Wuh...

Hoitokoira makaa autuaana sylissä ja kerjää rapsutuksia. Se meinaa rapsutusinnoissaan tipahtaa alas ja tuhisee ja puhisee tarmokkaasti. Kaveri toi sen aamupäivähoitoon kaupunkireissunsa ajaksi, koska corgipoju tarvitsee pientä vahtimista erinäisten eläinlääkäritoimien vuoksi.

Kun laahauduin ovelta takaisin nukkumaan aamuseitsemältä, koira pinkaisi valon nopeudella pepun päälle köllimään. Se rakastaa yli kaiken lattialla tai sohvalla vatsallaan makaavien ihmisten selän tai pepun päällä lokoilua. Peruslötkeänä luonteeni se usein ottaa tirsat ja tartuttaa unisuuden myös muihin. Nyt se alkaa olla lähtötäpinöissä, koska se tietää mamin kohta noutavan. Ilmeestä päätellen se luottaa myös saavansa tuliaiseksi jotain hyvää.

Haluaisin oman koiran. Olen kuitenkin niin vähän kotona, etten halua ottaa omaa koiraa. Asuntoni on myös sen verran pieni, että ahdasta tulisi. Haluan antaa lemmikille tarpeeksi aikaa ja tilaa. En pystyisi jättämään suloista pentua tai aikuista koiraa yksin pitkän työpäivän ajaksi. Olenkin kaverien koirien innokas ulkoiluttaja ja vahti. Corgi asuu nykyään niin kaukana, ettei se vieraile enää yhtä usein kuin miltei naapurissa asuessaan. Bernhardilaisvieras on vielä harvinaisempi nykyään. Se viettää lokoisaa maalaiselämää vanhoilla päivillään, poissa pääkaupunkiseudun kiireistä.

Kun corgin emäntä noutaa murusensa, minä lähden torille ostamaan herneitä ja mansikoita. Namsk!