maanantaitäräys. Kolmannes porukasta pois, ja sitä rataa. Kotona kuitenkin jälkeen, lähes täysin järjissään.

Aamulla livahdin salille kävelemään. Selkä ei anna myöten edes kytkimen käytölle, mutta rauhallinen kävely sujui kuin unelma: 45min 400kcal. Olo oli kuin voittajalla. Keskiviikkona uudestaan, ja ehkä lääkärille voi sanoa jotta olipa turha ajanvaraus tämä :)

Viikonloppu sujui ruoanlaiton, saunomisen yms. mukavan merkeissä. Sunnuntaina käytiin maailmalla so. Kaapelilla valokuvia ihmettelemässä. Luovat ja mielikuvituksekkaat ihmiset ovat uskomattomia. Reissun kruunasi käynti kahvilassa, jossa nautittiin superhyvää pressokahvia aurinkoisessa ympäristössä. Elämä on vaan aika ihanaa?

... ja kulutusjuhlasta verottaja muisti nelinumeroisilla mätkyillä!!! Herrajestas sentään, onneksi olin tuolilla kun avasin kuoren. Ihan kuin ei jatkuva pihistely, niukasti eläminen ja kaikesta maksullisesta iloittelusta kieltäytyminen riittäisi?

Hyvällä en tätä tule nielemään! Kunhan jaksan, alan kerätä kuittia ja muuta dokumenttia ilmon korjausversioon. Mitä kaikkia juttuja voisi esittää vähennyksiksi? Ainakin poikkeukselliset työmatkakulut koko vuodelta, ja yhden ilmosta puuttuneen lainan korot... nämä näin aluksi tulivat mieleeni.

Täksi illaksi olisi hyvä kehittää jotain lohduttavaa, mieltä kohottavaa. Kummoisia vaihtoehtoja ei ole tällä kipeällä selälläni, joten jäänee entisiin huveihin ja kotona pysymiseen. Tuleepa ainakin verottajan kannalta edulliseksi...

... tekisi? Loppujen lopuksi huojentava ajatus, että maanantaina pääsee jälleen töihin. Parin päivän saikkumakuu muistuttaa jälleen kerran perusterveyden arvostamisesta. Tai, eihän sitä ammatti-ihmisen silmissä ole perustervekään kun on astmaa yms. taustalla :) Tarkoitinpa lähinnä sitä, että kun ei ole elämistä pysäyttävää sairautta, niin sen arvostaminen heräsi jälleen kukkaansa.

Jospa tuo selkää ja lonkkia repivä vihlonta on ohi maanantaihin mennessä? Ainakin puolen kilometrin kävely kokouksesta kotiin sujui kuin tyhjää. Isoimmat ongelmat näyttäytyvätkin istuessa, ja sitähän työpäivän mittaan saa harrastaa usean tunnin ajan. Muutamilla on sähköpöytä, mutta niitäkään ei ihan vähin perustein asennuteta.

Kevätkokousta valmistava ilta oli mielenkiintoinen. Tuli mm. lopullinen siunaus päätökselle antaa kotisivujen vetovastuu allekirjoittaneelle. Enää tarvitsee keskustella aiheesta ylläpitäjän kanssa sekä saada lopulliset briiffaukset uppo-outoon ohjelmaan. Kantapään kautta olen muutamat päivitykset sinne vienyt, mikä ei ole järin tuloksekas työskentelytapa :)

... petin pohjalla :( Nyt jumittaa selkä. Toissa lauantaista se alkoi, viikolla särky voimistui ja eilen oli jo lähes sietämätön. Illalla netistä ajanvaraus, aamulla motarille - joka veti 20 km/h. Ikiaikainen mahakatarri nostatti sappea, vaikka sappirakko poistettiin 2003.

No, nyt kuitenkin viikko vaakalepoa, rentokävelyä ja tabuja. Läppäri peiton päällä, hyllyssä paljon juomista ja suklaata... Jospa tällä hoidolla tokenee? Vähän tylsii ajatus viikon mitään tekemättömyydestä - jopa neulominen käy selän päälle!

Kahden viikonlopun tanssikurssi päättyi eilen; lauantai meni miten kuten, mutta sunnuntaina oli lähdettävä lattialta jo ennen loppua. Silmissä hämärsi ja selkää raateli julmasti. Muutama askelkuvio toivottavasti jäi muistin pintaan, ja on sieltä esille kaivettavissa kunhan lavan reunalle tulee lähtö. Lisäkurssikaan ei olisi pahitteeksi, vaikka parhaiten tästä eteenpäin oppinee vain kilometrejä lisäämällä.

Aamu meni normikuvioin: viideltä herätys, salille ja sieltä töihin. Töissä aamuinen sposti kaverille ja sen jälkeen antaumuksella päivän muita töitä. Tahdin hieman hiljennyttyä ehti lukea päivän uutisia. Minulla on mm. www.piipaa.info jota seuraan, ja kun pääsin kohtaan: Useita liikenneonnettomuuksia Turunväylällä" sydämessä löi muutaman kerran tyhjää. Jatkoin lukemista: "Turunväylällä tapahtui klo 9.00 alkaen neljä liikenneonnettomuutta, joissa osallisena oli yhteensä 16 autoa. Autoissa olleista henkilöistä 9 loukkaantui ja heistä 3 loukkaantui vakavasti."

Minun kaverini kulkee tuota reittiä, tuohon aikaan. Aamuiseen spostiini ei ollut tullut vastausta... Pistin tiedustelevan tekstarin ja aloin odottaa vastausta. Jota ei milloinkaan tullut. Päivä meni miten kuten, melkein itku kurkussa.

Kotiin päästyä rohkaistuin ja otin puhelun, johon pitkän hälytyksen jälkeen vastasi tuttu ääni. Mikä huojennus! Päivänsä oli ollut pelkkää palaveria ja tekstarinikin oli jäänyt huomaamatta.

Järkytyin omaa järkyttymistäni, sillä en ollut oivaltanut näin syvää tunnetta tuota henkilöä kohtaan...