...

Istuin kahvikuppini takana katsellen räntäsateista Kalliota. Ihmiset kiiruhtivat paikasta toiseen kasvot kireänä naamiona, kirosivat sadetta ja tuulta. Minä istuin kuppini takana unelmoimassa, vaikka minun olisikin pitänyt tehdä vaikka mitä.

Olin nauttinut torstai-iltani kävelystä kylmässä, pimeässä ja kosteassa illassa. Olin tuntenut oloni kummallisen vapaaksi ja rauhalliseksi, edes hetken.

Töissä on kiire. Koko elämä on työtätyötä ja vielä lisää työtä. Kaiken työtaakan alla odotamme erilaisten influenssien iskevän vielä pahemmin, kaatavat niin työntekijät kuin loput asiakkaatkin.

*

Istun teekuppini takana kotona. Minun pitäisi tehdä vaikka mitä. Mutta katson vain Der Himmel über Berliniä. Jälleen kerran.