Etjee, osa 2

On ihastuttavaa huomata, että osaan edelleen tehdä kaikenlaisia tyhmyyksiä ja juoda itseni vahingossa melko pahaan tuubaan. Siis ei hemmetti. Mun pitäisi uskoa, että edes kamujen kaatamia shotteja ei nappailla, täti saisi luvan pysyä aivan sievästi siellä viiniosastolla. Ja jos on viime aikoina keskittynyt tekemään töitä outoihin aikoihin ja kokoamaan sairaspäiviä kunnon lensu riemunaan, ehkä kannattaisi hieman katsella sitä menoaan. No, hyvä sinänsä, että järki on aina pysynyt mukana näillä keikoilla kuitenkin ja seura oli tuttua ja luotettavaa. Jotain positiivista sentään.

Kaikki klassiset katastrofielementit olivat taas kasassa. Tuli syötyä päivän aikana olemattomasti, juotua liikaa vähän kaikkea sekaisin, lähdettyä jatkoille, jäätyä ainoaksi lisävieraaksi jatkojen jälkeen ja herättyäni todettua suurimman osan vaatteista löytyvän muualta kuin päältä. Sitten kelpasikin suorittaa kunnon "En sunka mää missä jatkoil ollu..." -taaperrus lähimpään kulkuneuvoon. Siellä kulkuneuvossa kelpasikin sitten tuijotella ikkunasta ja toivottaa itsensä hornaan. Että näin.