Turn Loose the Swans

Kesä. Suomalaisen ilon ja riemun pakkoaika. Jokaisen itseään kunnioittavan kansalaisen on pakko riemuita helteestä, kusivanoista kadulla ja siitä, että osalla on loma. Kyllä, kesä on ihan kiva, mutta niin ovat kolme muutakin vuodenaikaa. Niihin ei lisäksi sisälly mitään pakkoilon kokoaikaissettiä. Kyllä, minä odotan syksyä.

Maallinen tomumajani kulkee iloisena katuja, istuu terassilla, heittää läppää ja nauraa. Maallisen tomumajan sisältö istuu keskellä hälinää leuka polviin nojaten ja ajatukset ties missä. Kesä on pohdinnan ja kaihon aikaa samaan aikaan sen ilon kanssa.

Kesä on myös monenlaisen flippailun riemuaikaa. Minä en jaksa mitään jurrissaan tappelevia pariskuntia, bitchailevia kavereita ja tyhjästä konfliktia hakevia ihmisiä. En.

*

Searching for the chord I can't hear
Been searching for years
It's somewhere inside
But it's well disguised
(Savatage: If I go away)
*

Kuulun niihin ihmisiin, jotka joutuvat jatkuvasti erilaisten flashbackien uhriksi. Musiikki, tuoksut, maut, äänet, sanavalinnat, elokuvat, kirjat, olemus, materiaalit ja näkymät ovat piirtyneet muistiini vain pulpahdellakseen mieleen mitä kummallisimmissa tilanteissa.

Musiikki ja tuoksut ovat kenties voimakkaimpia muistojen tuojia. Istuin jokin aika sitten kahvilassa, kun viereiseen pöytään, taakseni, istui mies taaperonsa kanssa. Tuoksusta tunnistin tulijan mieheksi. Hän tuoksui piipputupakalta ja samalta miestentuoksulta kuin yksi elämäni suurista rakkauksista. Piipputupakka taas toi muistumia lapsuudesta, ajasta, jolloin isäni vielä poltti piippua. Yhdistelmä lapsuuden turvallisuudesta ja suuren rakkauden vuoristoradasta oli huikea. Taustamusiikki oli ikävä kyllä tai onneksi tavallista, tunteita herättämätöntä ja laadukasta klasaria. Istuin kirjani ääressä ja annon nostalgian huumata itseäni hetken. Sitten yritin keskittyä - onnistumatta - kirjaani. Teekin oli jo juotu. Nousin paikalta, puin takin ylleni ja lähdin ulos kahvilasta. Takanani istui noin ikäiseni mies, joka ei ulkoisesti muistuttanut isääni eikä tätä muinoin rakasta miestä.

Plarasin tänään levyjä tutussa levykaupassa, kun tuttu tuoksu pysäköi viereeni ja alkoi plarata bläkkislevyjä. Vilkaisin puolihuolimattomasti miehen käsiä ja helpotuin, kun vain tuoksu oli tuttu. Jatkoin plaraamistani. Hetken kuluttua mies sanoi. "Anteeksi, mutta sä tuoksut hyvältä. " Sitten hän käveli pois. On siis muitakin tuoksuvaikutteisia.