Leaves Scar

On mielenkiintoista tutustua elämän lainalaisuuksiin ja kaikenlaiseen sellaiseen fatalistiseen mujuun, joiden ansiosta tulee taas lisäsyitä hakata päätä lattiaan, kirota itsensä alimpaan helvettiin ja keksiä sata selitystä sille, miksi kaikki miehet ovat kakkaa.

Täysikuun aika on aina sellainen, että meikäläinen kompastuu kaikkeen mahdolliseen tyhmään ja turhaa päänsärkyä aiheuttavaan. Tänään en uskonut niin käyvän, sillä olin vain menossa Amorphiksen keikalle työkaverin kanssa ja sitten ajoissa kotiin nukkumaan. Pieleen meni, tietty. Siis arveluni kompastelun välttämisestä.

*

Nosturissa oli tungosta. Oli paljon porukkaa, joka oli varsin selvänä, mutta ihan tarpeeksi oli myös niitä, joiden mäkihyppyetukumara ei luvannut hyvää loppuillan kannalta.

Asetuimme kaverini kanssa mukavasti eteen ja sivulle, hyvällä paikalle. Keikka oli erinomainen, ja bändin kitarasoundi oli täydellisen kuulas ja kulkeva. Aah... Kummastusta ja inhoväristyksiä sen sijaan aiheuttivat aggressiiviset, humalaiset, maalatut ja (elämänpieksemät) itälähiöpirkot, joiden pääasiallinen tehtävä näytti olevan riidanhaastaminen, rynniminen, pakonomainen yrittäminen eturiviin toisten yli juoksemalla, uhoilu ja muiden uhkailu. Mahtavaa käytöstä. Onneksi emme osuneet heidän tielleen. Tuollaisten kohdalla muistaa aina, miten moukkamaista ja sivistymätöntä porukkaa sitä maailma päällään kantaakaan - ja miten moni aikuinen olisi oikeasti käytöskoulun tarpeessa. Eipä siis kannata ihmetellä, että asiakasteineissä on monenlaista vipeltäjää, jos kotona on tuollainen malli. Huh.

*

Keikan jälkeen lähdimme astelemaan yössä kohti keskustaa, lasillista baarissa ja sitten omaa sänkyä. Kuunvalossa tuli törmättyä koko vuoden ainoaan kiinnostavaa mieheen, koko vuoden ainoaan Kirpaisuun. Tervetuloa fatalistinen muju, mielenrauhan heilahdus ja muu naurettava säätö.

Onnistuin olemaan Reipas, Iloinen, Ystävällinen ja Kepeä, mikä tarkoitti nopeaa kuulumistenvaihtoa, iloista tervehdystä, epämääräistä selitystä kiireestä ja nopeaa poistumista paikalta. Samalla tuli varmistettua, että ei tule mentyä samaan baariin. Onneksi ystävätär tajusi heti olla messissä. Huono homma taas oli se, että selvisi meidän törmäävän kuluvan syksyn aikana useasti, mikä ei ole alkuunkaan hyvä juttu. Koska tiedän lähes varmasti, että mies ei ole kiinnostunut minusta, tässä pitää nyt vain luovia homma niin, ettei oma leuka laske senttiäkään. Onneksi osaan hymyillä kuin jumalatar, nauraa kuin hyeena, olla teflonisen ystävällinen ja hymyillä kepeän heleästi. Opit tulevat hyvään käyttöön, sillä tapanani ei ole tehdä itsestäni naurettavaa - eikä myöskään herätä samasta sängystä (vaatteilla tai ilman) kera tyyppien, joille en merkitse mitään.

*

Kävelin aamuyön viileydessä kotiin baarista ja hengitin syvään yöilmaa. Yritin kääntää Kirpaisua Irvistykseksi siinä onnistumatta. Muistutin itseäni loppuvuoden valtavasti työtaakasta ja siitä, etten selviäisi velvollisuuksistani, jos ajatukseni laukkaisivat sekavan kaihoisina jonkun turhan ja saavuttamattoman ihmisen perässä.

Onnistuin melkein vakuuttamaan itseni. Sitten ohi ajoi auto, jonka ikkunoista kaikui House of Sleep. Läpsäytin itseäni lujaa poskella ja kapusin portaat asuntooni.