Liplatellen

Tunnen itseni aina jotenkin epävarmaksi lyhyehkössä hameessa kesäisin. Minulla on aina sellainen olo, että hame on alkkareissa, rytyssä pepun päällä, paljastaa liikaa reittä, nousee liian ylös tai sitten tekee kunnon Marilynit. Talvella ongelmaa ei ole. Mikä tahansa hame on kiva kunnon sukkisten kanssa. Tänään roikuin naurettavasti talvisen suosikkihameeni helmassa ja kiskoin sitä koko päivän alaspäin varmana siitä, että jotain vilkkuu. Kumpihan oikeasti lienee naurettavampaa, pieni vilkahdus vai tuo epämukava kiskonta?

Olen alkanut käyttää lyhyempiä hameita vasta muutama vuosi sitten. Olin teininä ja kunnon poikatyttönä aina farkuissa. Pitkässä, siis oikeasti maata laahaavassa hameessa aloin viihtyä opiskeluaikana. Sääreni eivät ole kovinkaan kauniit, joten olin aina housuissa tai maxihameessa. Olin myöskin hyvin selvillä yläasteen ja luokion jälkeen, että kropalleni paras asu olisi varmaan burgha. (Sen siitä saa, kun uskoi amisviiksi-idiootteja, jotka saivat vapaasti laukoa ihan mitä tahansa tyttöjen ulkonäöstä opettajakunnan puuttumatta asiaan.) Kesällä saatoin käyttää shortseja, mutta vain urheillessa ja lenkillä.

Jossain vaiheessa huomasin siirtyneeni käyttämään pitkää hametta aktiivisesti. Siirryin säkkihameesta kapeampaan ja hameissa alkoi olla jo halkioita tai nilkkamittaa. Työpaikallani leveä hame oli mukavampi kuin farkut ja työtuolissa oli kiva istua risti-istunnassa pitkän helman suojassa. Vaihtovuonna tuli juhlittua joskus kaverin lainaamassa megalyhyessä hameessa, siinä ei uskaltanut ollenkaan istua ja jalassa oli pakko olla kaverin superkalliit pepun ja säärten mallia muokkaavat sukkikset. Korkkareiden kanssa se vielä meni, mutta silti tököttelin kuin katkokävelyinen Ozzy. Jos laukku olisi pudonnut lattialle, olisin joutunut pyytämään apua sen nostamisessa.

Jossain vaiheessa Suomeen palaamisen jälkeen huomasin hypisteleväni lyhyempiä hameita, sellaisia polvimittaisia, kaupassa. Meni vielä pitkään, ennen kuin ostin itselleni jotain "minimittaa". (Siis minun MINImittaani.) Ostin paljon kauniita ja pitkiä hippihameita, joissa sipsuttelin menemään. Lopulta järkytin itseäni eräällä ostosreissulla ostamalla pari kaunista hamosta, joita aloin kummastuksekseni jopa käyttää - megagigatukikiristyssukkisten ja korkeiden korkojen avustamana, mutta kuitenkin.

Uudessa työpaikassani käytin aluksi taas lähinnä housuja, pitkä hame ei tuntunut oikein sopivan. Oli kuitenkin tylsää hiihdellä joko reisutaskuhousuissa tai liituraidoissa, joten sisuunnuin jollakin ostosreissulla ostamaan kolme lyhyempää, hieman polven yläpuolelle ulottuvaa työhamosta. Siitä lähtien työasuuni on yleensä kuulunut hame kera mustien tai värillisten sukkisten. Vaikka sääriäni ei kauniiksia voi edelleenkään sanoa, ovat ne kuitenkiin ihan siedettävät - eikä julkisivulautakunta ole vielä huomauttanut mitään. :D

Hameenkäyttöni on nykyään aika kahtalaista: olen joko todella isossa megahameessa tai sitten asiallisessa työhameessa. Vihaan farkkujen ostamista niin paljon, etten ole edellisen luottoparin lopullisen hajoamisen jälkeen käynyt tsekkailemassa teksapükseja sitten lainkaan. Housut tulee kiskaistua jalkaan sellaisina päivinä, kun on tiedossa paljon juoksemista, tavaroiden siirtelyä tai myrskypyöräilyä.

Hameenkäyttöni lisääntyminen on kulkenut aika lailla käsi kädessä naisellisuuteni hyväksymisen kanssa. Ikuisena poikatyttönä olin aina kiukkuinen palleroisesta kropastani ja olisin halunnut muistuttaa enemmänkin kilpauimaria. Siksi kuljinkin niin löysissä vaatteissa, että niiden kokeileminen nykyisin aiheuttaa mutsissa suunnatonta hilpeyttä.

Vasta reilusti yli kaksikymppisenä hyväksyin, että tämän kroppamallin kanssa sitä on elettävä. Kunnon treenaamisella sitä olisi ihan toisessa kuosissa, mutta ei tämäkään nyt niin paha ole - varsinkaan silloin, kuin kiskoo korsetin tiukalle, pujottaa ylleen ehdottomasti festareille sopimattoman ja bajamajaan mahtumattoman iltapuvun ja lähtee juhliin ystävien kanssa. Siellä sitten me kaikki ihanat naiset istumme kaikissa sateenkaaren väreissä (+ siihen kuulumattomissa) ja pidämme hauskaa. Kyllä naisen elämä sitten on ihanaa! We glow, girls!