Haamusärky

Istuin kahvilassa lukemassa, kun kuulin sen. Äänen. Ihan samanlaisen kuin...

Mietin hetken, uskallanko kääntyä. Huomasin olevani mukavasti kahden isokokoisen työmiehen haalarihahmojen ja seinän välissä. Vedin syvään henkeä. Kurkistin varovaisesti ison vironvenäläisen miehen vasemman olan takaa. Puh. Ei se ollutkaan. Helpotus tuntui vatsassa asti. Palasin kirjan pariin ja siemaisin latteani. Silti, helpotuksesta huolimatta, tuli mieleen, mitä jos...

Joskus on yhtä aikaa ahdistavaa ja haikeansuloista huomata tuntevansa yhä haamusärkyä tiettyjen ihmissuhteiden jälkeen. Omalla kohdallani poden haamusärkyä kahden eri ihmisen vuoksi: niin samanlaisten, niin erilaisten. Niin eri asioiden vuoksi menetettyjen.

Kummankin haamusäryn kanssa taiteiltiin sillä vaikealla ystävyyden ja jonkin muun rajalla. Toisen kanssa rajanveto saatiin ohi, suhde normaaliksi kaveruudeksi - silti meitä yleensä luultiin pariskunnaksi, kun kuljimme yhdessä baareissa, keikoilla ja festareilla. Ymmärsin sen. Vaikka olimme ihan platonisesti kavereita, se vanha kipinä oli siellä. Muistan kerrankin, kun istuimme terassilla ja sanailimme ystäväparvessa. Mies heitti minulle haastavan kommentin, johon vastasin vähintään yhtä reppavasti ja heitin häneen silmäyksen, jollainen tietäisi sinkkutytölle baariympäristössä isoja ongelmia. Sain vastaukseksi naurunremakan ja samanlaisen katseen. Don't play with fire, baby. Sen tulen ansiosta myös epäsopu oli tulinen. Tuhoava.

Toisen kanssa rajanveto oli työn alla. Yleensä olimme ihan kavereita. Toisinaan kiersimme toisiamme kuin kissa kuumaa puuroa. Leikimme tulella. Sitten mies viritteli kiellettyä roihua. Minä pakenin raukkamaisesti, vaikka minun olisi pitänyt sanoa suorat sanat.

En tunne haamusärkyä kenestäkään muusta tapailu- ja seurustelusuhteestani. Muutama aiheuttaa kuvotusta, onneksi liikumme enimmäkseen eri piireissä. Suurimman osan kanssa välini ovat asialliset tai suorastaan kaverilliset.

Haamusäryt ovat asia erikseen. Heidän tapaamistaan pelkää. Toisaalta heidät haluaisi nähdä. Parasta on olla näkemättä.

Aika on paras lääke kaikkeen. Haamusärky vaimenee. Elämä jatkuu. Uusia haavoja tulee.