Häilyvää...

Mä olen idiootti, suuren luokan mäntti.

Tuli taas todistettua, että en ole sellainen järki-ihminen, jota yritän esittää ja olla. Minä olen tunteellinen hölmö. Jippii...

*

Olen seissyt kylmässä rantavedessä odottamassa lauttakyytiä tunne-elämän Kharonin lautalle, matkaan siihen tuonpuoleiseen, jossa olisi vapautunut kaikenlaisesta höpöstä ja saanut pienen typerän päänsä uskomaan, että menneistä voisi oppia jotain, jotta voisi elää rauhaisaa spinsteritädin elämää. Mutta ei...

Tämän kevään aikana olen suurimmaksi osaksi vakuuttunut, että matkaan päästään ennen kesää, jotta olisi turvallisilla tunnekalman vesillä keskikesällä, kun työtkin hiljalleen loppuvat. Sitten ei tarvitsisi hankkia itselleen katastrofaalisia isoja itkuja, kammottavia keskikokoisia pettymyksiä, ärsyttäviä pieniä pistoksia tai älyttömän hämmentäviä höpöyksiä suloisessa Suomen suvessa.

Sitten saankin huomata, että en ole oppinut mitään. En sitten yhtään mitään. "Mielenrauhani" onkin vain jatkuvan sairastamisen ja suuren duunimäärän aikaansaama illuusio.

*
Viikonloppuna päädyin keikoille ja ulos vanhojen ystävien kanssa tavallista värikkäämmin.

Selvisin paluuta yrittelevästä exästä.
Selvisin sanonko-mitä-vailla-olevasta ikiyrittelijästä.
Selvisin limanuljaskasta.
Selvisin portfoliomiehestä.

Sitten sain keskikokoisen höpöyskohtauksen hyvin komean herran näkemisestä, kun tämä vielä öögaili minua antaumuksella. Onneksi tajusin karata maailman tokaksi tyhmimmän replikoinnin jälkeen lapsellisen tekosyyn varjolla, mutta ehdin kyllä munata itseni sen verran lahjakkaasti, että voin kontata seuraavan kerran pöydän alle kyseisen kaverin nähdessäni. Teki mieli hakata päätä Kaisaniemen puiston kiviaitaan taas vaihteeksi. Ihanaa, että sitä todellakin taantuu nanosekunnissa teini-ikäiseksi täti-iästään huolimatta...

*

Kun sipsutin yössä kotiin ripein askelin, päätin yrittää palata järkiperäisyrittelyyni hampaat irvessä. Hieman kyllä kyrsi kaverin räkänauru aamupuhelussa. Hänen mielestään minä tarvitsisin hauskaa vaihtelua elämääni esimerkiksi suhdesähläyksen muodossa. Yritä siinä nyt sitten selittää, että itse ei koe omia eikä muiden suhdesotkuja hauskaksi vaihteluksi ja että elämä on ihan tarpeeksi paha sekametelisoppa tällä hetkellä.

*

Eräs ystävättäreni yrittää olla samalla tunne-elämänkuoletustiellä kanssani, ja homma on tainnut mennä oikein kunnolla pieleen, kun minulla se on vain hakusessa. Päättelin tämän siitä, miten hämmentyneenä hän lösähti sohvalleni eilisiltana suoraan jatkoilta tulleena.

"Vittusaatana, mä olen ihastunut. Miksi helvetissä mulle käy just nyt näin, kun oli saamassa pääni järjestykseen? "
*byhyy*

Vieressä istunut, perjataina treffeille suurin odotuksin lähtenyt ja leveästi pettynyt ystävätär etsi jotain kättä pitempää, mutta päätti onneksi hukuttaa murheensa suklaarasiaan.

Minä istuin lattialla teemuki vieressä ja totesin, että on se vaikeaa tämä naisen elämä.

Kirjoitettaessa soi Candlemass: Solitude