Eino Leinon päivä

Köllöttelen kotona autuaana kuin pullea kuutti (pieni, söpö, karvainen ja vastustamaton - vain yksi näistä tosin pitää paikkansa...). Takana on kiireinen, mutta mukava päivä. Nukuttuakin sai yön kylmän sään vuoksi todella hyvin; ihanaa, että sellainen possumainen hikoilu ei ole vakiokauraa...

Aamulla kipaisin torille ostamaan mansikoita. Pakastelin niitä aidon perheenemännän tapaan ja söin varmaan puolet ahnaaseen suuhuni. Sitten lähdin ihonpuhdistukseen, jonka jälkeen pitäisi kuulemma relata kotona. Minä lähdin salille reppavasti ja huomasin, miten hiki valui kasvoja pitkin (hoidon jälkeen ei saisi hikoilla). Suihkun jälkeen poskipäät olivat tulessa, joten voitelin nassuni valkoiseksi. Kun vilkaisin seuraavan kerran peiliin, koko voidemassa oli jo imeytynyt. Scary...

Salilla rehkimisen jälkeen kannattaa lähteä kaverin luokse syömään varsinkin, jos kyseissä mestassa hoituu seuraava kaato aina nopeasti. Kolme lasia punkkua aiheutti sellaisen kännin, että olin tarvita saattajan himaan. Hips. Halpa humala. Onneksi unettava, ei riehakas.