Kenellä on oikeus?

Keskustelu ja näkemykset naisen oikeudesta päättää omasta ruumiistaan kulminoituvat nykyään yhä enemmän kysymykseen abortista, ehkäisystä ja syntyvyydestä. Pohjoismainen aborttilainsäädäntö, perhesuunnittelu ja naisen oikeudet ovat periaatteessa maailman huippua, mutta alueelliset erot asioiden toteutumisen suhteen ovat suuret (suuret kaupungit vs. pohjoiset lestadiolaisalueet/pikkukunnat). Kun seuraa eurooppalaisen ja amerikkalaisen aborttikeskustelun tiukkaa, vanhoillista laitaa, pohdiskelee huolestuneesti, olisiko samanlainen asenteiden tiukkeneminen Suomessakin mahdollista. Kyllä, jos Päivi Räsänen ja hänen kaltaisensa saavat aikaan poikkeuksia lainsäädäntöön:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1669083

Yhdysvalloistta abortti- ja ehkäisykysymyksen ympärille on syntynyt kaksi vastakkaista liikettä: Pro-choice ja Pro-life. Molemmat lobbaavat voimakkaasti oman asiansa puolesta: Pro-choice lähtee naisen oikeudesta päättää omasta ruumiistaan, Pro-lifella syntymättömän oikeuden menevät äidin oikeuksien ohi.

Karkean ja osittain ylimalkaisen poliittisen jaottelun mukaan choice-kanta on enemmän demokraattien, life-kanta republikaanien. Pro-life lobbaa aborttiklinikkojen sulkemisen puolesta, ja sen kannattajat ovat häirinneet/pahoinpidelleet klinikoille tulijoita ja työntekijöitä sekä sytyttäneet pari klinikkaa tuleen. Pro-choice haluaa taata kaikissa osavaltioissa, myös raamattuvyöhykkeellä, tasapuolisen mahdollisuuden saada ohjausta ja tietoa perhesuunnittelusta, seksuaalikasvatusta kouluihin sekä yhtäläisen oikeuden aborttiin.

Uskonnollisen oikeiston Pro-life-näkemykset muistuttavat usein tiukkaa katolista tulkintaa abortista, mutta liberaalimmat Pro-lifen kannattajat sallisivat abortin esimerkiksi alaikäisille ja raiskauksen uhreille. Pro-choice-liikkeenkin sisällä käydään keskustelua aborttivapauden sääntelystä, vastuukysymyksistä ja terveydestä. Kysymys koulujen seksuaalikasvatuksesta ja ehkäisyneuvonnasta lienevät nyt, uuden demokraattipresidentin kaudella, suuria kysymyksiä.

*

Amerikkalainen ystäväni Helen kävi paljon treffeillä ennen nykyisen aviomiehensä tapaamista. Hän on opettaja ja Pro-choice-vaihtoehdon kannattaja. Koko hänen itärannikolta, lähinnä Bostonista, oleva sukunsa äänestää demokraatteja, kannattaa Pro-choice-linjaa ja on arvojensa puolesta liberaalia porukkaa.

Helen kävi muutaman kerran treffeillä mielenkiintoisenoloisen miehen kanssa ja kirjoitti eräänä yönä ahdistuneena joutuvansa heittämään "lähes täydellisen" tyypin yli laidan. Mies oli Kansasista (ei hyvä, mutta menisi), juristi (ok), urheilullinen (ok), sivistynyt (ok), paljon matkustellut (ok), komea (ok), hyväkäytöksinen (ok) ja Columbian yliopiston kasvatti (ok). Kaksi kaiken muun ylikäyvää miinusta olivat puoluekanta (kallellaan republikaanisuuntaan) ja ennen kaikkea Pro-life-kannatus. Kukaan ei pitänyt ihmeellisenä, että tämä ratkaisia asian.

*

Suomessakin on oma Pro-life-jenginsä, jonka ydinhahmona on aborttia äänekkäästi vastustava pastori Mika Ebeling. Suomessa abortti- ja syntyvyyskeskustelun myrskynsilmässä ovat viime aikoina tosin olleet lestadiolaiset niin liikkeenä kuin uskonsa yksittäisinä edustajinakin.

*

Oma kantani näkyy tässäkin kirjoituksessa: jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus päättää omasta ruumiistaan ja sen loukkaamattomuudesta.