Flanelli-flapper

Kun istun tässä koneen ääressä satiinisissa pyjamapüksissä, kulahtaneessa puuvillatopissa, villasukissa ja villatakissa, tulee vain mieleen erään miespuolisen kaverin kommentti äärettömän "seksikkäästä" yöpukeutumisestani.

Olimme kerran isolla kaveriporukalla mökkeilemässä ja majoituimme viileään aittaan. Minä ja ystävättäreni pukeuduimme vilukissoina flanellipyjamiin ja villasukkiin, pari muuta leidiä hytisi pienissä satiiniyöpaidoissa ja yksi nukkui alusvaatteisillaan. Me kaksi olimme ainoat nuhatta selvinneet, mutta saimme myös maineen pirun tylsinä yöpukeutujina. Se maine on meitä myös seurannut, ihan syystä, tosin.

Entinen miesystäväni kuuluu niihin tyyppeihin, joka voisi kuumaverisenä lämmittää puolet asuntoa. Kun hän vielä kuului yöllisiin peitonvarastajiin, jouduin pikkuisen heikoille hänen asunnollaan. Niinpä mies huomasi kerran menneensä nukkumaan sievään pieneen yöpaitaa pukeutuneen typykän viereen, mutta heräsi aamulla flanellipaitaisen vääpelin vierestä. Olin käynyt kössimässä hänen paksun flanellipaitansa, pitkät kalsarit ja saapassukat, jotka ulottuivat minulla puolireiteen. Kun sitten aloin nukkua isoäidiltä saadussa flanelliyöpaidassa (siinä puolijoukkueteltankokoisessa luomuksessa olisi ollut turvassa Casanovalta ja Berlusconilta), alkoi mies huomautella minulle, että pitäisi mieluummin jostain muusta yöasusta. Ei tainnut mennä perille, että palelin hänen luukussaan kuin naapurin helvetissä.

Sinkkutyttöelun parhaita puolia on se, että saa nukkua ihan yksin. Kukaan ei kuorsaa, häiriinny tuhinasta, nyysi peittoa, käänny yli tai litistä patjan ja oman itsensä väliin. Hah. Taidanpa siis mennä nukkumaan.