Lumimaa

Tuuli ulvoo nurkissa.
Autoja ajaa harvakseltaan ohi.
Muuten on aivan hiljaista.
Lumi on kietonut vaippaansa koko kaupungin.

*

Olen siellä, mistä kaikki alkoi.
Siellä, josta en pääse eroon.
Siellä, jonne palaan.
Paikassa, joka pysyy kaiken taustalla.

Haluaisin joskus kirjoittaa sen ulos.
Sopeutumattomuuden.
Häpean.
Turvallisuuden.

Ahdistuksen.
Tuttuuden.
Kaiken hyvän.
Menneisyyden.

Onko minulla siihen tarpeeksi perspektiiviä?
Onko minulla siihen oikeutta?
Osaanko minä?
Miten sen kaiken saa mahtumaan?

Olen niin kaukana.
Olen niin lähellä.
Olen siinä edelleen polviani myöten.
Juureni.

*

Lumi peittää kaupungin vaippaansa.
Pienessä piirissä on hyvä.
Pienen piirin ulkopuolella pienuus ahdistaa.
Siksi käperrynkin turva-alueeni sisälle.
Nukun.