Huhtikuun sanotaan olevan kuukausista julmin, mutta julma on myös toukokuu, kevään ja kesän epämääräinen taite. Toukokuun aikana kesäkuume alkaa, elää, riehuu, tanssii ja soi. Se on - kenties koulujen pian koittavan loppumisen ja kesälomien odotuksen vuoksi - monella tavalla hysteerinen ajanjakso. Ihmiset puunaavat talojaan, pihojaan ja kesämökkejään, lehdet pullistelevat rantakunto-ohjeita, prätkät kaivetaan esille ja aurinko saa ihmiset rynnimään hulluna ulos.
Toukokuussa on mielestäni ollut aina jotain luopumista. Se on aika, jolloin yksi epookki päättyy, eniten odotettu epookki taas on alkamassa.
Minä odotan eniten aina syksyä kesän jälkeen. Pidän kesän raukeudesta ja kauneudesta, mutta vihaan sen kuumuutta. En myöskään pidä kesän aiheuttamista lieveilmiöistä kuten kaikkialle kuseskelevista miehistä, roskaisista puistoista, "sallitusta" kokopäiväisestä terasssipöhnästä, jatkuvasta terassimelusta, härskeistä sedistä, vähäisetkin käytöstapansa unohtaneista ihmisistä ja paikoitellen uskomattoman mauttomasta kesäpukeutumisesta.
*
Tämä toukokuu on ollut ennätyksellisen julma aika. Niin paljon kaikenlaista pientä ärsyttävää ja ikävää on tapahtunut lyhyessä ajassa. Olen ollut jatkuvasti väsynyt ja ärtynyt ja huolissani. Työsuhde loppuu kesäkuulla, uutta on etsitty ja sitä varten verkostoiduttu. Kaikkien huolien rinnalla oma elämä on jäänyt sivuosaan, ja oma fyysinen olemus ällöttää. Huokaus. Joskus se menee sitten kai näin.
*
Olen päättänyt lopettaa julman epookin julman siivoukseen ja aloittaa uuden epookin samalla julmalla perkaukselle. Elämässä on joskus hetkiä, jolloin kaikki vanha pitää siivota ulos. Ajattelin aloittaa sillä, että siivoaisin edes osan tarpeettomasta materiasta pois. Jospa se selkiyttäisi ajatuksia ja elämää muutenkin.