Kuuntelin tänään metrossa muutamaa parikymppistä naista, jotka olivat shopanneet putkeen Tukholmassa, Turussa ja Helsingin keskustassa ja matkasivat parhaillaan Itikseen. Ostoskassivuoresta päätellen shoppausflaksi oli osunut kohdalleen.
Ainoat paikat, joissa minut saa sekoamaan, ovat kirja-, levy- ja kenkäkaupat. Vaatekaupoissa osoittaudun pikkuisen hankalaksi asiakkaaksi, joten suuntaan mieluusti kauppoihin, joissa myyjä ei hiihdä koko ajan selän takana. Muuten voi käydä näin:
- Miten niin tätä vaatetta on vain pinkkinä ja turkoosina? Kuka hullu
käyttää vauvavärejä?
(Koko kassajono kääntyy imelänvärisiä vaatteita sylissään.)
- Kyllä, tämä hame on aivan ihana, mutta työssäni ei varsinaisesti ole
eduksi heilutella helmojaan Marilynin tyyliin joka kerta kun napsauttaa
powerpointin päälle tai joku aivastaa...
- Juu, tämä paita istuu kuin valettu, mutta en kuitenkaan työskentele Oy
Kittana Ab:ssa.
- Ei, en ajatellut ostaa itselleni pinkkiä asua. En käyttänyt
sellaista edes silloin, kun ne olivat edellisen kerran muodissa.
- Etsin siis istuvaa pikkumustaa. Sitä pitäisi oikeasti pystyä käyttämään
monenlaisissa tilaisuuksissa. Tämä Naiset laulavat naisille -kolttu
sopisi huussin siivoamiseen sateella ja pimeällä.
- Tämän "tooga" vaatisi seurakseen gladiaattorisandaalit,
heittoverkon, sauvan ja maskin näyttääkseen uskottavalta.
Toisaalta kirja-alessa:
- Anteeksi, saisinko kuudennen paperikassin? Näitä kirjoja tulikin
yllättävän paljon...