Turn Loose the Swans

Minä olen enemmän syysihmisiä. Kesä on kivaa aikaa, mutta meikäläisen olo parenee aina elokuun lähestyessä. Jos Sari Sarkomaa ja kumppanit antaisivat minun päättää, koulu alkaisi vasta syyskuun alusta ja elokuu olisi yleisin lomakuukausi kaikilla. Kummityttönen on sydäntäraastavan surkea siitä ajatuksesta, että koulunpenkki kutsuu ihan pian - helteetkin lienevät samaa luokkaa kuin useana edellisenä vuonna. Yhä useampi ystäväni on siirtänyt lomansa alkua myöhäisempään: voittajia ovat olleet he, jotka aloittivat lomansa heinäkuun puolivälissä. Yllättävän moni tuttu pitää myös lomiaan vasta syyskuulla tai jopa lokakuussa (jos työpaikka sen sallii).

Moni työnantaja on kiitollinen siitä, että samat tyypit ovat töissä koko kesän opastamassa mm. kesätyöntekijöitä, joten muutaman yksittäisen päivävapaan saaminen esimerkiksi festareita, häitä ja muita erikoisuuksia varten ei ole ongelma. Jos työssäni olisi enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa lomien ajankohtaan, lomailisin luultavasti aina elo- ja syyskuussa.

Kesän paskimpia puolia ovat:
1) liian kuuma aurinko (siis UV-säteily)
2) hyönteiset
3) härskit sedät
4) eritteet

1) Vaaleaihoinen saa uida amerikkalaisissa aurinkorasvoissa kauan ja hartaasti ennen ulosmenoa, sitaista päähän epäpukevan huivin ja silti tsekkailla illalla, että onko jakaus kärähtänyt (kun sen huivin kanssa näytti ihan pyykkärskältä). Aurinkorasvojen vuoksi olo on nihkeä kuin pikku sialla ja nassu kiiltää paistinpannun pohjan lailla.

2) Minä olen syötävän ihana kaikkien pistävien, haukkaavien ja jahtaavien hyönteisten mielestä. Hyttyset ja mäkärät syöksyvät parvena juuri minun kimppuuni. Paarmat kiitävät urkuhampaat laulaen ja lihaveitsi ja -haarukka ojossa perässäni. Muut hyönteiset tunnistavat minut makeaveriseksi tai pitävät hajuvedestäni. Kesään kuuluukin iloisia lekurivierailuja, antihistamiineja, kortisonia ja satayksi poppaskonstia. Silti saadaan jossain vaiheessa vuosisadan paukurat, joiden vuoksi tulee pahimmillaan kuumetta - ja naapurin mammat epäilevät isorokkoa tai luteita.

3) Härskien setien mielestä kaikille naisille saa huudella kesällä ihan mitä vain, eikä kukaan saa suuttua, koska kyse on huumorista ja kehuista... Se, että joku mies sekoaa paljaista sääristä niin paljon pahemmin kuin sukkisten verhoamista sääristä, ei oikeuta huuteluun. Naistenhan vasta sitten pitäisikin seota shortseista laahustajista, kun miesten sääret ovat talvisin piilossa housujen alla.

Hame ja toppi eivät ole mitään pornopukeita, kuten monet näyttävät luulevan. Harva nainen etenee kaupungin keskustassa biksayläosassa, mutta sitäkin useampi mies menee paidatta esimerkiksi pankkiin. Kesäaikana kamalinta onkin oikeasti se, miten moni unohtaa pukeutumisetiketin alkeellisimmatkin säännöt, kuten toiset huomioon ottavan puhtauden ja siisteyden. Nyt en puhu pienestä hikoilusta vaan vanhan viinan hajusta, likaisista vaatteista tai liian niukasta/rennosta pukeutumisesta esimerkiksi virallisemmissa yhteyksissä.

Itse tuli taas nähtyä, miten joku mänttijengi huuteli kaikille naispuolisille ikään katsomatta törkeyksiä ja yritti välillä tarttua kiinni. Muut miehet kiiruhtivat ohi tai hymyilivät nolosti. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, vanhempi tyylikäs nainen huitaisi suurella laukullaan suurinta ja ruminta miestä, joka oli juuri huutanut teinitytölle menevänsä vetämään käteen tämän kuva mielessään. Nainen huusi vähintään yhtä kovaa takaisin: "Turha sinun on yrittää vetää. Tuon vatsan alta ei takuulla löydy yhtään mitään vedettävää. Säälittävää porukkaa, minä soitin jo poliisit, kun huutelette tuolla tavoin lapsillekin." Arvelin poliisin vain tsekkaavan paikan, mutta pari kaveria talutettiinkin maijaan. Ilmeisesti useampikin nainen oli sitten soittanut uhkaavasti käyttäytyvistä humalikoista.

4) Porttikongista kusen tuoksu leijailee niin Sir Elwoodin hiljaisilla väreillä kuin kantakaupungin kaduillakin. Kaveri totesi Mikonkadun löyhkänneen etelämaalaisten sivukujien tapaan. Samaan tapaan ruuhkaratikka tai -metro ovat varsin aromikkaita paikkoja varsinkin, kun mukaan sattuu pari elämäntapaintiaania, puolipulsua tai kesäjuoppoa, jotka parhaimmillaan erittävät jotain muutakin kuin hajua.

*

Juu, Suomen kesä on ihana, lyhyt ja vähäluminen. Kesässä parasta ovat lämpö (jos ei ole liian kuuma), mansikat, luonto ja festarit, mutta silti syksy on kivempi. Ainakin mun mielestä.

Tunnen itseni aina jotenkin epävarmaksi lyhyehkössä hameessa kesäisin. Minulla on aina sellainen olo, että hame on alkkareissa, rytyssä pepun päällä, paljastaa liikaa reittä, nousee liian ylös tai sitten tekee kunnon Marilynit. Talvella ongelmaa ei ole. Mikä tahansa hame on kiva kunnon sukkisten kanssa. Tänään roikuin naurettavasti talvisen suosikkihameeni helmassa ja kiskoin sitä koko päivän alaspäin varmana siitä, että jotain vilkkuu. Kumpihan oikeasti lienee naurettavampaa, pieni vilkahdus vai tuo epämukava kiskonta?

Olen alkanut käyttää lyhyempiä hameita vasta muutama vuosi sitten. Olin teininä ja kunnon poikatyttönä aina farkuissa. Pitkässä, siis oikeasti maata laahaavassa hameessa aloin viihtyä opiskeluaikana. Sääreni eivät ole kovinkaan kauniit, joten olin aina housuissa tai maxihameessa. Olin myöskin hyvin selvillä yläasteen ja luokion jälkeen, että kropalleni paras asu olisi varmaan burgha. (Sen siitä saa, kun uskoi amisviiksi-idiootteja, jotka saivat vapaasti laukoa ihan mitä tahansa tyttöjen ulkonäöstä opettajakunnan puuttumatta asiaan.) Kesällä saatoin käyttää shortseja, mutta vain urheillessa ja lenkillä.

Jossain vaiheessa huomasin siirtyneeni käyttämään pitkää hametta aktiivisesti. Siirryin säkkihameesta kapeampaan ja hameissa alkoi olla jo halkioita tai nilkkamittaa. Työpaikallani leveä hame oli mukavampi kuin farkut ja työtuolissa oli kiva istua risti-istunnassa pitkän helman suojassa. Vaihtovuonna tuli juhlittua joskus kaverin lainaamassa megalyhyessä hameessa, siinä ei uskaltanut ollenkaan istua ja jalassa oli pakko olla kaverin superkalliit pepun ja säärten mallia muokkaavat sukkikset. Korkkareiden kanssa se vielä meni, mutta silti tököttelin kuin katkokävelyinen Ozzy. Jos laukku olisi pudonnut lattialle, olisin joutunut pyytämään apua sen nostamisessa.

Jossain vaiheessa Suomeen palaamisen jälkeen huomasin hypisteleväni lyhyempiä hameita, sellaisia polvimittaisia, kaupassa. Meni vielä pitkään, ennen kuin ostin itselleni jotain "minimittaa". (Siis minun MINImittaani.) Ostin paljon kauniita ja pitkiä hippihameita, joissa sipsuttelin menemään. Lopulta järkytin itseäni eräällä ostosreissulla ostamalla pari kaunista hamosta, joita aloin kummastuksekseni jopa käyttää - megagigatukikiristyssukkisten ja korkeiden korkojen avustamana, mutta kuitenkin.

Uudessa työpaikassani käytin aluksi taas lähinnä housuja, pitkä hame ei tuntunut oikein sopivan. Oli kuitenkin tylsää hiihdellä joko reisutaskuhousuissa tai liituraidoissa, joten sisuunnuin jollakin ostosreissulla ostamaan kolme lyhyempää, hieman polven yläpuolelle ulottuvaa työhamosta. Siitä lähtien työasuuni on yleensä kuulunut hame kera mustien tai värillisten sukkisten. Vaikka sääriäni ei kauniiksia voi edelleenkään sanoa, ovat ne kuitenkiin ihan siedettävät - eikä julkisivulautakunta ole vielä huomauttanut mitään. :D

Hameenkäyttöni on nykyään aika kahtalaista: olen joko todella isossa megahameessa tai sitten asiallisessa työhameessa. Vihaan farkkujen ostamista niin paljon, etten ole edellisen luottoparin lopullisen hajoamisen jälkeen käynyt tsekkailemassa teksapükseja sitten lainkaan. Housut tulee kiskaistua jalkaan sellaisina päivinä, kun on tiedossa paljon juoksemista, tavaroiden siirtelyä tai myrskypyöräilyä.

Hameenkäyttöni lisääntyminen on kulkenut aika lailla käsi kädessä naisellisuuteni hyväksymisen kanssa. Ikuisena poikatyttönä olin aina kiukkuinen palleroisesta kropastani ja olisin halunnut muistuttaa enemmänkin kilpauimaria. Siksi kuljinkin niin löysissä vaatteissa, että niiden kokeileminen nykyisin aiheuttaa mutsissa suunnatonta hilpeyttä.

Vasta reilusti yli kaksikymppisenä hyväksyin, että tämän kroppamallin kanssa sitä on elettävä. Kunnon treenaamisella sitä olisi ihan toisessa kuosissa, mutta ei tämäkään nyt niin paha ole - varsinkaan silloin, kuin kiskoo korsetin tiukalle, pujottaa ylleen ehdottomasti festareille sopimattoman ja bajamajaan mahtumattoman iltapuvun ja lähtee juhliin ystävien kanssa. Siellä sitten me kaikki ihanat naiset istumme kaikissa sateenkaaren väreissä (+ siihen kuulumattomissa) ja pidämme hauskaa. Kyllä naisen elämä sitten on ihanaa! We glow, girls!

Oih, charmikas Leonard Cohen on tulossa Suomeen lokakuussa!

Olen ollut Cohen-fani jo pikkulikasta lähtien. Hänen matala ja tunnelmallinen äänensä hyväilee korvaa ja tiettävästi auttanut miespuolista ystävää vaimonsa valloituksessa. Take This Waltz vei pinnat kotiin! Seuraavana olikin sitten I'm Your Man, jos nykyinen frouva ei olisi muuten asiaa ymmärtänyt...

Ainut huono puoli on konsertin hinta. Liput maksavat ihan älyttömästi, oma rahatilanne ei ole kovin hyvä. Siksi pohdituttaa. Siitä huolimatta olisi niin ihana kuulla sedän tunnelmointia ihan livenä...

Asiaa pohtiessa voikin kaivaa Cohenit esille ja nauttia...

*

Everybody knows that the dice are loaded
Everybody rolls with their fingers crossed
Everybody knows that the war is over
Everybody knows the good guys lost
Everybody knows the fight was fixed
The poor stay poor, the rich get rich
That's how it goes
Everybody knows

Everybody knows that the boat is leaking
Everybody knows that the captain lied
Everybody got this broken feeling
Like their father or their dog just died

Everybody talking to their pockets
Everybody wants a box of chocolates
And a long stem rose
Everybody knows

Everybody knows that you love me baby
Everybody knows that you really do
Everybody knows that you've been faithful
Ah give or take a night or two
Everybody knows you've been discreet
But there were so many people you just had to meet
Without your clothes
And everybody knows

Everybody knows, everybody knows
That's how it goes
Everybody knows

Everybody knows, everybody knows
That's how it goes
Everybody knows

And everybody knows that it's now or never
Everybody knows that it's me or you
And everybody knows that you live forever
Ah when you've done a line or two
Everybody knows the deal is rotten
Old Black Joe's still pickin' cotton
For your ribbons and bows
And everybody knows

And everybody knows that the Plague is coming
Everybody knows that it's moving fast
Everybody knows that the naked man and woman
Are just a shining artifact of the past
Everybody knows the scene is dead
But there's gonna be a meter on your bed
That will disclose
What everybody knows

And everybody knows that you're in trouble
Everybody knows what you've been through
From the bloody cross on top of Calvary
To the beach of Malibu
Everybody knows it's coming apart
Take one last look at this Sacred Heart
Before it blows
And everybody knows

Everybody knows, everybody knows
That's how it goes
Everybody knows

Oh everybody knows, everybody knows
That's how it goes
Everybody knows

Everybody knows

Leonard Cohen: Everybody knows

Miespuolinen tuttu, limojen lima tuli vastaan baaritiskillä, kun odotin avaimensa kotiin unohtanutta, persaukista kaveria yöduunista. (Aamulla avaimen haku kiinteistöhuoltofirmasta ei maksa mitään, yöllä veisi vikat rahat tililtä.)

Naissankarina itsensä mieluusti näkevä luuseri kertoi, että "tosi pimee" exä oli lähettänyt sähköpostia, jossa toivotti tulevaisuutta, jossa menneet on kohdattava. Oli kuulemma kirjoittanut listan asioista, joita miehet ovat tehneet tuttavapiirin naisille ja käskenyt pohtia omia tekosia. Herra Idiootti nauroi ja sanoi, ettei kiinnosta. Ainahan uutta naista tulee tilalle. Uutta kertakäyttötipua, joka kaatuu petiin tosta vaan, tadam. Aina voi luvata ja lupaukset rikkoa. Uudelle naiselle voi exän selittää pimeäksi sekopääksi, aina ne uskoo. Helppo nakki. Hahaa.

Katsoin elähtänyttä tyyppiä, jonka tapasin vuosia sitten jonkun tutun juhlissa. Olen aina karsastanut hänen kaltaisiaan ihmisiä, jotka käyttävät toisia ihmisiä hyväkseen. Mietin itsekseni, että jokainen kiltti ja uskollinen mies saa kiittää Herra Idioottia ja hänen kaltaisiaan siitä, että naisten mielestä miehet ovat epärehellisiä lieroja.

Näiden ajatusten pyöriessä päässäni ensimmäinen ajatukseni oli heittää lasillinen vettä Herra Idiootin naamalle. Sitten pohdin, oliko laukussa sattumalta pihdit, joilla voisi napsaista heikkoon kohtaan - kuten pip... siis pikkusormeen... Kolmas ajatukseni oli hyytävä. Muistin Herra Idiootin "tosi pimeen" exätyypin, kivan ja tavallisen nuoren naisen, liian nuoren ja kiltin tajuamaan herran metkuja.

Kuulin ääneni sanovan hunajanmakeasti, että odotapa vain, kuinkahan kauan "menestys" jatkuneekaan...
-> Kun sanot naiselle soittavasi maanantaina, nainen nauraa vedet silmissä ja lähtee ulos kavereidensa kanssa. Soittaessasi hän ei viitsi vastata tai latoo koko homman kajariin, jotta kaikki voivat nauraa sinulle.
-> Kun kehut naista kauniiksi, nainen tiedustelee ivallisesti osaamistasi kiskaromanssihömpän tasolla - eikä usko.
-> Kun kerrot olevasi luotettava, nainen kysyy iloisesti, että saako sitoa sinut 30 kilon kivipainoon käsistä ja jaloista ja upottaa Töölönlahteen. Sellainen mies on hänen mielestään luotettava.
- > Kun lupaat viedä naiset ulos syömään tässä joku päivä, hän arvelee parhaaksi, että mennään saman tien snägärille. Saapa tässä ainakin lihiksen, kun ei kerran muuhun voi luottaa. Ja hän voikin sitten mennä kotiin. Yksin.
-> Kun lupaat tarjota juoman, nainen haluaa mieluummin rahat.
-> Nainen kertoo kavereilleen naurettavat puolesi, kritiikittömän itseihailusi ja surkean suutelutasosi. (Muutkin arvosanat mainitaan vaihtelevan diskreetisti. Oletettavasti ne ovat huonot.)
-> Jos naisen pitää valita ilta kanssasi tai ilta ystävien kanssa, hän valitsee ystävät. He eivät tee ohareita. Tai sitten hän juo rahasi ja lähtee baariin pokaamaan komeampia miehiä kavereineen.
->Jonakin päivänä tapaat naisen, johon lätkähdät oikeasti. (Jos pystyt ihailemaan muuta kuin omaa napaasi.) Hän pelaa peliä tunteillasi, hän nolaa sinut, nauraa, tanssii ja kiertää. Hän juo sinut pöydän alle ja jatkaa matkaansa jonkun oikeasti fiksun tyypin kanssa, vilkuttaen iloisesti mennessään.
-> Hänen takanaan seisoo joukko naisia, joiden nauru kuuluu korppien kirkunana korvissasi. Siellä ovat he kaikki "hullut exät", pikkusuolaiset ja hoidot, joille olet valehdellut vuosien saatossa. Heitä kannattaa varoa. Kohtaat heitä monissa paikoissa.
-> Suomessa on myös monia kunnollisia miehiä, jotka haluaisivat vääntää niskasi nurin.

Kulautin viimeisen tipan juomastani, astuin ihan vahingossa koroillani miehen sandaalivarpaille ja käännyin viereeni ilmaantuneen kaverin puoleen sanoen olevani valmis. Heitin laukun olalle, ja lähdimme kohti ovea. Kuulin selkäni takaa nuoren naisen humalaisen, ilkeän ja kimeän äänen viiltävän: "Hei, tuossa on se liero, jolla ei seiso edes selvänä!"

Takaisinmaksun aika tulee aina. Tavalla tai toisella. Beware... ;)

Mistä huomaa olevansa nukkunut liian vähän ja käyttäytyvänsä siksi hepsankeikkamaisesti?

Kun kikattelee tyttömäisesti mansikkamyyjäsedän pyytäessä "tyttöstä" maistamaan mansikoita. Ja kukertelee siinä samalla niin sievästi, että saa vielä kirsikoita kaupan päälle. Ei mama. Kaikkea sitä maanantaina tekeekin. Paras piiloutua kotiin häpeämään.

Salilla tuli huiskittua menemään pikkuisen löysästi. No, ei se mitään. Paras vatsalihastreeni tuli kotiin palattua. Ystävätär soitti naurusta ulvoen ja kertoi hupaisan sattumuksen.

Ystävättären vanha koulukaveri, todellinen sarjadeittaaja, oli vierailulla. Takana on avoero jokin vuosi sitten ja nyt paniikki yksinolosta. Siksi metsästetään talossa, puutarhassa, maalla, merellä, ilmassa, netissä, pyykkituvassa, festareilla, terassilla, puistossa, roskalaatikolla, hautausmaalla ja Biltemassa. Noin esimerkiksi. Viime aikoina moni viritys on mennyt täysin päin mäntyä; urbaanin naisen sanavarastoon ovat kuin varkain pääseet sika, pässi, lammas, pukki, siili, etana, lutikka, punkki ja sonni (ainakin).

Ystävykset istuivat pihapöydän ääressä, kun yksi koulukaverin kesäheilaehdokas soitti ja perui huomisen illan drinksut, koska oli menossa muuttamaan entistä kumminkaimaansa, korjaamaan perämoottoria tai pesemään äitinsä ikkunat (tai jotain). Neiti kilahti ihan täysin ja huusi täysin palkein: "Kaikki miehet ovat per--- hups, siis berberistä!" Ystävättären kuusivuotias tytär oli yllättäen ilmaantunut viereen uteliaana. Eikä sitä nyt lapsille opeteta pahoja sanoja, ei... Hän katsoi äitinsä ystävää osaaottavasti ja totesi: "Sanoitko sä, että miehet ovat Burberrysta? Mummi sanoo, että sitä käyttää vaan tyhmät ja tyylittömät." Ystävykset repesivät täysin, ja pakit saanut sarjadeittaaja ylisti lapsen valistunutta brändikasvatusta. Samalla hän päätteli olevan hyvä, että sekunda paljastui heti alussa - miessuhteessakin.

*
Sanaselitys:

burberry = eräänlainen sadetakki, trenssitakki

Burberry = merkki, jonka kitinvärinen ruutujuttusysteemi oli kovin pop pari vuotta sitten

berberi = suomen kielessä burberry-takki muotoutui tähän muotoon; sanan käyttö nykyään harvinaista tässä merkityksessä

berberit = Pohjois-Afrikassa asuva kansa, joita yhdistää kieli. Berberikielen (tamazighti) eri murteita puhuvia heimoja on eniten Pohjois-Afrikassa. Berberit itse kutsuvat itseään nimellä imazighen - vapaat ihmiset. Paimentoilaisina eläviä berbereitä on myös Saharassa.

Velvoite:
Kuntosali kutsuu!

Puolesta: allit pitäisi edes yrittää saada kuosiin ja peppu samaten, kuntoilusta tulee hyvä fiilis ja sisätiloissa ei auringon yliannostus kaada kalpeaa goottia

Vastaan: ei sitten millään jaksaisi, tekisi mieli vain elbata, ulkona on liian kaunis ilma sisäliikunnalle

Lopputulos: sisäinen taistelu jatkuu... raportoidaan myöhemmin...

Hoitokoira makaa autuaana sylissä ja kerjää rapsutuksia. Se meinaa rapsutusinnoissaan tipahtaa alas ja tuhisee ja puhisee tarmokkaasti. Kaveri toi sen aamupäivähoitoon kaupunkireissunsa ajaksi, koska corgipoju tarvitsee pientä vahtimista erinäisten eläinlääkäritoimien vuoksi.

Kun laahauduin ovelta takaisin nukkumaan aamuseitsemältä, koira pinkaisi valon nopeudella pepun päälle köllimään. Se rakastaa yli kaiken lattialla tai sohvalla vatsallaan makaavien ihmisten selän tai pepun päällä lokoilua. Peruslötkeänä luonteeni se usein ottaa tirsat ja tartuttaa unisuuden myös muihin. Nyt se alkaa olla lähtötäpinöissä, koska se tietää mamin kohta noutavan. Ilmeestä päätellen se luottaa myös saavansa tuliaiseksi jotain hyvää.

Haluaisin oman koiran. Olen kuitenkin niin vähän kotona, etten halua ottaa omaa koiraa. Asuntoni on myös sen verran pieni, että ahdasta tulisi. Haluan antaa lemmikille tarpeeksi aikaa ja tilaa. En pystyisi jättämään suloista pentua tai aikuista koiraa yksin pitkän työpäivän ajaksi. Olenkin kaverien koirien innokas ulkoiluttaja ja vahti. Corgi asuu nykyään niin kaukana, ettei se vieraile enää yhtä usein kuin miltei naapurissa asuessaan. Bernhardilaisvieras on vielä harvinaisempi nykyään. Se viettää lokoisaa maalaiselämää vanhoilla päivillään, poissa pääkaupunkiseudun kiireistä.

Kun corgin emäntä noutaa murusensa, minä lähden torille ostamaan herneitä ja mansikoita. Namsk!

Jokaisella meistä on paheita. Musiikilliset, kirjalliset ja elokuvalliset paheet ovat oikeasti parhaita. Se on ihan tavallista, että kasvissyöjä himoaa maksamakkaraa, gourmet-ihmiset käyvät Mäkkärissä ja design-orjat piipahtavat salaa HenkkaMaukassa. Kyldyyripaheet ovatkin sitten asia erikseen. Silloin puhutaan Paheista. Syntisistä Paheista.

Eräs tuttavani on indie- ja taide-elokuvan suuri ystävä. Hän käy elokuvafestivaaleilla, välttää massaelokuvia ja ihailee eurooppalaista elokuvaa. Olemme molemmat samanlaisia kuin Katja Kallion Kuutamolla-kirjan Iris, jonka mielestä on mielenkiintoista katsella elokuvia, joissa madridilaiset taidekonservaattorit lähtevät etsimään itseään andalusialaiseen pikkukylään. Kumpaakaan meistä ei saa katsomaan Sandra Bullock -elokuvia, romanttisia komedioita tai väkivaltaräiskyttelyä tyyliin Terminator tai Rambo. (Uusi Batman pitää nähdä, mutta se onkin eri asia...) Kumpikaan meistä ei piittaa televisiosarjoista tai hupiohjelmista.

Meilläkin on silti paheemme. Vaikka yleisesti ottaen rakastan elokuvia, joissa on avoin tai surullinen loppu, on joskus silti pakko nähdä jotain tosi roskaa. Omalla pahelistallani ykkösiä ovat Pretty Woman (todella alentavaa...), uusi Mamma Mia! (vielä pahempaa), brittiläiset epookkielokuvat tyyliin Jane Austen, Sliding Doors (ei ehkä niin paha) ja Viimeinen mohikaani (lääh!). Ystäväni paheet ovat Dirty Dancing ja Julia Robertsin elokuvat. Yhteispaheemme televisiossa ovat saksalaiset kököt poliisisarjat. Ilta Ketun kanssa ei koskaan mene pieleen. Miten ikävä onkaan Derrickia!

Musiikilliset paheet ovat myös ihania. Von Hertzen on nykyisin yleinen pahe metallimusiikkifanienkin keskuudessa. Minäkin jäin vaivihkaa koukkuun. Tosin minä en kuulu siihen jengiin, joka pohtii kyseisen bändin komeinta jäsentä. (Snobismi elää ja voi hyvin...) Moni kuuntelee salaa myös Abbaa, se tuli itsekin Mamma Mia!:n jälkeen huomattua. Oikeesti, se leffa kannattaa katsoa ihan senkin takia, että näkee ex-Bondin laulavan balladia kreikkalaismaisemissa tai Colin Firthin talsivan Abba-vehkeissä. Tästä ei camp parane!

Madonnaa fanittaa varmaan julkisesti tai salaa suurin osa yli kakskymppisestä naisväestöstä. Silti nolottaa soittaa True Blue -levyä ja laulaa tahdissa mukana. Vähän sama nolous yllättää silloin, kun ajaa autolla yksin, laittaa Slippery When Wetin soittimeen ja laulaa luikauttaa koko saatanan levyn ylkoa. Vaikka näitä Bon Jovi -kohtauksia tulee kerran kymmenenessä vuodessa, tekisi niiden jälkeen mieli mennä rippituoliin tunnustamaan syntinsä. Todellinen Livin' On A Prayer...

Yllättävän moni bläkkisfani soittaa ilmakitaraa Stratovariuksen tahdissa tai kuuntelee autossa Jari Sillanpäätä. Stratovariusta yli kaiken (julkisesti) inhoava tuttavani jäi kiinni verekseltään, kun hän hoilasi Black Diamondia kurkku suorana ja niin kovaa, ettei kuullut ovikellon soittoa. Minä kuulin siis biisin erinomaisesti. Asiasta ei ole sen jälkeen saanut mainita.

Kirjalliset paheet pystyy selittämään helpoimmin. Kesällä/lomalla/autossa/lentokoneessa/matkalla/väsyneenä/flunssassa/
masentuneena/pesäpallokentällä/lippujonossa/työmatkalla on kiva lukea jotain kevyttä hömppää, jota ei muuten jaksaisi lukea. Joo, minäkin katselen ihmeissäni kasvavaa chick lit -kokoelmaani ("kaverit tuo ulkomailta ja laittaa kiertoon, nyt ne sitten ylläripylläri onkin mulle keskittyneet...") ja tyrkin naistenlehtiä piiloon.

Moni ystävätär piilottelee Kaari Utrion kirjoja, romanttisia komedioita, Cosmopolitania ja vaaleanpunaista oloasua siinä vaiheessa kun tuliterä ja tosicool kundi tulee ensivisiitille. Naisilta piilotellaan pornokokoelmia, dance-levyjä, Steven Segallin elokuvia, likaisia sukkia ja pumpattavaa barbaraa.

Joskus käy niin, että molemmat ovat piilotelleet samoja asioita, kuten eräskin pariskunta tarinan mukaan. Piilossa olivat vaalenpunaiset Lacoste-paidat, Emmanuelle-elokuva (sama), Pretty Woman -leffa, kenkäkokoelman valtaosa, barbara/dildo, lehtikokoelma ja Bon Jovin levyt. Joskus ne paheet kannattaa siis myös jakaa. Näin kävi, kun miespuolinen henkilö uskaltautui avaamaan kahden kuukauden seurustelun jälkeen paheiden arkun. Molemminpuolisen kummastuksen jälkeen molemmat olivat sitten päättäneet tahollaan, että tuon kanssa pitää päästä naimisiin.

Aion nyt lähteä tosi paheelle. Akateemiseen. Aion ostaa koukuttavan kirjasarjan seuraavan osan. Sitten ostan jäätelöä ja limsan. Löhöän puistossa ja luen. Paheellisen olon saamiseksi voisin ottaa coverupiksi esimerkiksi Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen - tai Idiootin...

Thornton Wilder: The Bridge of San Luis Rey

Verkkainen, kauniisti kirjoitettu tarina, joka alkaa siitä, kun vanha rotkon yli vievä silta sortuu Perun pääkaupungissa Limassa vuonna 1714. Sillan mukana putoaa kuolemaan viisi ihmistä. Paikallinen katolinen munkki haluaa selvittää, miksi juuri nämä viisi putosivat. Oliko putoamisen syynä palkka synnistä --- vaiko rakkaudesta?