Oletteko koskaan kuulleet vaietusta sankarista nimeltä Tao Hsiao? Hän oli mies, joka ei pelännyt parantaa elämänlaatuaan kirjaimellisesti hyppäämällä pois siitä piinaavasta oravanpyörästä, jonka vaikutuksen voi nähdä esimerkiksi joulusta sekaisin menneiden naisten perässä raahustavien, sisältä kuolleiden, ihmisraunioiden tyhjistä ja lasittuneista katseista.

Vuonna 2013, eräänä historiankirjojen sivuille verellä kirjoitettavana joulukuun päivänä, kiinalainen alfa-uros ja puolijumala, 38-vuotias Tao Hsiao, teki viiden tunnin shoppailukierroksen päätteeksi sen, mihin meillä vähä-miehillä ja muilla alemmilla elämänmuodoilla ei koskaan ole rohkeus riittänyt. Voin kuulla ne kamelin selän katkaisseet sanat mielessäni: “Jos mä käyn nopeasti vielä kattomassa tuon Zaran/henkkamaukan/Vallilan/Marimekon”. Mestari Hsiao olisi vain halunnut kotiin tai edes kaljalle.

Tästä seuranneen sananvaihdon päätteeksi sankarimme nakkasi kassit seinään ja leiskautti kenkäkaupan edessä olleen kaiteen yli, laskeutuen seitsemän kerrosta alempana sijainneen myyntikojun päälle. Hsiao kuoli välittömästi eikä muita loukkaantunut, joten tapaus päättyi loppujen lopuksi onnellisesti.

Marttyyri ja legenda, myyttinen Tao Shiao on nyt paremmassa paikassa.

- Paikassa, jossa sohvalla tai sängyssä ei tarvitse taistella elintilasta loputtomien tyynypinojen kanssa.
- Paikassa, jossa ajatus kransseista, kyntteliköistä, kukkavaaseista ja terassin kaiteeseen kiedotuista jouluvaloista päättyy unesta heräämiseen ja ymmärrykseen siitä, että se oli onneksi vain painajaista.
- Paikassa, jossa ei kuule sanoja “käytäiskö katsomassa sulle vähän kenkiä?”.
- Paikassa, jossa Muumi-mukeilla, Iittalalla, Sarpanevalla tai puhki paskotuilla brändi-lastenvaatteilla ei ole mitään arvoa.
- Paikassa, jossa ehdotus päivällistreffeistä kauppakeskuksessa ei osoittaudu myöhemmin katalaksi juoneksi viedä vastahakoinen mies kiertelemään vaatekauppoja tuntikausiksi.
- Paikassa, jossa olohuoneen akustiikassa ei ole tehty kompromisseja, varsinkaan verhojen takia. Sellaisten verhojen, jotka eivät edes pimennä, vaikka ne voisikin vetää ikkunan eteen.
- Paikassa, jossa pöydille ei ilmesty kippoja ja koreja, joissa ei saa säilyttää mitään. Ei varsinkaan niitä tuhansia muita samalla pöydällä olevia tarpeettomia esineitä, kuten koristekiviä, kynttilöitä, suitsuketikkuja tai joulukoristeita kolmen vuoden takaa.
- Paikassa, jossa kodin seinälle ei ilmesty mietelauseita ja motivaatiofraaseja vain siksi, että vuoden 1997 miss Itä-Lohja-kisan kolmannen perintöprinsessan seinällä näkyi samanlainen Kodin Kuvalehden haastattelussa.
- Paikassa, jossa tietokoneeseen, tuliaseeseen tai eeppiseen ryyppyreissuun huolella harkittu salainen investointi ei johda kehityskeskusteluun, josta KGB olisi kateellinen.
- Paikassa, jossa lupaavasti alkanut lauantainen aivoinfarkti kantaa kerralla loppuun asti sen sijaan, että tajuntasi palaa keskellä kauppaa, jossa ei myydä mitään sinulle.

Toivon, että useampi meistä löytäisi rohkeuden ratkaista nämä todennäköisesti miljardeja miehiä, erityisesti kunkin kulttuurin juhlapyhien alla, piinaavat ongelmat luovasti ja lennokkaasti, kuten nykyään tyytyväisen hiljainen idolimme idässä. “Mennäänkö sunnuntaina brunssille?”, “Pitäiskö sun rajoittaa vähän tuota pelaamista?”, “Muistitko imuroida listojen päältäkin?”, “Pitäiskö sinne Jannen synttäreille viedä joku onnittelukortti?”, “Live, Laugh, Love”? Ei, opettaa sensei Tao Hsiao.

http://www.dailymail.co.uk/news/article-2520753/Chinese-boyfriend-jumped-death-girlfriend-insisted-going-clothes-shop.html
https://nypost.com/2013/12/09/fed-up-man-upset-at-girlfriends-shopping-jumps-to-death-at-mall/
https://www.instagram.com/miserable_men/