It's so busy here...

Usein sanotaan, että me ihmiset olemme nykyään koulussa kiireeseen. Pitää olla aikataulua, suunnitelmaa, harrastusta, projektia, palaveria, tapaamista ja miittingiä jatkuvalla syötöllä, jotta tuntee olevansa jotain. Jos sanoisi ystävälleen, että aikaa on tapaamiseen milloin vain, osoittaisi olevansa "social pariah".

Minulla on usein kiire siksi, että YTV on vaihtelevan epäluotettava, yritän tehdä töitä, opiskella, harrastaa, tavata kavereita ja vain olla. En hae kiirettä. Kun haluaa kokea paljon, saa kokea myös kiireen. Osaan myös vain olla ja köllötellä.

Eilinen oli tyypillinen päivä. Aamulla pikajuoksu kaupan kautta bussille, pitkä työpäivä käytävillä lojuvine makarooneineen, rikkoutuneine vesiputkineen ja myöhästyvine busseineen. Onneksi ehdi treenaamaan hetken, sitten taas pikavauhtia kotiin, suihkuun, hyppäys vaatteisiin ja keskustaan tapaamaan työkaveria. Matkalla toisen työkaverin luokse saatoin hengähtää. Illasta tulikin oikein mukava hyvän seuran, ruoan ja juoman parissa.

Kotona saatoin taas käpertyä tuhisemaan uniani, kunnes aamulla oli taas aika herätä spinning-tunnille. Nyt ajattelin laahata luuni kauppareissulle, vaikka tämä oman masun rapsuttelu lattialla onkin oikein kivaa. :)