Frendit

Minulla on monenikäisiä ja kaikenlaisia ystäviä. Jos heidät kaikki laittaisi samaan tilaan, syttyisi varmasti kolmas maailmansota ja pari pientä konfliktia. Kaikki ystäväni eivät tulisi/tule todellakaan toimeen keskenään. He ovat kaikki erilaisia, siksi niin ihania. Osan kanssa ystävyys on kausittaista, osan kanssa olemme kulkeneet pitkän tien yhdessä; osan kanssa olen usein eri mieltä, osan kanssa meillä on jokin kummallinen yhteys ja sama mieli asioista.

*

Tuttavien kanssa saa usein aikaan mielenkiintoisen keskustelun siitä, voivatko miehet ja naiset olla "vain ystäviä". Mielipiteet jakautuvat yleensä melkoisesti, ja tietysti omat ja lähipiirin kokemukset ratkaisevat. Sinällään mielenkiintoista, että on paljon myös niitä, joilla ei koskaan ole juurikaan ollut vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, mutta joilla on siitä huolimatta hyvin varma käsitys asiasta.

Moni tuttavani on joutunut haastavaan tilanteeseen vastakkaista sukupuolta olevien ystävien/kavereiden kanssa seurustellessaan - varsinkin, jos pariskunnalla on täysin vastakkaiset kokemukset/näkemykset tällaisesta ystävyydestä. Joskus jopa homo- tai lesboystävät koetaan uhkaavina. Onhan minutkin luokiteltu kerran homopariskunnan välejä uhkaavaksi vampiksi. En oikein tiennyt, että olisiko tuosta arviosta pitänyt olla suorastaan otettu. Että tässä olisi nyt meikäläisessä aivan sukupuolisen suuntauksenkin muuttavaa vetovoimaa. Onneksi toinen osapuoli tuli lopulta järkiinsä...

*

Minulla on aina ollut varsin paljon miespuolisia ystäviä. Osa on homoystäviä, osa (entisiä) työkavereita, osa on tuttuja lapsuudesta asti, osaan tutustuttu missä milloinkin. Muutama miespuolisista ystävistäni on sellaisia, että heidän kanssaan on twistattu aluksi heilastelun tantereilla ja todettu, että tässä varmaan kannattaisi kyllä olla mieluummin kavereita - toisten kanssa se kaveruus sitten on toiminut, toisten kanssa ei.

En ole koskaan ihastunut ystävään, jonka kanssa on alunperin oltu täysin platonisesti ystäviä. Joko ystävikseni on valikoitunut tyyppejä, jotka eivät kiinnosta kuin ystävinä tai sitten en osaa nähdä ystäviä muina kuin ystävinä. Elämäni kamalin tilannehan oli sen, kun paras miespuolinen ystäväni päätti kolmenkympinkriisissään ihastua minuun ja ryhtyi hankalaksi. Tilanne korjaantui vasta hänen mentyään naimisiin ja perustettua perheen. Nyt olemme taas läheisiä ystäviä. Ilman mitään eteisvärinöitä.

*

Kuuntelin kahvilassa hyvän ystäväni murheita kahvikupin äärellä. Lähdimme kävelemään kauniiseen ulkoilmaan ja jatkoimme puhumista. Äkkiä mies huomautti, että hänestä tällainen "vain ystävyys" miehen ja naisen välillä on jotenkin vaikeaa. Hän on vastikään muuttanut erilleen pitkän suhteen jälkeen ja joutuu selkeästi ajattelemaan uusiksi suhteensa naissukupuoleen. Kun hän istuu yksiössään Kallion vieraasti kohisevassa maailmassa, joutuu hän myös ajattelemaan uusiksi paljon muutakin. Minä selitin reippaasti, että me ajattelemme asiaa varmasti eri tavalla, koska minulla on aina ollut paljon miespuolisia ystäviä ja hänellä ei minun lisäkseni juuri ole naispuolisia hyviä ystäviä. Olin huolestuneena pannut merkille sen, että jätkämäisesti minuun suhtautuvasta tyypistä oli sukeutumassa melkoinen smooth operator -kavaljeeri. Se ei koskaan tiedä hyvää muutosta kaveruussuhteessa. Nyt oli pakko pysyä tarkkana.

"Kauniin naisen kanssa on vaikea ystävä", hän totesi niskalleni, kun toikkaroimme meren jäällä. "Luojan kiitos minä en ole kaunis!" räkätin ja kumarruin rapsuttamaan valtaisaa haukkua, joka onneksi tupsahti jostakin luoksemme. "Kaikkien naisten kanssa on ihan mahdollista olla ystävä. Te miehet tarvitsette aina jonkun, joka kestää teitä siinäkin vaiheessa, kun vaimolta on mennyt hermot ja miesporukassa ei voi avautua", valistin parhaalla tiedetoimittajaäänelläni ja tarkoituksella hieman raa'asti ja epätodenmukaisesti. Nyt ei saanut hermostua tai taipua mihinkään suuntaan. Puhalsin hitaasti ilmaa ulos keuhkoistani, kyykistyin lumeen ja rapsutin innokasta koiraa.

"Sä et siis voisi kuvitella, että meidän välillä olisi jotain?" mies oli kiertänyt koiran toiselle puolella ja tuijotti minua korkeuksistaan. Aurinkolasit kätkivät silmät. Nostin omani otsalle ja vastasin rävähtämättä hänen piilotettuun katseeseensa. "En. Minusta on erikoista, että sinä äkkiä näet mut uudessa valossa. Sinähän olet moneen kertaan siunannut, etten vastaa yhtään naismakuasi. Ei millään pahalla, mutta frendeihin ei seota siinä vaiheessa, kun paha naisentuska iskee. Asia ratkaistaan jotenkin muuten. Kierretäänkö muuten Töölönlahden kautta? "

Kävelimme hiljaisuuden vallitessa aurinkoista kävelyreittiä. Mies oli tarttunut minua kädestä kuten niin usein aiemminkin. Käsi tuntui ruuvipihdiltä. "Sori, hän mutisi nolona. Olin hiljaa. "Mä en vain tiedä, mitä mä tekisin. Sulla on sellainen suu, että tässä puutteellisena aikana tulee kaikenlaista mielen", hän huokaisi. "Voi vittu, olisit sanonut aiemmin, niin olisin tullut kahville jesari suuvärkin päällä. Jos sä haluat sössiä pitkän kaveruuden siksi, että sulle tulee sopimattomia ajatuksia mieleen mun rohtuneesta ylähuulesta, mä olen oikeasti aivan älyttömän loukkaantunut", ähkäisin turhautuneena. Onnekseni miestä alkoi naurattaa. Räkätimme lopulta aivan hysteerisinä. Olin onnistunut luovimaan ulos tilanteesta tällä kerralla. Halasimme kaverillisesti Hakaniemessä, ja minä sipsutin kotiin.

*

Minulle ystävät ovat pienen lapsuudenperheen ja lähisuvun ohella tärkeintä maailmassa. Istun kotona sohvalla, halaan polviani ja toivon, että "ystäväperheeni" pysyy kasassa elämän tyrskyissä. Rohtuneista ylähuulista, ihmisen ikävästä ja elämän paradokseista huolimatta.