Kaduilla Kallion...

Olen maannut koko illan lattialla lukemassa kirjaa ja kuuntelemassa hyvää musiikkia sekä seurannut hyvää elokuvaa. Ihanaa vain olla. Olisi tosi kiva mennä jollekin kivalle keikalle, mutta oikeastaan laahautuminen ihmisten ilmoille ei voisi vähempää kiinnostaa.

Välillä on kausia, jolloin menojalka vipattaa maanisesti, välillä ei voisi yhtään vähempää kiinnostaa. Tykkään olla kotona ihan rauhassa ja hiljaa. Kun töissä on joskus hiukan liikaakin menoa ja meininkiä, olisi kotona ihana saada levätä melulta.

Kun muutin tähän asuntoon, oli etsinnässä rauhallinen kämppä Kalliosta. Sellainen tilastoharvinaisuus tämä onkin ollut: talossa on hiljaista ja äänieristys on asunnossa kohdallaan. Kämppä on nuhjuinen ja välillä kärsitään viemärihyttysistä, mutta se on varsin pientä. Liikenteen melua on jonkin verran, mutta tasaiseen huminaan tottuu. Öisin on pystynyt nukkumaan ikkunat auki, mikä onkin kämpän saunamaisuuden vuoksi pakollista kesäaikaan.

Tänä kesänä rauha on ollut tiessään, sillä naapuriin tuli trendipellebaari, jonka terassilla musa soi 10 tuntia päivässä ja josta sisätiloistakin pahimmillaan kuuluivat musat läpi täysvolyymilla aamuyölläkin. Onneksi naapuruston kerrostalokyttääjien aktiivisuus sai Helsingin kaupungin puuttumaan yömeluhaittaan, mutta kyllä on terassisoitto ärsyttänyt tosi paljon, sillä baarilla on oikeus soittaa paskaa musaansa sillä terassillaan iltakymmeneen asti.

Olen asunut baarin yläkerrassa, keikkapaikan naapurissa, opiskelijakämpissä, jatkuvasti bilettävien kimppakämpässä, paperiseinäisissä asunnoissa ja romahtavassa neukkutyylisessä asuntolassa. Missään ei ole päästy samaan meluärsytykseen, mikä on jo aika hienoa.

Oma lukunsa on baarin asiakaskunta, jonka aivorajoitteisuus on yleinen hissi- ja pihakeskustelun aihe. Alakerrassa asuva baarin vakiokävijä hymähteli, että paikkaan piti kuulemma juorun mukaan tulla "korkea ikäraja", mutta hänen arvionsa mukaan ikähaarukka kelluu nippa nappa täysi-ikäisissä - ja jopa alaikäisissä, jos hänen arvioonsa on luottamista. No, se selittäisi sen teinimäisen metelin.

En haluaisi muuttaa pois kivasta ja huokeasta vuokra-asunnostani, mutta se lienee keväällä edessä. En todennäköisesti kestä toista teinikesää, tauotonta shittimusaa ja bussien paniikkijarrutuksia humalaisten teinien kaatuessa suorin vartaloin portista ajotielle. Mahdoton homma onkin yrittää löytää samankokoinen kämppä about samaan hintaan. Vuokra-asujana sitä voi sentään lähteä, aikanaan rauhallisen asunnon ostaneita omistusasujanaapureita homma ärsyttää tosissaan.

Alakerroksissa asuvan naapurini harras toive on se, että paikka tekee konkan. Kerrosnaapurin toive on, että paikka jäisi kiinni (mahdollisille) alaikäisille tarjoilusta. Minä toivoisin vain, että lopettaisivat terassimusan, pitäisivät huolta äänieristyksestä ja nostaisivat ikärajaa. Sitten ei tarvitsisi vielä lähteä laahaamaan omaisuuttaa ympäriinsä.