Televisiosta tulee yksi suosikkielokuvistani, Mikael Persbrandtin tähdittämä Dag och Natt, jossa ihmisyys on paljaimmillaan.
Muistan miten katselin elokuvaa pienen ruotsalaiskaupungin elokuvateatterissa miettien senhetkistä elämäntilannettani.
Nyt katson samaa elokuvaa tekemättömät työt helmassani ja pohdin nykyistä elämäntilannettani.
Elokuvan teho ei koskaan vähene, koska se käsittelee elämän peruskysymyksiä. Ja koska Mikael Persbrandtin silmissä on koko maailma.
6 kommenttia
liquidsunshine
16.12.2008 22:42
Elokuva on varmasti kiinnostava, mutta koska olen tänään keskittymätön apina, kiinnittyi huomioni Mikaelin sukunimeen. Mahtaisi olla rankkaa suomalaisena :P
Vastaa kommenttiin
irga
18.12.2008 22:00
Ois varmaan. Se sais kyllä kaiken anteeksi sen katseensa vuoksi.
Vastaa kommenttiin
irga
4.1.2009 17:02
Minä olen aina ollut suuri ruotsalaiselokuvien ystävä, mitä nyt suhtautumiseni esim. Kay Pollackin Så som i himmelen -leffaan on hieman ambivalentti. Ruotsissa tämä areaalisen elokuvan buumi on hieman erilaista kuin tämä suomalainen ikuinen maaseutukaipuu joko 1930-luvun huvilahengessä tai 1970-luvun Ruotsiinmuutto-/pakettipeltoahdistuksessa...
Vastaa kommenttiin
irga
6.1.2009 12:26
Minulle tuo Så som i himmelen osui katsottavaksi toisaalta oikeaan ja toisaalta väärään aikaan. Asuin pohjoisessa paikkakunnalla, josta en tuntenut juuri ketään. Mikael Nyqvist on suosikkinäyttelijöitäni, mutta hän ei saanut rooliinsa tulta. Elokuvan naiset olivat paljon uskottavampia.
Masjävlar taas oli kovinkin erilainen ja omalla tavallaan järkyttävän makaaberi ja hauska. Kaikkein eniten pidin kuitenkin Luulajaan sijoittuvasta Järnets Änglar -leffasta.
*
Ruotsalainen dokumenttitaito on myös aivan ykkönen. Ikisuosikkini on ehdottomasti kädenväännön maailmanmestarista Heidi Anderssonista kertova Armbryterskan från Ensamhet.
Vastaa kommenttiin
irga
6.1.2009 19:33
Minulle ruotsalainen elokuva ja kulttuurikeskustelu on jatkoa valikoivalle ruotsalaisuusfanittamiselleni. On mielenkiintoista vertailla Suomen ja Ruotsin samankaltaisuutta ja eroja - erot väkimäärässä, historiassa, kieliryhmässä ja politiikassa luovat mielenkiintoista kontrastia.
Ruotsalaisen ja suomalaisen elokuvan ja viihteen suurin erokausi alkoi (suppean kokemukseni/näkemykseni mukaan) sodan jälkeen ja 1950-luvulla. Toinen erokausi oli 1970-luku ja kolmas 1990-luku. Ruotsalaiset ovat uskaltaneet olla viihteellisiä, tehdä kabereeta ja nauraa kipeillekin asioille. 1930-luku, joka oli kulttuurin ja uusien asioiden kulta-aikaa, on Suomessa saanut häpeällisen leiman. Sen ajan uhmakkaan kepeä viihteellisyys ja "hurja" elämä ovat Ruotsissa inspiraation lähde, Suomessa taas "kevytmielisyyden ajasta" ennen sotaa puhutaan kuin häpeillen.
Suomessa yhteiskunnallinen tilanne oli pitkään toinen - muistan pikkulapsena, miten äiti ei antanut katsoa opettavaisia suomalaisneukkulaisia yhteistyöjuttuja, mutta kasasi siskon ja minut television ääreen heti, kun Melukylän lapset, Saariston lapset, Marikki tai Peppi tulivat ruutuun.
Ruotsalaisessa kulttuurissa on mielenkiintoista toisen tai kolmannen polven siirtolaisten nousu kulttuurin ja mediakeskustelun eturintamaan. Silti monen ruotsalaisen ystäväni, Ruotsissa asuvan ystäväni (ja osittain omakin kokemukseni) Ruotsista on toisaalta hyvin mukasuvaitsevainen. Ehkä noissa areaalisissa elokuvissa kaikkine kliseineen ja horjuntoineen (erityisesti Järnets Änglar) näkyy lohdullisesti se, että samanlaista jengiä sielläkin pyörii. Sinänsä nuo ei-Tukholmakeskeiset leffat ovat hyvä muistutus siitä, että Tukholma ei oikeastaan ole "kunnon ruotsalainen kaupunki". Se on kimalteleva ja kummallinen oman lajinsa lasvegas, kun taas Pohjois-Ruotsissa elellään kuin toisella planeetalla.
Se Amrbryterskan från Ensamhet sopii muuten sellaiseen hetkeen, kun on menettämäisillään lopunkin uskon ihmisyyteen. Siinä hyvä olo syntyy pienistä asioista, ja tosielämän rikkaus näkyy.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:52
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin