Innocence

Okei, monena aamuna peilikuvani on viholliseni. Näytän väsyneeltä ja turpealta. Painoa pitäisi pudottaa, pitäisi mennä nukkumaan ajoissa, pitäisi nyppiä kulmat ja levittää valovoidetta kulmaluulle, jotta katse avautuisi. Silti olen suurin piirtein tyytyväinen koko hoitoon, vaikka finniongelmasta tunnutaan siirtyvän suoraan ryppyihin ja silmäpusseihin. Näillä mennään. Ja onhan kone suurin piirtein kunnossa, eli olen suurin piirtein terve, mikä on iso asia. Se vain usein jää tajuamatta pikkuasioista valitettaessa.

*

Viime päivinä mm. Talouselämä-lehdessä on kohistu Suomeen rantautumassa olevasta pikkutyttöjen Top Model -muotilehdestä. Aikuisen oikeasti, monikaan sivu ei ole kuvottanut vähään aikaan yhtä paljon kuin lehden netti- ja forum-sivustot. Lehden kohderyhmä alkaa kuusivuotiaista. Ei sen ikäisten kuuluisi pohtia selluliittiä, meikkaamista, kauneuden arvottamista tai vatsan litteyttä. Eihän?

Kun minä oli kuusivuotias, jännintä olivat esikoulu ja koulu, lukeminen, elokuvat videolta, perjantain karkkipäivä, puihin kiipeäminen, pulkkamäki, uusi polkupyörä, oma huone, jännät telkkaohjelmat, iskän levyhylly, kaverin äidin hurjat vanhat vaatteet, Barbit, voimisteluleiri, mummolan ullakko, kummitädin kirjeet, kesäreissu Tukholmaan, pianonsoitto ja reissu Lintsille. Ei elämä ollut silloin täydellistä, oli tuhmia ja kiusaavia tyttöjä ja poikia ja ikäviä hetkiä. Mutta elämä ei pyörinyt ulkonäön ympärillä. Sisältö tuli muualta.

*

Olen tehnyt vuosi töitä nuorten parissa. Ahdistus, häpeä ja pelko omasta ulkonäöstä ja olemuksesta saa aikuisen surulliseksi. Niin pojilla kuin tytöilläkin on komplekseja siitä, mitä he ovat ja mitä "pitäisi" olla. Osalla on vielä vanhemmat, jotka täydentävät yleistuhoa moitiskelemalla nuorten ulkonäköä, luonnetta ja älyä täysin sordiinotta. Olen kerran heittänyt yhden isän ulos tapaamisesta tämän todettua, että kun tytöstä nyt tuli tuollainen rumanpuoleinen, tuskin se pääsee edes kaupan kassaksi. Äidin ilmeestä ja tyttären vapisevasta leuasta päätellen samantyylinen puhe on kotona yleistä. Minä nousin korkeille koroilleni, avasin oven ja pyysin rauhallisesti miestä poistumaan.

Kaikkien lasten, nuorten ja aikuisten tulisi voida elää maailmassa, jossa heitä arvostetaan omana itsenään. Heidän ulkonäkönsä ei olisi tärkein asia. Erityisesti naisia syyllistetään ulkonäöstään: koskaan ei ole liian kaunis tai hoikka. Liian näyttävä ja avoin pukeutuminen taas kutsuu törkeään käytökseen ja seksuaaliseen väkivaltaan. Ideaali on mahdoton saavuttaa.

*

Minusta on kiva laittautua ulos mennessä, mutta en jaksa laittautua lähtiessäni aamukahdeksalta sunnuntaiaamuna hakemaan maitoa lähi-Siwasta. Töissä lähden siitä, että näytän siistiltä ja huolitellulta. Työssäni pääasia on sisältö, ei kuori.

Ideaalissa maailmassa kuka tahansa oli turvassa vaikka kävellessään alasti kaupungin keskustassa. Meidän maailmassamme tietynlainen pukeutuminen aiheuttaa ongelmia. Kun 14-vuotias tyttö kulkee kadulla/koulussa/kauppakeskuksessa puolet pakarasta paljastavissa farkkumikroissa, puolet rinnoista paljastavassa valkoisessa, tiukassa topissa ja korkeakorkoisissa kengissä, hän asettuu alttiiksi muullekin kuin katseille. Moni ajattelee, että kaikki huomio on tyhjää parempaa, vaikka olo olisikin hieman pelokas ja ahdistunut.

*

Kuusivuotias ei ole miniaikuinen. Hänen ei kuulu pukeutua seksikkäästi, laastia naamaansa meikkiarsenaalia ja pohtia takamuksensa kokoa. Eihän?