MammaMia! here I go again!

Jokaisella meistä on paheita. Musiikilliset, kirjalliset ja elokuvalliset paheet ovat oikeasti parhaita. Se on ihan tavallista, että kasvissyöjä himoaa maksamakkaraa, gourmet-ihmiset käyvät Mäkkärissä ja design-orjat piipahtavat salaa HenkkaMaukassa. Kyldyyripaheet ovatkin sitten asia erikseen. Silloin puhutaan Paheista. Syntisistä Paheista.

Eräs tuttavani on indie- ja taide-elokuvan suuri ystävä. Hän käy elokuvafestivaaleilla, välttää massaelokuvia ja ihailee eurooppalaista elokuvaa. Olemme molemmat samanlaisia kuin Katja Kallion Kuutamolla-kirjan Iris, jonka mielestä on mielenkiintoista katsella elokuvia, joissa madridilaiset taidekonservaattorit lähtevät etsimään itseään andalusialaiseen pikkukylään. Kumpaakaan meistä ei saa katsomaan Sandra Bullock -elokuvia, romanttisia komedioita tai väkivaltaräiskyttelyä tyyliin Terminator tai Rambo. (Uusi Batman pitää nähdä, mutta se onkin eri asia...) Kumpikaan meistä ei piittaa televisiosarjoista tai hupiohjelmista.

Meilläkin on silti paheemme. Vaikka yleisesti ottaen rakastan elokuvia, joissa on avoin tai surullinen loppu, on joskus silti pakko nähdä jotain tosi roskaa. Omalla pahelistallani ykkösiä ovat Pretty Woman (todella alentavaa...), uusi Mamma Mia! (vielä pahempaa), brittiläiset epookkielokuvat tyyliin Jane Austen, Sliding Doors (ei ehkä niin paha) ja Viimeinen mohikaani (lääh!). Ystäväni paheet ovat Dirty Dancing ja Julia Robertsin elokuvat. Yhteispaheemme televisiossa ovat saksalaiset kököt poliisisarjat. Ilta Ketun kanssa ei koskaan mene pieleen. Miten ikävä onkaan Derrickia!

Musiikilliset paheet ovat myös ihania. Von Hertzen on nykyisin yleinen pahe metallimusiikkifanienkin keskuudessa. Minäkin jäin vaivihkaa koukkuun. Tosin minä en kuulu siihen jengiin, joka pohtii kyseisen bändin komeinta jäsentä. (Snobismi elää ja voi hyvin...) Moni kuuntelee salaa myös Abbaa, se tuli itsekin Mamma Mia!:n jälkeen huomattua. Oikeesti, se leffa kannattaa katsoa ihan senkin takia, että näkee ex-Bondin laulavan balladia kreikkalaismaisemissa tai Colin Firthin talsivan Abba-vehkeissä. Tästä ei camp parane!

Madonnaa fanittaa varmaan julkisesti tai salaa suurin osa yli kakskymppisestä naisväestöstä. Silti nolottaa soittaa True Blue -levyä ja laulaa tahdissa mukana. Vähän sama nolous yllättää silloin, kun ajaa autolla yksin, laittaa Slippery When Wetin soittimeen ja laulaa luikauttaa koko saatanan levyn ylkoa. Vaikka näitä Bon Jovi -kohtauksia tulee kerran kymmenenessä vuodessa, tekisi niiden jälkeen mieli mennä rippituoliin tunnustamaan syntinsä. Todellinen Livin' On A Prayer...

Yllättävän moni bläkkisfani soittaa ilmakitaraa Stratovariuksen tahdissa tai kuuntelee autossa Jari Sillanpäätä. Stratovariusta yli kaiken (julkisesti) inhoava tuttavani jäi kiinni verekseltään, kun hän hoilasi Black Diamondia kurkku suorana ja niin kovaa, ettei kuullut ovikellon soittoa. Minä kuulin siis biisin erinomaisesti. Asiasta ei ole sen jälkeen saanut mainita.

Kirjalliset paheet pystyy selittämään helpoimmin. Kesällä/lomalla/autossa/lentokoneessa/matkalla/väsyneenä/flunssassa/
masentuneena/pesäpallokentällä/lippujonossa/työmatkalla on kiva lukea jotain kevyttä hömppää, jota ei muuten jaksaisi lukea. Joo, minäkin katselen ihmeissäni kasvavaa chick lit -kokoelmaani ("kaverit tuo ulkomailta ja laittaa kiertoon, nyt ne sitten ylläripylläri onkin mulle keskittyneet...") ja tyrkin naistenlehtiä piiloon.

Moni ystävätär piilottelee Kaari Utrion kirjoja, romanttisia komedioita, Cosmopolitania ja vaaleanpunaista oloasua siinä vaiheessa kun tuliterä ja tosicool kundi tulee ensivisiitille. Naisilta piilotellaan pornokokoelmia, dance-levyjä, Steven Segallin elokuvia, likaisia sukkia ja pumpattavaa barbaraa.

Joskus käy niin, että molemmat ovat piilotelleet samoja asioita, kuten eräskin pariskunta tarinan mukaan. Piilossa olivat vaalenpunaiset Lacoste-paidat, Emmanuelle-elokuva (sama), Pretty Woman -leffa, kenkäkokoelman valtaosa, barbara/dildo, lehtikokoelma ja Bon Jovin levyt. Joskus ne paheet kannattaa siis myös jakaa. Näin kävi, kun miespuolinen henkilö uskaltautui avaamaan kahden kuukauden seurustelun jälkeen paheiden arkun. Molemminpuolisen kummastuksen jälkeen molemmat olivat sitten päättäneet tahollaan, että tuon kanssa pitää päästä naimisiin.

Aion nyt lähteä tosi paheelle. Akateemiseen. Aion ostaa koukuttavan kirjasarjan seuraavan osan. Sitten ostan jäätelöä ja limsan. Löhöän puistossa ja luen. Paheellisen olon saamiseksi voisin ottaa coverupiksi esimerkiksi Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen - tai Idiootin...