Hienot höyhenet

Hih, lueskelin CatchMe:n aloittamaa ketjua ja totesin, että olen puhunut samasta pukukoodiaiheesta tänään moneen otteeseen.

Puhuimme nimittäin työpaikalla pikkujouluista ja työkaverin häistä. Luiskahdimme jossain vaiheessa keskustelemaan pukeutumisesta. Lähinnä keskustelimme pikkujoulumekoista ja vastaavasta. Lähiaikojen sulho huokaisi, että häntä pikkuisen jännittää muutaman sukulaisen pukeutuminen ja käytös juhlissaan. Vaikkei hän, avoke tai tuttavistokaan ole turhantarkka pikkuasioista, asiallista pukeutumista ja käytöstä pidetään kuitenkin itsestäänselvyytenä. Hän ei lähtenyt yksilöimään, onko kyse minimekoista, verkkareista vai känniääliöinnistä, mutta työporukan ilmeistä päätellen moni alkoi muistella näitä vastaavia mokajaisia.

Monen mielestä pukukoodi on fasismia, elitistismiä tai pikkumaisuutta. Toisten mielestä se on kohteliaisuutta, selkeyttävää ja juhlan luonnetta valaisevaa. Minä kuulun pukukoodin puolustajiin sen vuoksi, että monessa tilanteessa kooditta olisi ollut pikkuisen vaikea arvioida tilaisuuden juhlavuutta. Pukukoodin sisälläkin voi hullutella ja ilmaista itseään. Puolustan pukukoodeja myös sen vuoksi, että varsin monta kertaa olen hämmästellyt ihmisten pukeutumisen puuttellisuutta tietyissä tilanteissa.

En pidä itseäni tyylikkäänä tai etiketin erityisasiantuntijana, mutta minulle on pienestä pitäen opetettu tiettyjä perussääntöjä pukeutumisesta. Ennen opiskeluajan suuria juhlia tuli selattua niin etikettioppaita kuin akateemisten kunniamerkkien sijoitteluakin. Tieto antaa varmuutta.

Olinkin ihmeissäni, kun muutaman kerran lähdin jonkun miespuolisen tutun aveciksi erilaisiin suurempiin (kansainvälisten yritysten) juhliin, joissa jengi oli mokannut pukeutumisensa täysin. Huippujuttu oli se, miten kaverini viimeisen päälle tyylikäs ja asiallinen pomo, joka arkena pukeutui varmasti ja eleettömästi , tuli juhliin hörhelöisessä iltapuvussa, jonka kaula-aukon anteliaisuus oli glamour-mallien tyyliin, ja halkio ulottui melkein lonkkaan. Samassa asemassa oleva miespuolinen henkilö ilmaantui samoihin frakki tai tumma puku -kemuihin farkuissa, irtotakissa ja ruutupaidassa.

Aloin myös taannoin pohtia kirkkopukeutumisen etikettiä. Kun kummigimma pääsi ripille, katselin kummien "siunausringissä" kanssani seisovia ihmisiä pikkuisen ihmeissäni. Oltiin pienessä maalaiskirkossa kuumana kesäaamuna, ja kummien pukeutuminen vaihteli avoselkäisestä ja paljasolkapäisestä iltapuvusta (lisänä korkea gaalakampaus) shortsit, sukat, sandaalit, t-paita ja kännykkäkotelo -yhdistelmiin. Mutsi oli katsellut jengiä kirkonpenkistä ja ajatellut itsekseen, että pitäisikö aiheesta kirjoittaa mielipidekirjoitus paikallislehteen nimimerkillä Tärisevä tantta kirkonpenkissä (tai jotain).

*

Linnan juhlat ovat suomalaisen juhlapukeutumisen Big Brother. Joka vuosi löytyy jotain valittamista ja pohtimista. Satayksi stylistiä ja pukeutumisneuvojaa analysoi kaksi viikkoa etu- ja jälkikäteen (pääasiassa naisten) vaatetusta, kampauksia ja asusteita. Joka vuosi joku mokaa oikeasti ja joku melkein, joku on tylsä, kolmas liian arkinen ja neljäs on liian vulgääääääri. Viides juttu on sitten keskustelu Haloskan mekkosesta, puolesta tai vastaan.

Näyttävyys on päivän sana samaan tapaan kuin arkisuus kuvasi 1970-lukua, jolloin jengi meni naimisiin riihipaidassa ja farmareissa. Nyt häissä moni vieraskin lipuu kiiltävässä iltapuvussa ja kampaajan tekemässä kampauksessa. Lukion vanhojentanssit ovat jo jenkkipromia muistuttava talouskriisi, ja ylppärijuhlapukeutujien luulisi jonottavan kättelemään Tarjaa pressanlinnassa eikä reksiä koulun jumppasalissa.

*

Ystäväni pikkusisko pukeutui siskonsa luona opinahjonsa tumma puku -vuosijuhliin. Peikkoprinsessan musta tukka muistutti nyt Dita von Teesen sileitä suortuvia, korsetti kavensi uuman ja ylle puettiin hellävaroen itsetehty, kapea, samettinen vampirellamekko. Jalkaan sujahtivat siskon sirot Minna Parikan korkokengät, käsiin liukuivat minun hienot hansikkaani, kainaloon asettui mummin vanha clutch ja kaiken peitoksi puettiin äidin vanha samettiviitta. Pienessä pussukassa oli hartioille tarkoitettu pashminahuivini. Prinsessa sujahti taksiin ja matkasi elämänsä juhliin. Kuka vielä väittää, että juhlapukeutuminen on tylsää ja tasapäistävää?