Känkkä ja Ränkkä Suomen kesässä

Tänään ei ole minun päiväni.
Hutera olo, huoli voinnista ja armoton väsymys.
Melkoinen vitutus pieleen mennestä viikonlopusta, likaiset hiukset ja hapan ilme.

Tällä hetkellä melkein toivoisi, että olisi ollut eilen Saunassa kastumassa sekä vetänyt perseet festeissä, junassa ja jatkopippaloissa. Nyt potisi sitten elämää suurempaa morkkista ja mandoliinikrapulaa Death Angelin, Danzigin ja Cuba Libren vuoksi.

Jos kyse olisi darrasta, voisi syyttää vain itseään. Kun on kipeänä, pohtii itsesyytösten sijaan lähinnä sitä, että miksi TAAS Joku Pöpö on iskenyt. Pääsen jälleen todistamaan sitä tosiasiaa, että minusta on tullut sairauksiaan pohtiva hapan ja vanha akka, joka ei jatkuvan infektiokierteensä vuoksi pääse festeille riekkumaan. Puistattavaa ovat niin akkaluokitus, vanhuus, happamuus kuin infektiotkin. Voi seitan.

Tänään aion viettää todellisen sikaillan töllön ääressä limsan, antibioottien, toisten lääkkeiden, särkylääkkeiden, maitohappobakteerien ja kurkkuvoileipien voimalla.

En ole kateellinen niille, jotka konttaavat Saunassa, heräilevät kummallisista pakoista eri syistä, kastelevat vaatteensa suven suloisuudessa, joutuvat merihätään tuulen vuoksi tai pääsevät ulos lenkille. EI. En ole kateellinen. Olen aivan sairaan kateellinen. Hmph.