Moni on lukenut Charlotte Brontën romaanin Jane Eyre (Kotiopettajattaren romaani), jossa lastenkodin kasvatti ja myöhemmin opettaja Jane Eyre pestautuu Thornfield Halliin kartanonomistaja Rochesterin aviottoman lapsen kotiopettajaksi, ihastuu isäntäänsä ja on päätyä naimisiin tämän kanssa, onnellisena ja luottavaisena.
Vasta alttarilla hän saa selville kartanon ja Rochesterin synkän salaisuuden: Rochesterin hullu ja salattu ensimmäinen vaimo asuu piilotettuna ja maailman katseilta suojassa kartanon ullakolla, josta hän karkaa välillä tekemään tuhotöitä kartanossa. Jane pakenee, törmää sattumalta sukulaisiinsa, rikastuu, löytää lopulta yhteisen sävelen rangaistuksensa saaneen ja nöyrtyneen entisen isäntänsä kanssa ja elää onnellisena elämänsä loppuun asti.
Romaani henkii "terveen englantilaisen luonteenlaadun" ylistystä ja jumalaista johdatusta. Samaan aikaan se on huikea tarina omasta ajastaan, suurista tunteista, moraalin ja hyvän voitosta.
*
Hullun ensimmäisen vaimon oma tarina jäi vaivaamaan Karibialla syntynyttä kirjailijaa. Jean Rhysin postkolonialistinen romaani Wide Sargasso Sea (Kaukainen Sargassomeri) kertoo kartanon synkän salaisuuden tarinan, Rochesterin ensimmäinen vaimon Bertha Masonin vaikean tien pienestä tytöstä suuren villiintyneen puutarhan suojissa häikäiseväksi pakkonaitetuksi kaunottareksi ja vieraan ympäristön kartanon vangiksi, valkoisen kreolikaunottaren Antoinette Coswayn tarinan kauhistuttavaksi Bertha Masoniksi.
Rhysin romaani vyöryttää Karibian värikylläisyyden, aistillisuuden ja kuumuuden lukijan kasvoille. Samaan aikaan taustalla odottava pimeys ja kohtalon kovuus korostavat Antoinetten lyhyiden onnenhetkien värikylläisyyttä ja onnellisuutta, kauneuden viiltävyyttä. Antoinette on sukunsa menneisyyden vanki, puheiden kohde, lastu kohtalon laineilla, kuin kolonialistisen maailman viimeinen henkäys.
*
Luin Wide Sargasso Sea -romaanin parisen vuotta sitten ensimmäistä kertaa. Palaan siihen säännöllisesti. Harva romaani kuvaa hauraiden unelmien sammumista yhtä taitavasti. Samaan aikaan se on julma kuvaus siitä, miten hauras ihminen on - ja miten helposti ihmisen onnen voi murtaa. Romaanin kieli on huikean kaunista ja impressionistista.
*
"As soon I turned the key saw it hanging, the colour of fire and sunset. The colour of flamboyant flowers. "If you are buried under a flamboyant tree", I said, "your soul is lifted up when it flowers. Everyone wants that."
*