Reader's dearest

Lähdin sunnuntailenkille, joka päättyi lyhyeen. Piti mennä kirjastoon vain palauttamaan pari kirjaa, mutta kävikin taas vanhanaikaisesti. Pääsin kyllä lenkille, mutta ensin piti tasapainoilla kotiin valtaisan kirjapinon kanssa.

Suomalaiset ja pohjoismaiset kirjastot ovat ihania. Niistä saa lainata valtavasti kirjoja, levyjä, elokuvia ja lehtiä. Laaja-alaisesti palveleva kirjasto on meille itsestäänselvyys - muualta tulleelle luksuspalvelu. Sen ymmärsin viimeistään opiskelujeni alkuaikoina, kun vein puolalaisen kaverin Turun kauniiseen pääkirjastoon, silloin vielä remontoimattomaan. Saatuaan ilmaisen kirjastokortin (tämä jo herätti ihastusta), tämä suomea ja ruotsia taitava nuori nainen kysyi varovasti kirjastotädiltä, että montako kirjaa saa lainata. Kolme? Viisi? Kuultuaan vastauksen (40 tuolloin, muistaakseni) hän tuijotti ympärilleen ja huokasi olevansa taivaassa. Kävimme myös musiikkikirjastossa ja laahasimme hänen pieneen huoneeseensa 20 kirjaa ja kymmenen levyä. Suomalainen kirjasto sai ikuisen ystävän.

Rakastan kaikkia paikkoja, joissa on paljon kirjoja. Kirjastot, kirjakaupat ja antikvariaatit ovat rauhan satamia, joissa voin viettää tuntikausia. On myös mielenkiintoista katsella kirjojaan vaikoivia ihmisiä. Aika pysähtyy, ei ole kiire minnekään. Ainoat ahdistusta aikaansaavat ajat ovat kirjakaupoissa alet ja joulut. Silloin pakenee tyytyväisenä antikvariaattiin, kiipeilee huojuvilla tikkailla ja konttaa hyllyjen välissä.

Sunnuntai on se päivä, jolloin on ihaninta käpertyä kirjan kanssa sohvalle. Pitäisi mennä jumppaan ja tavata kavereita, mutta kirja vie usein voiton. Kuten tänäänkin.