Luin lopulta kaveriltani takaisin saatua Mirja Tervon Huimaavat korot, luksuskenkien vaarallinen viehätys -opusta kuunnellen doom-metallia jalat seinällä. Luin kirjan junalukemisena heti sen ilmestyttyä, ja opus matkasi sitten reilun kuukauden pitkin kaveripiiriä palautuen takaisin minulle vasta eilen. Kirja on hauskaa lukemista ilmiöistä ja "kenkäheimoista", kerrankin suomalaisnäkökulmasta.
*
Olen ollut kenkäfriikki lapsesta asti, koska olen aina ollut menevä tapaus ja paljon jaloillani. Huonoilla kengillä ei ole koskaan pitkälle pötkitty.
Kenkäfriikkiys ei kohdallani suurimmaksi osaksi ole tarkoittanut valtavaa kenkäkokoelmaa, pikemmin huolellista valitsemista ja nirsoilua. Minulla tosin on aina ollut vaatemäärääni parempi kenkäkokoelma - minulla on ollut paljon kavereita, jotka ovat ostaneet liian pieniä/isoja kenkiä, joten olen saanut ilmaisia hand-me-downeja. LIsäksi kulutan suosikkikenkäni aina loppuun, joitakin ihanimmista kenkäkaunottarista olen yrittänyt säästellä.
Minusta ei koskaan saisi mitään luksuskenkien perässä juoksevaa mimmiä, sillä vaikka rakastankin kauniita kenkiä, annan piut paut turhalle hinnalle ja merkin luomalle "statukselle". Olen myös edelleen niin paljon jaloillani, että millään neljän tuuman lipiliukkailla popoilla ei elämässäni selvitä. Lisäksi korkea hinta ei takaa korkeaa laatua - keskihintaiset kengät ovat suosikkejani. Jos maksan kengistäni yli satasen, täytyy kyseessä olla todella pitkäkäyttöinen ostos (käytössä paranevat maiharit, kunnon talvikengät).
*
Minun korkkareillani pitää kyetä kulkemaan edelleen apostolinkyydillä kantakaupungissa, niissä pitää kyetä juoksemaan edes jotenkin, niiden pitää kuljettaa minua töissä ja yössä. Seison ja kävelen työssäni paljon, joten vaihtelen korkojeni korkeutta - matalissa kengissä selkäni jumahtaa kolmessa tunnissa. Yritän kulkea mahdollisimman monenlaisissa kengissä säästääkseni niin selkääni kuin jalkojani. Nyt olen tosin kävellyt tennarini ja kävelylenkkarini niin kamalaan kuntoon, että polveni ovat jo huomauttaneet asiasta. Ostoksille siis...
*
Minulla on muutamat korkkarikaunottaret, joissa ei kaupungilla trekata, mutta joissa nauttii oopperakäynnit, ravintolaillat, vuosijuhlat ja muut edustustilaisuudet leikiten. Ne kannetaan paikalle kenkäpussissa tai sitten kaikki matkat taitetaan taksilla - ja todellakin ovelta ovelle.
Kauneimmat ovat todelliset brassikorkkarit, jotka tekevät ryhdistä täydellisen ja sääristä kolme kertaa paremmat kuin taikaiskusta. Kun seisoin jokin vuoksi sitten hyvän ystäväni avecina firman pippaloissa, huomasin todellakin, että sexy/foxy pair of heels aiheuttavat kommentteja niin miehiltä kuin naisiltakin. Illan lopuksi tosin jouduin vaatimaan aveciltani taksikyydin, sillä kuuden tunnin seisoskelu ja tanssiminen olivat murhata jalkani...
*
Tällä hetkellä kenkäkokoelmani voi surkeasti, sillä olen kävellyt loppuun niin monet suosikkikenkäni. Vaikka laahasinkin monet popot toivorikkaasti suutarille, joudun silti ostamaan melkoisen kasan popoja - tarvetta on niin varvastossuille, flatseille, tennareille kuin asiallisille työkengille.
Kenkien ostamisessa pätee ikävä kyllä eräs luonnonlaki: kun tarvitsee tietynlaiset kengät kengät, niitä ei löydä mistään. Muita ihanuuksia sen sijaan pukkaa vastaan koko ajan.
