Kenen rooli?

"Kyllä sinunkin olisi kuule nyt lopulta aika lopettaa tuo liehuminen ja ryhtyä kunnon ihmiseksi. Tuossa iässä on normaalilla ihmisellä jo mies ja lapset ja talo. Ja vakituinen työpaikka. Ihan turha valittaa pätkätöistä, kun ei muut elämän asiat ole kunnossa. Kukapas nyt tuollaista epämääräistä sinkkua palkkais. Tai vanhapiikahan sinä jo kyllä olet..."

*

Parisuhde ja lapset ovat edelleenkin suomalaisen yhteiskunnan pyhä lehmä. Jos normista poikkeaa, jotain on vialla. Hesarin mielipidepalstalla virinnyt keskustelu lapsettomuudesta peilaa hyvin näkemyksiä: lapseton on itsekäs, sinkku on itsekäs, lasten hankkiminen on väylä "kunnon" ihmiseksi.

Lapsettomuus on vaikea asia - erityisesti tietysti vastentahtoisesti lapsettomille. Olen tosin huomannut, että siitä tehdään vaikea asia vapaaehtoisesti lapsettomille. Osalle perheellisistä se vasta vaikea asia onkin; suoranainen uhka.

Itse olen niin helvetin kypsä aiheeseen ja siitä käytyyn yksisilmäiseen keskusteluun, joka aina päättyy samaan lopputulokseen. Lapseton ja naimaton nainen on itsekäs sinkkuvamppipaskiainen, joka vogottelee toisten miehiä ja on vanhana yksinäinen, harmaa ja katkera akka. Lapseton parisuhteessa oleva nainen taas on itsekäs hedonisti, joka kieltää mieheltään isyyden ja on vanhana pahantuulinen, harmaa ja katkera akka. Voi huokaus. Nyt on vuosi 2012, voitaisiinko keskustelussa jo päästä joskus eteenpäin?

*

Minusta lapset ovat kivoja. Hoidan säännöllisesti useamman ystäväni ja sukulaiseni palleroita ja taaperoita, keskustelen teinien kanssa kouluasioista ja auttelen vauvamasuisia ystäviä askareissa. Suurin osa heistä on kiitollinen avusta ja tietää, että pidän lapsista, mutta en ole koskaan suuremmin halunnut (biologisesti) omaa lasta. He eivät tee asiasta ongelmaa tai suurta kysymystä. Osa heistä vinkuu usein apua ja samaan aikaan piikittelee minua valinnoistani. (Jostain syystä sitä apua ei useinkaan halua antaa...) Yhden kohdalla kyse on kateudesta, sillä nuorisopuolella työskentelevänä olen huomattavasti paremmin perillä ysiluokkalaisen esikoisen vitutuksista ja ongelmista kuin hän, jonka maailma pyörii kolmen alle viisivuotiaan asioissa. Toisen kohdalla taas jokainen lapseton ja naimaton nainen on potentiaalinen vamppi, joka vie hänen miehensä. Jostain kumman syystä näihin vinkuihmisiin ei tule juurikaan pidettyä yhteyttä...

Inhoan myös lapsiasiasta aina nousevaa kyselyä. On erittäin tahditonta kysellä pariskunnilta pienten jalkojen tepsuttelusta. Se on jokaisen oma asia - ja erittäin kipeä asia, jos lapsettomuus ei ole vapaaehtoista. Eräs tuttavapariskuntani, joka on vuosia yrittänyt lasta ja on nyt adoptiojonossa, on alkanut vastata ns. samalla mitalla, ts. kertoen juurta jaksaen hedelmöityshoidoistaan ja muusta. Reaktio on ollut uskomaton; samat ihmiset, jotka kyselevät pikkuilkeästi toisten elämästä ryhtyvät kauhisteleman asioiden levittelemistä. Pariskunta on todennut aina hymyhuulin, että sitä saa mitä tilaa. Täydellisen selvityksen asiasta.

*

Lapseton ei tarkoita lasten vihaajaa. Se ei myöskään tarkoita sitä, että lapseton olisi ikuisesti valmis joustamaan, jotta lisääntyneet (joilla on niin paljon kiireisempi elämä) saisivat hieman helpotusta.

Tuttavapiirissäni lapsettomuus on on aiheuttanut monenlaista:
Lapseton sinkku irtisanotaan helpommin kuin perheellinen.
Lapseton voi olla töissä pitempään (ilman korvausta).
Lapseton ei voi saada lisäaikaa työhönsä, mutta perheellinen voi.
Lapseton joutuu selittelemään lapsettomuuttaan.
Lapseton joutuu perustelemaan, miksi ei halua juhliinsa lapsia.
Lapseton joutuu paikkaamaan (ilmaiseksi) perheellistä.
Lapseton ei voi itse määrätä lomistaan.
Lapseton ei saa sanoa kohteliaasti viereisen pöydän huonosti käyttäytyville pennuille (tai vanhemmilleen) mitään poikkipuolista, koska hän ei vain ymmärrä lapsia ja näiden tarpeita.
Lapseton ei saa valittaa väsymystään, koska perheellisiä väsyttää enemmän.
Lapseton on se, joka auttaa ilman muuta kaikessa: hoitaa lapset, mummot ja koirat; istuttaa hautausmaan kukat; kantaa vastuun ikääntyvistä sukulaisista, koska hänellähän ei ole muuta kuin aikaa, koska ei niitä lapsia ole.
Lapseton ei saa kritisoida perheellisten etuilua tai huonoa käytöstä.
Lapseton ei saa myöntää olevansa omasta halustaan lapseton.

*

Hoidin eilen hyvän ystäväni iloista pienokaista. Keinuimme innokkaasti ja opettelimme hieman pyöräilyä. Laitoimme lelut siististi laatikoihin ja söimme iltapalaa keittiössä. Iltapesun jälkeen köllittiin sängyllä ja luettiin kirjaa. Äiti ja isä ehtivät teatterista ennen silmien kiinni humpsahtamista. Istuin teemukillisen ajan vanhempien kanssa keittiössä ja sitten matkasin uneliaasti kotiin.

Olisiko liikaa vaadittu, että ihmiset saisivat elää omanlaistaan elämää (lain puitteissa, tietysti) ilman, että pikkusieluisten valittajien pitää aina olla kertomassa "oikeasta" tavasta toimia? Se, että olen naimaton ja lapseton nainen ei tee minusta toisen luokan kansalaista - vaikka minua usein sellaisena sen vuoksi kohdellaankin. Minä tiedä olevani ihan hyvä näin.