...

Mitä pitäisi tehdä, kun kaikki menee todellakin aivan metsään? Oikeasti.
Vuosi 2009 ei ole alkanut mitenkään loistavasti minun osaltani. Jos olisin taikauskoinen, koputtelisin varmaan seiniä täällä himassa ja pohtisin, kuka on noitunut minut. Kuolemanväsymys ja sairastelu jatkuvat, ja pinna on katkennut ajat sitten. Nyyh.

Kaiken muun hyvän lisäksi ikävän lähellä asuva ex-heilani on aktivoitunut. Se satmaraani on alkanut käyttää samaa lähikauppaa, joten viimeisen viikon aikana minut on kutsuttu kahville ja kävelylle tai lasilliselle kolmesti. Herra on selkeästi saanut monoa joltain muikilta ja päättelee minun rynnivän hänen syliinsä kuin työmatkalaiset Jakomäen bussiin.

Satun edelleen olemaan niissä fiilareissa, että miessukupuoli kiinnostaa yhtä vähän kuin kilo skeidaa, mutta nykyinen väsyneenkipeä olotilani saattaa muodostaa vakavia vaaranpaikkoja. Kun olo on surkea, väsynyt ja halipulainen, saattaa tehdä typeryyksiä. Kaverini ohje olikin siksi varsin loistava: pitää hankkia ja ryhtyä käyttämään lohenpunaisia mummokalsareita tai puuterinvärisiä sloggimaxeja, jättää biksaraja puunaamatta ja antaa säärikarvojen rehottaa. Sitten tulisi viimeistään järkiinsä hädän hetkellä.

P.S.
Olen todellakin überherkissä fiilareissa. Onnistuin tiristämään kolme onnenkyyneltä luettuani Dagens Nyheterin nettiversiosta Vickan-sessan kihlauksesta. Ei mene hyvin...