Katariinanpyörä

Tummasävyinen musiikki lainehtii rauhoittavasti streoista, kirkas ilta tummuu ja sunnuntai-ilta valuu kohti loppuaan. Vaikka takana on rauhallinen viikonloppu, on koko viikko ollut varsinaista Katariinanpyörässä roikkumista. Olen taas vaihteeksi kipeä. Viikonloppunakin olo on kuin teilatulla.

On jotenkin absurdia pohtia, mitä tammi- ja helmikuun aikana on tapahtunut. Kaikki on kohtuullista sekasotkua töissä; muuta elämää tässä ei ole ollutkaan. Viimeiset puoli vuotta ovat olleet puhdasta painajaista. Syksyn kauhutyöputkien, ylitöiden ja kaiken huolehtimisen jälkeen luulin, ettei pahempaa voi enää olla tiedossa. How wrong I was...

Minä en yleensä sairastele. Joo, minulla on toisinaan migreeniä, menkkojen aikaan voin lähes aina huonosti ja sairastan vuodessa kaksi pakollista flunssaa, mutta kuumetta minulla ei ole juuri koskaan. Paitsi nyt joulun jälkeen... Menossa on neljäs kuumeputki, toinen antibioottikuuri ja neljäs saikkupätkä. Duunissani poissaolo tarkoittaa suoraan sitä, että työkaverini väsyvät, hommat kasautuvat, joku hoitaa osan duuneista, mutta vastuu on silti minulla. Nuorisopuolella me hoipumme duuniin ties missä kunnossa, koska hommat on hoidettava. Työnantaja levittelee käsiään ja puhuu resursseista. Kun jokainen tekee periaatteessa työnsä itsenäisesti, mutta kuitenkin osana tiimiä, ongelmissa ollaan.

Taantuman hiipinen nurkissa on myös huolen aihe. Nuorisopuoli on edellisen laman peruja hyvinkin heikosti resurssoitu. Nuorten pahoinvointi on lisääntynyt, samaten oppimis- ja keskittymisvaikeudet. Kylmä tosiasia on se, että alakoulun viimeisillä vuosilla olevat ja nykyiset yläkouluikäiset ovat syntyneet niinä vuosina, jolloin lama oli syvimmillään. Se näkyy, todellakin. Eräs terveyskeskuslääkäri tokaisikin kerran, että ongelmaikäluokkia tarkastaessaan näkee kyllä sen, kenen kotona päihteidenkäyttö, työttömyys ja toivottomuus on kasautunut pahimmin. Itse sitä katselee kylmä hiki otsalla väsyneitä työkavereitaan ja itseään ja tietää, että me olemme yksi niistä viimeisistä "turvaverkoista". Siinä mielessä paha juttu, että verkko on reikäinen, lähes puhki huitunut ja huonosti kiinnitetty.

Huomenna soitetaan taas työterveyslääkäriin. Onneksi pari päivää pystyn nyt lepäämään kotona, mitä nyt pitää apteekissa ja työterveydessä ravata. Alkaa kyllä hermo mennä. Olen aina arvostanut ja vaalinut terveyttäni parhaani mukaan. Olo on totaalisen avuton, kun lämpöä on juuri sen verran, että olo on kuin yliajetulla ameeballa. Töissä sitä kyllä singahtelisi kuumeisen kiireisesti, mutta stoppi tulee jo kotimatkalla, kun veto loppuu aivan täysin.

Metallinaista ottaa myös keskipahasti pannuun se, että tässä on missattu niin Opeth&Enska, Kreator, Esoteric kuin huominen Unleashedkin. Kerpele. Jälleen kerran...