Darkness, my old friend
Kuulun ihmisiin, jotka näkevät unia hyvin vaihtelevasti. Stressaantuneena uni lyhyt musta kuilu, johon putoaa aivan liian myöhään illalla ja josta kapuaa ulos kaikkea muuta kuin sulokkaasti aamuisin.
Rauhallisempina hetkinä unensa muistaa jotenkin. Minä olen erikoistunut outoihin uniin ja niin tavallisiin uniin, että minun on vaikea tajuta aamulla heränneeni unesta.
Jännittävää nähdä, millaisia unia näen nyt Inceptionin nähtyäni...
Minä vihaan hellettä. Siksi olenkin ollut onnellinen, että muutama päivä tässä on ollut viileämpää.
Viikonloppu oli oikeasti lähes täydellinen. Sain enemmän aikaan nyt parissa päivässä kuin pitkään aikaan - minä kun satun olemaan niitä ihmisiä, joille helle ei sovi ainakaan tässä järjettömässä mittakaavassa. On ikävä olo, kun koko ajan on nihkeä fiilis ja oikeastaan pikkuisen huono olokin. Yksi syy saattaa kyllä puhtaasti olla kuumassa asunnossa ja siinä, että nukkuminen öisin on lähes mahdotonta. Kun kämpässä on melkein 50 astetta lämmintä 24/7, ei oikeasti pysty nukkumaan tai tekemään töitä. Siksi matka pohjoisempaan kesken pahimman paahteen olikin todellinen pelastus. Toivottavasti tuo ensi viikon helteisyys ei olisi ihan NIIN paha kuin on lupailtu.
*
Kesän aikana on taas ollut aikaa pohtia, vähän liikaakin. Syksyllä on edessä aivan uudet kuviot. Työtilanne on edelleen aikaa. Kun elämä ei täyty työstä lähes 24/7, on pakkokin alkaa pohtia erinäisiä asioita. Lopputuloksen pitäisi näkyä viimeistään vuoden lopussa ainakin työkuvioiden osalta.
Olen kiertänyt kesän aikana ajan nauhaa auki ja katsonut menneitä vuosi tarkemmin kuin koskaan ennen.
Ehkä kyse on siitä, että olen taas uuden ajan alussa.
Ehkä kyse on siitä, että siipeni lepattavat levottomasti.
Ehkä kyse on siitä, että vanha kapina alkaa nousta taas.
Ehkä kyse on siitä, että minun pitäisi oikeasti pohtia elämäni suuntaa.
Ehkä kyse on siitä, että nyt pystyn katsomaan menneeseen suoraan.
Tällaisessa kypsässä iässä kiltit spinsteritädit selviävät festareista sievästi ja siveästi. Sen sijaan tädit eivät selvästikään kestä hellettä, liian vähäistä unta ja pitkään jatkunutta kiirettä. Tädit sairastuvat ja makaavat sitten reporankana himassa. Helle + kuume = jättekiva...
Festareiden jälkeen saa tosin huomata monenlaisia jänniä asioita:
- muutama vanha tuttu on alkanut yllättäen pitää yhteyttä
(Toinen katseli kuola valuen varsin matillista cleavageani ja toinen nuuhki
korvanjuuressa. Outoa...)
- päkiät ovat yllättävän pitkään kipeät seisomisesta korkkareissa
- afterglow jatkuu pitkään...
- ...samoin harmitus siitä, että Tuska ei kestä pitempään...
- sitä stanan pölyä löytyy edelleenkin esmes kengänpohjista ja laukusta
- osalla kavereista on edelleen krapula (osalla moraalinen)
- osalla tutuista on mennyt hieman putken puolelle...
- itsellä soi soundtrackina päässä edelleen tietyt biisit...
- ... kuinkahan kauan sitä kestää...?
... siispä reippaasti vettä naamariin.
Toivottavasti pilviverho pysyy juuri samanlaisena koko päivän.
Ja mieluusti huomisen.
Ja sunnuntain.
Pliis.
Muuten Kaisaniemessä koetaan mustiinpukeutuneiden rapujen kokoontumisajot ja helteessä tuupertuu porukkaa turhan rivakkaa tahtia.
