-------------------

Minä vihaan hellettä. Siksi olenkin ollut onnellinen, että muutama päivä tässä on ollut viileämpää.

Viikonloppu oli oikeasti lähes täydellinen. Sain enemmän aikaan nyt parissa päivässä kuin pitkään aikaan - minä kun satun olemaan niitä ihmisiä, joille helle ei sovi ainakaan tässä järjettömässä mittakaavassa. On ikävä olo, kun koko ajan on nihkeä fiilis ja oikeastaan pikkuisen huono olokin. Yksi syy saattaa kyllä puhtaasti olla kuumassa asunnossa ja siinä, että nukkuminen öisin on lähes mahdotonta. Kun kämpässä on melkein 50 astetta lämmintä 24/7, ei oikeasti pysty nukkumaan tai tekemään töitä. Siksi matka pohjoisempaan kesken pahimman paahteen olikin todellinen pelastus. Toivottavasti tuo ensi viikon helteisyys ei olisi ihan NIIN paha kuin on lupailtu.

*

Kesän aikana on taas ollut aikaa pohtia, vähän liikaakin. Syksyllä on edessä aivan uudet kuviot. Työtilanne on edelleen aikaa. Kun elämä ei täyty työstä lähes 24/7, on pakkokin alkaa pohtia erinäisiä asioita. Lopputuloksen pitäisi näkyä viimeistään vuoden lopussa ainakin työkuvioiden osalta.

Olen kiertänyt kesän aikana ajan nauhaa auki ja katsonut menneitä vuosi tarkemmin kuin koskaan ennen.

Ehkä kyse on siitä, että olen taas uuden ajan alussa.
Ehkä kyse on siitä, että siipeni lepattavat levottomasti.
Ehkä kyse on siitä, että vanha kapina alkaa nousta taas.
Ehkä kyse on siitä, että minun pitäisi oikeasti pohtia elämäni suuntaa.
Ehkä kyse on siitä, että nyt pystyn katsomaan menneeseen suoraan.

Kirjoitettaessa soi Nevermore: Sentient 6