Rakastan kaikki hupaisia opaskirjoja.
Ei, en tarkoita mitään psykologiapaskaa tai pseudotiedettä tai mitään, jossa luvataan saada laihtumaan sata kiloa, vannotaan paranevaa itsetuntoa tai taataa onnellinen elämä. Ei, ei mitään tuollaista masentavaa, vaan rehellistä ja hauskaa höpöä tai kieli poskessa -faktaa.
Suurimpia suosikkejani ovat erilaiset nuoren naisen selvitymisoppaat. Ne ovat hauskasti ja oman aikansa muodin mukaisesti kirjoitettuja, teksti on nautittavan sujuvaa ja niistä saa hauskan kuvan julkaisuaikansa arvoista, kulttuurista ja muodista. Bonuksena on joissakin ihan oikeasti se, että niistä jopa oppii jotakin.
Suurin suosikkini on vuoden 1936 bestseller , Marjorie Hillsin Live Alone and Like It. Bongasin sen uusintapainoksen eräänä perjantaina Akateemisen alekorista, kun kaveri oli tehnyt shoppaus- ja iltaohjelmaoharit, kello oli viitä vaille sulkemisajan ja koko maailma otti päähän. Kotona käperryin sohvalle, asetin ostamani herkkuleivoksen lautasella ja avasin piccolopullon skumppaa. Kirja imaisi heti mukaansa. Kukapa voisi nykyäänkään vastustaa seuraavia aihepiirejä: Your Leisure, If Any, Pleasures of a Single Bed, A Lady and Her Liquor ja You'd Better Skip This One. Aika moni sinkkumanualin kirjoittaja on nykyään niin paljon puritaanisempi, tekoprovokatiivinen tai kyyninen, että saisivat ottaa mallia 1930-luvulta. Oikeasti. Nykyään saan piilottaa opuksen kaverien tullessa kylään. Se on yritetty pihistää useasti.
Camilla Mortonin How to Walk in High Heels sekä A Year in High Heels suuntaavat enemmän nykyhetken SATC-henkiseen design-, brassivahaus- ja ökyveskatrendiin, mutta ovat hyvin kirjoitettuja ja hauskassa mielessä ihan hyödyllisiäkin - ja niissä skippaa Sarah Jessica Parkerin ja koko SATC-jengin, mikä on aina loistojuttu. Bonuksena on se, että kun on sattunut lupautumaan solmiota vaativaan tilaisuuteen aveciksi miehelle, joka ei osaa sitoa kyseistä kapinetta, voi lyödä tyynesti solmio kädessä noutamaan tulleelle kaverille manualin käteen, käskeä lukemaan siitä ja mennä itse lisäämään ripsaria. Jos/kun homma ei silti onnistu, sitaisee lonkalta solmion hienosti, taputtaa urhoa poskelle ja muistaa, miten iskä on aina kieltänyt hengaamasta sellaisten pojujen kanssa, jotka eivät osaa sitoa solmiotaan ja äiti kieltänyt hengaamasta niiden kanssa, jotka eivät osaa pestä ja silittää vaatteitaan itse. Tämän voi sitten todeta illan päätteeksi, jos deitistä ei muuten pääse eroon...
Ystäväni huomauttaisi tähän väliin, että vaikka hän poliittisesti punavihreänä dissaakin Kirsi Pihaa noin yleensä, on hän kovasti samamakuinen kirjallisuuden suhteen ja pitää rouvan teksteistä. Siksi hän suositteleekin auliisti Johanna Catanin ja Pihan Naisen opasta, joka löytyy minunkin hyllystä - arvattavasti kyseisen ystävättären ostamana. Nyt sitten tiedän paljon enemmän Linnan juhlien jatkoista, vaalikampanjoinnista, chakroista ja ulkovessan tyhjentämisestä. Esimerkiksi.
Kaikenlaisten opaskirjojen höttöykkönen on Maryln Schwartzin A Southern Belle Primer - or why Paris Hilton will never be a Kappa Kappa Gamma (vanhemmassa painoksessa Parisin tilalla Prinsessa Margaret...). Siinä siis kerrotaan kaikki olennainen toivorikkaille scarletoharoille. Kannattaa siis tietää, että Southern Belle on syntymästään asti Belle ja muualta tulleen on melkoisen vaikea päästä kunnon Belleksi. Homman torpedoi esimerkiksi se, että hopeat ovat väärää laatua, kanasalaatissa on vääränlaista kanaa, serviisistä puuttuu Deviled Egg Plate tai tulee käyttäneeksi valkoisia kenkiä muulloinkin kuin pääsiäisen ja Labour Dayn välillä (morsmaikut ovat poikkeus). Sen perusteella tietää myös, että todellisia kunnia-Belleja ovat mm. Liz Taylor, Diana Ross, Marie Antoinette ja George Hamilton. Kirjaa lukiessani hihittelin itsekseni, että me metalligoottiheviprinsessat omaamme ainakin yhden Belle-innon, halun pukeutua ainakin toisinaan korsettiin ja über-isoon hamoseen. Scarlett ainakin on niin kapinallinen hahmo, että nykyaikana hän olisi varmasti pokannut sekä Ashleyn ja Rhettin ja kiivennyt sitten ikkunasta ulos ja lähtenyt vogottelemaan hevipoikia.
2 kommenttia
irga
17.7.2008 21:14
Hyvän vaimon opas ei luultavasti kuulu suosikkeihini. Mutsi sai armaalta anopiltaan jotain vastaavaa lahjaksi ja unohti yksissä tuumin faijan kanssa sen parvekkeen kaiteelle ukkosmyrskyn ajaksi. Pahoittelut...
Tuota Tannerin kirjaa tuli joskus selailtua kirjamessuilla, ostimme uusintapainoksen muistaakseni kaveripariskunnalle osaksi häälahjaa. Aiheutti kohtuullista hilpeyttä, kun snadisti dementoitunut isotäti(?) tunnisti, että meilläkin on tuo kotona...
Bukowskeja on luettu - niiden kanssa ei juoda skumppaa vaan viskiä, joten ne eivät sori nyt vaan sovellu tämänlaatuiseen hömpäppäähän.
Isoäidin kanssa opiskeltiin hyvää käytöstä 1930-luvun opuksesta. Se oli paljon kivempi ja modernimpi kuin ne 1950-luvun opukset. Viiskytluvun naisella oli joka toisessa kuvassa essu, mutta kolkyluvulla istuttiin imuke kädessä ja sulka päässä sisäpalmun varjossa. Paljon stylempaa.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:57
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin