Life Bites...

Luterilainen luonteenlaatu on siunaus ja kirous. Siunauksellinen puoli pakottaa toimimaan, tekemään, menemään eteenpäin. Kirouksellinen puoli soimaa sairaana, väsyneenä ja aina, kun ei tee työtä tai siksi luokiteltavaa.

Olen ollut muutaman päivän hiukan kipeänä, juuri sen verran kurjaa oloa potien, että tehokkuus ei kovin korkeaksi ole päässyt. T'ästä syystä poden nyt sitten Alaskan suuruusluokkaa olevaa huonoa omatuntoa.

Kun on itse vastuussa omasta työrytmistään - tai ainakin pitäisi olla - alkaa pohtia omaa kurinalaisuuttaan ja ajankäyttöään. Olen aina ihaillut kääntäjinä työskenteleviä ystäviäni ja heidän kurinalaisuuttaan ja järjestelykykyään siinä, miten työ kotona onnistuu. Samaan tapaan ihailen niitä ihmisiä, jotka saavat sumplittua työn, perheen ja vapaa-ajan kunnialla. Omalla kohdallani työn oli tapana kaapata vapaa-aikaani - nyt taas työrytmi on välillä täysin hukassa.

*

Olen tehnyt säännöllistä työtä kello 8-16, olen tehnyt säännöllistä työtä pienelle liukumalla, olen tehnyt tiukasti aikasäänneltyä työtä eri vuoroissa, olen tehnyt tiukasti aikasäänneltyä työtä vaihtelevin työajoin, olen tehnyt työtä omaan tahtiini ja olen ollut työhön tarvittaessa kutsuttava. Olen tehnyt työtä, jossa työt ovat jääneet töihin; olen tehnyt työtä, joka todella seuraa vapaa-ajallekin. Kaikkeen olen sopeutunut. Kaikissa on ollut puolensa.

Huomaan nytkin kaipaavani työyhteisöä ja joitakin työaikoja. Samalla mietin tulevaisuuden töitäni ja työuraani, mitä siitä sitten jatkossa tulekaan. Sitä huomaa aina myös pohtivansa, mitä muuta työtä voisi tehdä. Samalla pohtii myös, olisiko kannattanut valita alansa toisin, olisiko pitänyt seurata hulluimpia unelmiaan, olisiko pitänyt olla järkevämpi, olisiko pitänyt pyrkiä vielä kerran sinne oikikseen...

*

Eräs lakimiestuttuni valitsi valtion pitkän ja kapean leivän, säännöllisen työajan ja varman palkan, jotta voisi käyttää viikonloput ja vapaa-ajan rakkaimpiin harrastuksiinsa eli musiikkiin ja kuvataiteisiin, jotka olivat joskus myös ammattihaaveiden joukossa. Nyt hän soittelee jazzia kapakoissa ja opettaa huvikseen lapsia taidekoulussa vapaa-ajallaan. Hänelle työ on vapaa-ajan rahoittamistapa, ei muuta.

Toinen tuttava tekee unelmatyötään musiikin parissa, mutta päivät menevät aamusta iltaan elantoa hankkiessa sijaisuuksien ja vakinaisten duunien parissa. Hän ei valita, koska rakastaa sitä, mitä tekee. Yksityiselämä onkin sitten toinen asia, kun liikkeellä ollaan tarvittaessa aamuseitsemästä aamuneljään. Hänelle merkitsee eniten se, että hän tekee työkseen juuri sitä, mistä unelmoi.

*

Poden tällä hetkellä huonoa omatuntoa siitä, että opiskelen työnteon asemasta. Perheessäni kaikki ovat aina tehneet paljon töitä. Kaikissa meissä on asunut pieni maailmanparantaja, minussa ehkä eniten. Jotenkin ajattelen, että minun pitäisi olla ns. kentällä tekemässä töitä, ei pohtimassa syntyjä syviä päätteen ja kirjojen äärellä. Kun istun päätteen ja kirjojen äärellä, poden huonoa omatuntoa siitä, etten ole nopeampi. Kun on aikaa ajatella, ajatuksen lähtevät kiertämään aina vain samalle kehälle. Sille samalle luterilaiselle kirotulle kehälle.

Kirjoitettaessa soi Tiamat: Whatever That Hurts