Aamuyön ritarit

Nuolaisin ennen kuin tipahti. Väitin jo päässeeni ilmiöstä. Ja paskat. Aamuöiden ritarit ovat täällä taas.

Vaikka viime aikoina elämäni onkin ollut työtätyötä ja kuumettanuhaasairastamista, olen siitä huolimatta onnistunut taas pääsemään muutaman aamuyön ritarin yösoittolistalle. Hyvä suoritus sinänsä, en ole osasta heistä kuullut sitten yhtään mitään melkein vuoteen. Kevättä taitaa olla rinnassa (tai jossain muualla) kuitenkin nyt niin paljon, että "romanttinen" viestintä on taas alkanut...

Aamuyön ritari on miespuolinen tuttava, ex-ihastus, ex-poikaystävä, ex-heila, puolituttu tai kaveri (kaukaisesta) menneisyydestä. Hän kulkee urheasti pitkin poikin asfalttiviidakkoa kaltaistensa kanssa, etsii elämäänsä jännitystä ja suuria tunteita. Kun suuret tunteet ja tunnetaistot eivät päätykään toivontunlaiseen lopputulokseen (nainen pääsee karkuun), on aika kaivaa nykyajan romanttisen viestinnän ykkösväline esiin ja ryhtyä soittelemaan.

Puhelimeni on taas nykyisin viikonloppuöisin äänettömällä, vaikka mielelläni pitäisi sen normaalisti auki. Minulla on vanhenevat vanhemmat ja maailman paras sisko, joiden tavoitettavissa haluan olla. Joskus myös joku kaveri jättää avaimet sisään ja tarvitsee yösijaa. Minä asun lähellä keskustaa, joten tänne olisi helppo tulla. (Sen taitavat ritaritkin tajuta...)

*

Jokin viikko sitten heräsin sunnuntaihin virkeänä. Olin kaverin kanssa muutamalla ja tulin ajoissa kotiin. Jostain syystä napsautin puhelimeni äänettömälle ennen unia.

Aamun kunniaksi oltiin menossa kahville ja kävelylle työkaverin kanssa. Kun vilkaisin puhelintani, pelästyin aluksi. Viisi vastaamatonta puhelua ja lukuisia tekstareita. Kädet vapisten tsekkasin puhelimeni. Olisiko porukoille sattunut jotain?

Puhelutiedoista löytyi viisi soittoa neljältä ei aamuyön ritarilta. Yhden (ex-ihastus, nykyinen hyvä ystävä) kanssa olen jatkuvasti yhteydessä, nämä kolme muuta olivat suuri yllätys. Tekstarit olivat samoilta kavereilta. Hyvä ystävä oli taas tapellut on-off-mimminsä kanssa, joten olisi ollut valituskanavaa vailla. Toinenkin ritari sai osittain anteeksi, sillä naapurissa asuva tyyppi oli unohtanut avaimensa sisään ja kyseli sohvapaikkaa. (Humalan aiheuttamista kirjoitusvirheistä ja vanhoista kokemuksista viisastuneena hieman epäilyllä suhtautuisin hänen sohvalla pysymiseensä...) Kaksi muuta oli kyllä rehellisesti harrastamassa lipevää etenemistä "Ootko hei baarissa tai jatkoilla?"-kysymyksineen. Kummastutti ja huvitti.

Tämän jälkeen joka viikonloppu on joku näistä tai muista aamuyön sankareista viestinyt tai soitellut aamuyöstä. Kun en ole aiemminkaan kämppääni ketään näitä tyyppejä tähän aikaan päästänyt (paitsi sen naapurin) enkä yhdellekään mitään vastannut, en jaksa kuin ihmetellä - enkä ota tällaista huomiota ainakaan kohteliaisuutena.

Siis oikeasti: Kuka mies oikeasti luulee olevansa taivaan lahja naiselle, joka on nukkunut autuasti kuin pieni porsas ja herää kesken unien? Luullaanko ihan yleisesti, että joku tuntia aiemmin baarista kotiin hipsinyt mimmi pinkaisee yöpaita liehuen päästämään aamuyön sankarin kämppäänsä ja kehrää onnesta ja autuudesta pahanhajuisen, humalaisen ja sössöttävän kaverin kunnioittaessa kotiaan läsnäolollaan? Missä miesten käsityölehdessä tällaisia pokausohjeita annetaan?

*

Tämän aamuyön saldo oli yksi puhelu ja yksi tekstari. Kohta pitää taas napsauttaa puhelin yöunilleen, jotta saa nukkua rauhassa...