Hanaa...

Suomalainen kesäsää on ihana. Aamulla tepastelin ulos ovesta ja haistelin tuulta. Epäilin pientä sadetta. Kun pääsin ulos hierojalta, joku oli avannut yläkerrassa megahanan. Vedenpaisumus.

Muistan opiskeluaikoina katselleeni Viro-excuilla, miten vironvenäläistaustaiset opiskelijat painelivat jossain Peipsijärven pöpelikössä minihameessa ja korkkareissa, vaikka kuraa oli tiellä puoli metriä. Me suomettaret ja virottaret sipsuttelimme maihareissa, saappaissa, tennareissa ja farkuissa, anorakit kosteina ja reput selässä. Kun eräs miespuolinen opiskelukaveri suvaitsi kummastella, että missäs virotarten korkkarit ovat, yksi neideistä kajautti kaveria soome-eesti sõnaraamatilla. Tämä episodi tuli mieleeni, kun katselin Helsingin keskustan veden vallassa olevia katuja ja jalkakäytäviä, joilla erilaisiin korkkareihin sonnustautuneet naiset astelivat. Autuaimpia tosin näyttivät olevan ne, jotka läpsyttelivät varvastossuissa. Miehet sen sijaan turvautuivat kolmiloikkaan tai pituushyppyyn. Katselin huvittuneena Akateemisen kulmalla, miten joku tyylillisesti ulkoministeriämme muistuttava kaveri yritti selvitä yhdellä hypyllä yli jokea muistuttavan tien uoman.

Minä kastelin tänään kolmet kengät, kiitos sateen. Jos ne eivät kuivu huomiseen mennessä, joudun lähtemään ulos läpsyissä tai sitten aitomuovisissa hiertävissä piikkareissa. Hyviä kenkiä ei uiteta.

Toivottavasti loppuviikosta on kuivaa. En halua kurastaa helmojani Kaisaniemessä. :)