Kun kulkee hiljaisessa lumisateessa läpi sinisen hämärän ja näkee Kallion kirkon tornin piirtyvän keskellä maisemaa, tulee rauhallinen olo.
En ole syntyperäinen helsinkiläinen, paljasjalkainen kalliolainen, demari tai uskovainen. Silti jostain syystä rauhoitun heti, kun pääsen keskusta suunnalta tullessani Pitkänsillan yli ja näen kirkon majesteetillisen silhuetin. Kun hipsin yöllä baarista kotiin, tiedän olevani pian kotona.
Ihminen kaipaa turvallisuutta, kirkon tornikin voi sitä tuoda.