Eräänlainen palapeli

Minua pidetään iloisena ja positiivisena ihmisenä, jolla on kuitenkin kummallisia päähänpinttymiä ja taipumus pohtia & murehtia asioita itsekseen sekä vajota välillä synkkiin eksistentiaalipohdintoihinsa ehdottoman yksin.

Jatkuvasta pohdiskelusta huolimatta olen kuitenkin aikaansaava toimintadynamo, jolla virtaa riittää yli oman tarpeen. Työkaverit laapustavat kolme askelta perässä, kun kiidän tavarat kainalossa toteuttamaan uusia ajatuksiani.

Kun muilla pinna on katkennut viikko sitten, minä jatkan iloisesti ja rauhallisesti touhuiluani. Toisaalta minulla keittää yli tilanteessa, jossa moni vain kohauttaisi ranskalaistyylisesti olkapäitään, nauttisi kulauksen kahvia ja menisi eteenpäin.

Haluan tehdä työni hyvin. Muutenkin tulee stressattua asioista ja menetettyä tarvittaessa yöunetkin. Toisinaan olen boheemin suurpiirteinen, vedän mutkat suoriksi ja näytän haistattavan pitkät muodollisuuksille.

Minua pidetään toisaalta varovaisena, toisaalta riskinottajana. Toisten mielestä olen varovainen ja vainoharhainen oudoissa asioissa ja otan riskejä kummallisissa tilanteissa.

Kesä on ihan kiva, mutta syksy on kauniimpi, kompleksisempi, pitempi ja yllätyksellisempi. Auringon loiste sokaisee, kuun himmeä hohde hyväilee... Varjon puolelta näkee selvemmin.

Minulla ei ole koskaan ollut varsinaista ihannemiestä. Olen ollut enimmäkseen yksin, mutta vuosien saatossa tavannut erilaisia, erikoisia ja erityisiä miehiä, joihin ihastumista moni ei ole ymmärtänyt. Osa kokemuksista on päättynyt surullisesti, osa pelottavasti ja osa ystävyyteen. Yhtään kokemusta en vaihtaisia; muutaman lopun haluaisin hidastaa - jos vaikka ymmärtäisin.

Minä en täysin tiedä, mitä elämältä haluaisin. Minulla on paljon tavoitteita ja toiveita. Yritän opetelle hetkeen tarttumista ja kaukonäköistä viisautta.

Olin pikkuvanha lapsi, sisimpänsä tarkasti kätkenyt teini, muiden mukana helppouden vuoksi kulkenut nuori nainen ja lopulta kaiken väärässä järjestyksessä tehnyt kolmikymppinen, joka on tosikko aikuinen, ylikasvanut teini, pelokas lapsi, huoleton päiväperho, jurnuttava synkkis ja tunnollinen vastuunkantaja.

*

Kipuilin teininä kodissa, joka antoi selkeät rajat. Nyt vanhempani arvostavat valintojani. Vanhemmat ja sisar perheineen tulevat vuosi vuodelta tärkeämmiksi, samaten kummityttö ja särmikkäät sukulaiset. Omaa peilikuvaa katsoessaan näkee edelleen selkeästi omat puuttensa ja monet asiat, jotka haluaisi muuttaa. Samaan aikaan kuitenkin tajuaa olevansa suhteellisen terve, suhteellisen täyspäinen ja kohtuullisen omanlaisensa - mikä on aivan kohtuullisen ihanaa.

Kirjoitettaessa soi Tuula Amberla: Lulu