Blowin' in the wind

Päivän kahlailun jälkeen tuli aivan mahtavan kaunis ilta. Sen kunniaksi olin niin lahna, että jätin salin väliin ja loikkasin pyörälle. Poljin aivan karseassa vastatuulessa stadilaisen maisemareitin ensin vastatuuleen ja päättelin läkähtyväni sopivasti Hietaniemen hautausmaan viereen. Kun sitten käännyin Meikussa ja lähdin takaisin kohti itää, totesin selvinneeni kuitenkin hengissä.

Tuulesta huolimatta oli kiva pyöräillä, mitä nyt osa ihmisistä ei edelleenkään osaa lukea kylttejä. Kaivarin rannan pyörätiellä seikkaili lastenvaunuja, vapaita koiria, lapsia ja juoksijoita. Kun yksi nainen ei väistänyt lapsineen ollenkaan vaan alkoi jäkyttää liikennesäännöistä, huomautin viileästi hänen olevan keskellä pyörätietä ja kävelytien olevan tuossa noin, ajoradan vieressä, olkaa hyvä vain. "Aijaa, onko noin. Mut siihen ei paista aurinko..." Voi jeesus. Jep. Olen nipo.

Skattalla istahdin lopulta puhaltelemaan ja haistelemaan tuulta. Paikalle lyllersi söpö haukku nuuskimaan ja kuolaamaan jätskiäni. Lopulta oli pakko jatkaa matkaa, sillä vilpoisassa tuulessa uhkasi tulla kylmä. Lommottelin laiskasti kotiin ja olen lukenut yhtä laiskasti opiskelukirjallisuutta. Nyt pitäisi loikata lämpimään suihkuun ja sitten venytellä. Olen ollut pitkään niin laiska venyttelijä, että alkaa jo tuntua. Blah.