Turn Loose the Swans

Onpas TUSKAisaa yrittää tehdä töitä. Kun takana on muutama päivä loistavaa musiikkia ja kevyttä kenttärilluttelua, paluu arkeen on pikkuisen vaikeaa!

Tuska oli jälleen menestys. Oli mahtavaa kuunnella loistavaa musiikkia, sompailla Kaisaniemessä muiden mustapukuisten joukossa, tavata paljon vanhoja tuttuja, nähdä kavereita, juoda punaviiniä, jutella ja jorata tuntemattomien joukossa, nauraa kippurassa, ihmetellä ja ihailla kauniita asuja, bongailla eksoottisia paitoja, höpöttää kaukaakin tulleiden tyyppien kanssa, maistella eksoottisia viskejä, heiluttaa tukkaa ja saada kehuja. Nyyh, miksi tätä pitää taas odottaa vuosi?

Ei ollut paha olo. Ei tullut morkkista. Oli kivaa. :)

Suomalainen kesäsää on ihana. Aamulla tepastelin ulos ovesta ja haistelin tuulta. Epäilin pientä sadetta. Kun pääsin ulos hierojalta, joku oli avannut yläkerrassa megahanan. Vedenpaisumus.

Muistan opiskeluaikoina katselleeni Viro-excuilla, miten vironvenäläistaustaiset opiskelijat painelivat jossain Peipsijärven pöpelikössä minihameessa ja korkkareissa, vaikka kuraa oli tiellä puoli metriä. Me suomettaret ja virottaret sipsuttelimme maihareissa, saappaissa, tennareissa ja farkuissa, anorakit kosteina ja reput selässä. Kun eräs miespuolinen opiskelukaveri suvaitsi kummastella, että missäs virotarten korkkarit ovat, yksi neideistä kajautti kaveria soome-eesti sõnaraamatilla. Tämä episodi tuli mieleeni, kun katselin Helsingin keskustan veden vallassa olevia katuja ja jalkakäytäviä, joilla erilaisiin korkkareihin sonnustautuneet naiset astelivat. Autuaimpia tosin näyttivät olevan ne, jotka läpsyttelivät varvastossuissa. Miehet sen sijaan turvautuivat kolmiloikkaan tai pituushyppyyn. Katselin huvittuneena Akateemisen kulmalla, miten joku tyylillisesti ulkoministeriämme muistuttava kaveri yritti selvitä yhdellä hypyllä yli jokea muistuttavan tien uoman.

Minä kastelin tänään kolmet kengät, kiitos sateen. Jos ne eivät kuivu huomiseen mennessä, joudun lähtemään ulos läpsyissä tai sitten aitomuovisissa hiertävissä piikkareissa. Hyviä kenkiä ei uiteta.

Toivottavasti loppuviikosta on kuivaa. En halua kurastaa helmojani Kaisaniemessä. :)

Kauniissa kesäillalla tulee mieleen monenlaista. Vaikka juhannus olikin paikoitellen viileä, oli mukava käpertyä ulos lukemaan ja haaveilemaan. Kaikkialla oli hiljaista ja tyyntä. Oli kerrankin rauhoittumisen hetki.

On jotenkin ihailtavaa ja surullista katsoa joka kesä, miten suomalaiset ryntäävät suurella melulla juurilleen. Tiet täyttyvät autonsa täyteen pakanneista matkaajista, jotka ajavat satoja kilometrejä päästäkseen istumaan laiturinnokkaan kesäyönä tappamaan hyttysiä. Ihailtavaksi toiminnan tekee se, että luontoa arvostetaan - surulliseksi se, että päästäkseen luontoon pitää samalla kuluttaa reippaasti luonnonvaroja.

Minä pidän kaupungissa asumisesta, en ole koskaan harrastanut mökkeilyä. Perheelläni oli ihan tarpeeksi hommaa isossa omakotitalossa, joten kaverien kituessa mökillä minä istuin kotikoivussa kirjat ja lehdet seuranani.

Vaikka nautinkin nykyisestä keskusta-asumisesta, on mieleeni hiipinyt vaivihkaa outoja ajatuksia. Kaikki tietenkin alkaa parvekkeesta; miten ihanaa olisikaan voida istua partsilla ilta-auringossa tai haistelemassa syksyn kirpeyttä. Vähän myöhemmin mieli halajaa lisää tilaa. Siitä hiljalleen siirrytään pieneen rivaripihaan, jossa olisi tilaa omenapuulle tai ainakin parille marjapuskalle. Tässä vaiheessa ajatuskulku yleensä katkeaa. Seuraava vaihe olisi ison ja vanhan omakotitalon piha, jossa mahtuisi pitämään kunnon pirskeet.

Saavuttaakseni unelmani minun pitäisi muuttaa kauas pääkaupunkiseudulta - jos ylipäätään saisin oman alani töitä. Luultavasti minäkin jossain vaiheessa siirryn aikataulullisesti yhä epäluotettavamman ja verkostoaan karsivan VR:n raiteilta auton rattiin kaasuttelemaan kohti maaseutua voidakseni tappaa hyttysiä kuistilla...

Juhannus on loistava ajankohta tuntea itsensä vanhaksi - tai sitten teiniksi. Olen huomannut, että yleensä tunnen itseni jommaksi kummaksi...

Yritin puhua kavereita Nummirockiin. Sain osakseni karjankonkatseita, kauhistuneita henkäyksiä, yök-kommentteja ja vastaavaa. Joo, kyllä minä tiedän. Kaverini eivät lähde minnekään, missä pitää telttailla. Sen vuoksi vuosittainen "Mentäiskös Wackeniin?" -kysely on aikas turhaa. Onneksi Saunan ja Tuskan kaltaiset kaupunkifestarit sekä Ruisrockit, Ankkarockit, Jalometallit ja Pellavarockit kykenee hoitelemaan ilman telttailua. Olisi vain jotenkin niin kivaa lähteä perinteisille ördäfesteille juhannuksena kaveriporukassa kuuntelemaan loistavaa musiikkia keskelle lakeuksia, juomaan viiniä ja pitämään sadetta sekä taistelemaan hyttysiä vastaan ja hihittelemään muiden ördäystä. En kuitenkaan lähtenyt melkein kymmenen vuotta nuorempien tuttujen kelkkaan, sillä siinä seurassa olisin tuntenut itseni tosi vanhaksi. Besides, niin teini en ole, että olisin sillä katsastamattomalla(?) koslalla lähtenyt jonnekin...

Minua ei saisi ikinä Raumanmeren tai Himoksen juhannusfestareille, joissa pääasia ei ole musiikki. Suurin osa kavereistani, jotka niille ovat eksyneet, eivät ole tienneet tippaakaan bändeistä. Sinne mennään vain dokaamaan ja pokaamaan. Eikä yleensä muisteta kummastakaan mitään. En myöskään lämpene lavatansseille (kamalaa musaa ja naiset rivissä), pariskuntajuhannusmökkeilyille (tappelua siitä, kuka on syönyt MEIDÄN jugurtit) tai lapsiperhejuhannuksille (kiljunnan taso ylittää desibeleissä Manowarin ja Slayerin sekä korkeudessa kiinalaisen oopperan). Vietän mieluiten juhannukseni ihan rauhassa Helsingissä (hyvä vaihtoehto monessakin mielessä), jonkun kaverin luona pienessä porukassa esim. susheja näpräillen ja sulista pelaten, vanhempien luona rauhaisasti lukien, skumppaa nauttien ja mansikkakakkua leipoen - tai sitten lähtisin sinne Nummeen pöhisemään.

Tänä vuonna aloitin festariehdotteluristiretkeni ajoissa vihjailemalla matkailuauton vuokraamisesta. Minä olisin ihan hyvin voinut ajaa, sillä festareilla kipitän musiikin perässä, en juomassa. (Se yksi Sauna, jolloin salakuljetettiin eurokossut sisään ja melkein sammuttiin on sitten eri asia...) Ikäisteni kaverien mukaan Nummen bändit ovat kuulemma niin rankkoja, että sinne ei mennä. Tuskan ohjelmistossakin on kuulemma sulattelemista... Okei... Vietetään sitten se Stadi-juhannus. Onneksi ensi viikolla on Tuska. Kolme päivää mahtavaa musiikkia, mielenkiintoisia ihmisiä ja univajetta. Ihanaa!