Iskevää..

Olin eilen ihanalla Amorphiksen keikalla, josta leijuin kotiin poski kipeänä. Tästä lähin palaan takaisin eturiviin kisaamaan. Perkele, "rauhallisemmilla" paikoilla viereen seisahtuu mun tsägällä keski-ikäinen mies, jonka käsivarsi hilluu uhkaavasti korvaani hipoen, kunnes Black Winter Dayn innostamana kyynärpää tajahtaa poskipäähän. Äijä ei huitaisuaan huomaa, mutta sen kaveri huomaa ja huomauttaa herralle, joka reagoi mulkaisemalla minua pahasti. Toisella puolella hilluu osan keikkaa jokin kaveri, jonka pupillien koosta päätellen bissen lisäksi kuupassa sekoittaa jokin muukin. Sen heilunta-aste on noin 120 astetta. Great.

Amorphis on about maailman ihanin bändi, mutta yleisön joukossa on aina melkoisen monenlaista jengiä. Hupaisaa oli katsella niitä about eturivin neitosia, joiden topin kaula-aukkoa kiskottiin koko keikan ajan alemmas. Miespuolinen kaveri kiitteli, että nykyään turvatyynyjä saa jo lavojen reunoillekin siltä varalta, että lavalta pudotaan Sovan tapaan tai syöksytään uhkarohkeaan daiviin kuin Ville Tuomi konsanaan. Kehitys kehittyy.

*

Minun pitäisi tehdä töitä. Sen sijaan makaan äxänä lattialla ja kuuntelen My Dying Bridea. Tänään on yksi niistä päivistä, jolloin aurinko ei ole noussut.